AlegsaOnline.com

Rytmipeli - mitä ovat rytmi- ja musiikkipelit? Määritelmä ja historia

Rytmipelit ja musiikkipelit — selkeä määritelmä, pelimekaniikat, ikoniset pelit (PaRappa, Beatmania, DDR, Guitar Hero) ja lajityypin historia yhdestä artikkelista.

Tekijä: Leandro Alegsa

22-01-2026

Rytmipeli eli rytmitoimintapeli on eräänlainen musiikkiaiheinen toimintavideopeli, jossa pelimekaniikka ja pelaajan reaktiokyky kytkeytyvät musiikin rytmiin. Useimmiten peleissä keskitytään joko tanssimiseen tai soittimien soittamisen simulointiin: pelaajan on painettava nappeja, astuttava tiettyihin kohtiin tai liikuteltava ohjainta kappaleen rytmin ja ruudulla näkyvien merkkien mukaan. Oikea-aikaiset syötöt saavat pelihahmon tanssimaan tai soittamaan oikein ja tuottavat pisteitä, comboja ja muita palkintoja. Peliä voi pelata tavallisella käsiohjaimella, mutta rytmipeleihin on kehitetty myös erikoisohjaimia, kuten kitaran ja rummun muotoisia ohjaimia soittopelejä varten sekä paineherkkiä tyynyjä (tanssimattoja), joiden päälle pelaajan on astuttava tanssipelejä varten. Xbox 360:lle tarkoitetun Kinectin avulla pelaaja voi käyttää koko kehoaan pelin ohjaamiseen seuraamalla hänen liikkeitään. Joissakin peleissä on myös moninpelitila, jossa pelaajat voivat esiintyä yhdessä bändinä tai tanssiryhmänä tai kilpailla toisiaan vastaan.

Määritelmä ja pelimekaniikka

Rytmi- ja musiikkipelien ydin on synkronointi: pelaajan syötön täytyy osua tahtiin ja ajoittaa tarkasti. Tavallisia elementtejä ovat:

Tahtiaikaan perustuvat "notes" tai nuotit, joita painetaan ruudulla näkyvien ohjeiden mukaan.
Timing-ikkunat, jotka määrittävät arvioinnin tarkkuudelle (esim. Perfect, Good, Miss).
Combo- ja kertojajärjestelmät, jotka kasvattavat pisteitä ketjuttamalla onnistuneita osumia.
Erikoismerkit kuten kestävä nuotti (hold), liukuvat palikat (slide) tai rytmisiä sarjoja, jotka vaativat erilaisia toimintoja.
Pelityypistä riippuen myös fail-tila (kappaleen epäonnistuminen) ja suoritusarviointi (tähti- tai pistearvio).

Pelaaminen voi painottaa puhdasta reaktiokykyä, muistia (opettelemalla kappaleen kuvioita), koordinaatiota tai koko kehon liikettä. Myös vaikeustasot, modit (nopeuden tai tarkkuuden muutokset) ja harjoitustilat ovat yleisiä lisäominaisuuksia.

Ohjaimet ja laitteet

Rytmipelejä pelataan monilla alustoilla: arkade-laitteissa, kotikonsoleilla, tietokoneilla ja mobiililaitteilla. Erikoisohjaimet ovat olleet tärkeässä roolissa genressä: kitaramuotoiset ohjaimet, rummun kepit, paineherkät tanssimatot, liikeohjaimet (esim. Kinect, Wii Remote) sekä kosketusnäytöt. Lisäksi yhteisö on kehittänyt avoimen lähdekoodin ohjelmia kuten StepMania, jotka tukevat erilaisia ohjaimia ja mahdollistavat kotitekoisten kartoitusten (chart) pelaamisen.

Historia ja kehitys

Vuonna 1996 julkaistu PaRappa the Rapper oli ensimmäinen laajasti tunnettu rytmipeli, ja sen perusrakenne toimi esikuvana monille myöhemmille teoksille. Seuraavana vuonna Konamin Beatmania aloitti rytmipelien suosion Japanissa, ja yhtiön musiikkiosasto Bemani julkaisi useita musiikkipelejä seuraavien vuosien aikana. Näistä menestynein oli tanssimattipeli Dance Dance Dance Revolution, joka saavutti merkittävää suosiota myös Japanin ulkopuolella ja toi arkade- ja kotiversiot laajempaan jakeluun.

2000-luvun alkupuolella genre levisi länsimaisiin markkinoihin osin arcade-perinteen, osin kotikonsoleiden ja erikoishardware-ohjainten ansiosta. Harmonixin tuoma uudelleenherätys tuli, kun heidän versionsa Guitar Hero lisäsi länsimaiseen makuun räätälöityä rock-musiikkia ja selkeästi kaupallistettavan kitaran ohjaimen. Guitar Hero ja myöhemmin Rock Band synnyttivät kaksi erittäin menestyksekästä pelisarjaa, joiden menestys laajensi konsolimarkkinoita ja toi uusia pelaajaryhmiä genreen. Vuoteen 2008 mennessä rytmipelejä pidettiin yhtenä suosituimmista videopeligenreistä muiden toimintapelien jälkeen.

Kuitenkin vuonna 2009 markkinoilla ilmestyi paljon spin-offeja ja runsaasti kilpailevia julkaisuja, minkä seurauksena musiikkipelien myynti laski lähes 50 prosenttia ja monet laajentumissuunnitelmat jouduttiin supistamaan vuonna 2010. Sen jälkeen genre on vakiintunut pienempään, mutta aktiiviseen muotoon, jossa korostuvat yhteisöllisyys, indie-kehitys, digitaalinen jakelu ja lataussisältö (DLC). Lisäksi mobiilialustat ja kosketusnäytöt toivat uudenlaisia rytmipelejä laajalle yleisölle.

Alalajit ja esimerkkejä

Rytmipelejä on monenlaisia:

Tanssipelit: peli vaatii fyysisen liikkeen, esimerkiksi tanssimattien tai liikeohjainten avulla.
Soitto- ja bandipelityylit: muistuttavat bändin soittoa, usein erikoisohjaimilla (kitara, rummut, microfoneilla laulu).
Tahtipohjaiset kosketuspelit: mobiili- ja PC-pelejä, joissa naputellaan tai pyyhitään ruudulla.
Rytmipohjaiset seikkailut ja tarinapelit: yhdistävät rytmin ja tarinankerronnan elementtejä (esim. PaRappa ja myöhemmät kokeellisemmat teokset).

Yhteisön luomat pelit ja modit kuten StepMania ja osu! ovat myös merkittävä osa ekosysteemiä, tarjoten laajan valikoiman käyttäjien tekemiä kappaleita ja vaikeuksia.

Vaikutus, kulttuuri ja nykytila

Rytmi- ja musiikkipelit ovat vaikuttaneet sekä pelimusiikin suosioon että kehittyneet osaksi populaarikulttuuria: konserttikiertueita, soundtrack-julkaisuja ja e-urheilutapahtumia on syntynyt. Ne ovat myös madaltaneet kynnystä musiikin harrastamiseen ja toimineet yhteisöllisinä peleinä perheissä ja ystäväpiireissä.

Nykyään laji on monipuolistunut: kotikonsoleissa ja PC:llä menestyvät edelleen hyvin toteutetut ja lisäsisältöä tarjoavat pelit, kun taas mobiilissa rytmipelit tavoittavat suuren yleisön helppokäyttöisyydellään. Indie-kehittäjät tuovat genreen uusia kokeellisia lähestymistapoja, ja yhteisö pitää yllä kilpailutoimintaa, rank-kilpailuja ja omien karttojen jakoa.

Yhteenvetona rytmipelit yhdistävät musiikin, tarkkuuden ja usein fyysisen ilmaisun muodoksi, joka voi olla sekä viihdyttävää että opettavaista. Genren historia ulottuu varhaisista kokeiluista arkade-klassikoihin ja laajoihin konsolisarjoihin, ja se jatkaa sopeutumistaan uusiin laitteisiin ja pelaajatottumuksiin.

Pelaajat käyttävät tanssimattoa pelatakseen Dance Dance Revolutionia, yhtä menestyneimmistä rytmipeleistä.

Määritelmä ja pelisuunnittelu

Rytmipeli eli rytmitoiminta on toimintapelin alalaji, joka haastaa pelaajan rytmitajun, ja siihen kuuluvat tanssipelit, kuten Dance Dance Revolution, ja muut musiikkipohjaiset pelit, kuten Donkey Konga ja Guitar Hero. Näissä peleissä pelaaja haastetaan painamaan oikeaa nappia oikeaan aikaan: ruudulla näkyy, mitä nappia pelaajan pitäisi seuraavaksi painaa, ja peli antaa pisteitä siitä, että pelaaja on tahdissa. Lajiin kuuluu myös pelejä, joissa mitataan sekä rytmiä että sävelkorkeutta ja joissa testataan pelaajan laulutaitoa. Rytmin lisäksi joissakin peleissä pelaaja voi joutua hallitsemaan äänenvoimakkuuttaan mittaamalla, kuinka voimakkaasti hän painaa kutakin painiketta. Vaikka kappaleita voi lukea silmämääräisesti ilman, että niitä on esittänyt aiemmin, pelaajat yleensä harjoittelevat hallitakseen vaikeammat kappaleet ja asetukset. Toiset rytmipelit tarjoavat samanlaisen haasteen kuin Simon sanoo, jossa pelaajan on tarkkailtava, muistettava ja toistettava monimutkaisia nappien painallussarjoja.

Joissakin rytmipeleissä ruudulla näkyy avatar, joka toimii pelaajan painallusten mukaan. Ne ovat kuitenkin yleensä taustalla, ja avatar ei ole yhtä tärkeä pelaajalle kuin katsojille. Yksinpelitilassa pelaajan avatar kilpailee tietokoneen ohjaamaa vastustajaa vastaan, kun taas moninpelitilassa kaksi pelaajan ohjaamaa avataria voi kilpailla vastakkain. Rytmipelien suosio on luonut markkinat erilaisille ohjaimille. Näihin kuuluvat erilaiset soittimia, kuten kitaroita, rumpuja tai marakoita muistuttavat ohjaimet. Tanssipeleissä käytettävä tanssimatto vaatii pelaajan astumista paineherkille tyynyille. Myös perinteisiä ohjaustyynyjä voidaan käyttää.

Monissa rytmipeleissä, kuten Frets on Fire -pelissä, käytetään vierivää "nuottien valtatietä" näyttämään soitettavat nuotit sekä pisteytys- ja suorituskykymittari.

Historia

Alkuperä ja suosio Japanissa (1970-luku - 2000).

Lajin juuret ovat Howard Morrisonin ja Ralph Baerin (jälkimmäinen keksi myös Magnavox Odysseyn) vuonna 1978 keksimässä elektronisessa pelissä Simon. Pelaajat toistavat vuorotellen yhä monimutkaisempia nappien painallussarjoja, ja pelissä toteutettiin myöhemmissä musiikkivideopeleissä käytetty "call and response" -mekaniikka. Dance Aerobics julkaistiin vuonna 1987, ja siinä pelaajat pystyivät luomaan musiikkia astumalla Nintendon Power Pad -laitteella. Sitä on jälkikäteen kutsuttu ensimmäiseksi rytmitoimintapeliksi. Myöhemmin ilmestynyttä PaRappa the Rapperia on myös pidetty ensimmäisenä rytmipelinä sekä yhtenä ensimmäisistä musiikkipeleistä ylipäätään. Pelissä pelaajan piti painaa nappeja siinä järjestyksessä kuin ne ilmestyivät ruudulle; tämä perusmekaniikka muodosti tulevien rytmipelien ytimen. PaRappa the Rapperin menestys käynnisti musiikkipeligenren suosion. Toisin kuin useimmissa muissa lajityypin peleissä, pelissä oli myös täysin omaperäinen soundtrack ja hyvä juoni. Konamin Beatmania, joka julkaistiin japanilaisissa pelihalleissa vuonna 1997, oli dj-aiheinen rytmipeli, jossa oli näppäimistön tapaan asetellut painikkeet ja levyä muistuttava kumityyny. Peli oli yllätyshitti, joka innoitti Konamin Games and Music -osaston muuttamaan nimensä Bemaniksi pelin kunniaksi ja aloittamaan kokeilut muiden rytmipelien parissa seuraavien vuosien aikana. Yksi näistä menestyksistä, GuitarFreaks, sisälsi kitaran muotoisen ohjaimen. Vaikka pelisarjasta tehdään edelleen uusia arcade-versioita Japanissa, sitä ei koskaan markkinoitu voimakkaasti maan ulkopuolella, minkä ansiosta Harmonix pystyi hyödyntämään kaavaa useita vuosia myöhemmin länsimaisille markkinoille suunnatulla Guitar Herolla. Vastaavasti DrumMania vuodelta 1999 käytti rumpaliohjainta, ja se voitiin yhdistää GuitarFreaksin kanssa simuloituja jammailusessioita varten, useita vuosia ennen kuin konsepti ilmestyi Rock Bandissa. Vuoden 1998 Pop'n Music, Beatmanian kaltainen peli, jossa oli useita värikkäitä painikkeita, oli myös menestys.

Vuonna 1998 julkaistu Dance Dance Dance Revolution oli rytmipeli, jossa pelaajat tanssivat paineherkillä tyynyillä ruudulla näkyvien komentojen tahdissa. Peli menestyi hyvin Japanin lisäksi myös maailmanlaajuisesti, toisin kuin esimerkiksi GuitarFreaks, DrumMania ja Beatmania (vaikka Beatmania menestyikin jonkin verran Euroopassa). ja pumppaa sitä samanlaisessa rytmipelissä.

Samana vuonna julkaistu Enixin Bust a Groove pyöri samanlaisten tanssiteemojen ympärillä kuin Dance Dance Dance Revolution, mutta siinä käytettiin perinteisempää syöttötapaa. Peli sisälsi kilpailullisia "taisteluita" yksi vastaan yksi ja antoi pelaajalle enemmän vapautta kuin rytmipeleissä yleensä.

NanaOn-Sha (PaRappa the Rapperin luoja) julkaisi Vib-Ribbonin vuonna 1999, eikä myöskään siinä käytetty instrumentin muotoisia ohjaimia. Tässä pelissä pelaajien piti ohjata päähenkilöä esteiden läpi painamalla nappeja oikeaan aikaan. Nämä radat luotiin tavalla, joka riippui taustamusiikista, ja pelaajat pystyivät lataamaan omaa musiikkiaan soimaan niiden mukana. Vaikka peliä kehuttiin sen ainutlaatuisesta tyylistä ja ajattomasta taiteellisuudesta, sen yksinkertainen vektorigrafiikka osoittautui vaikeasti markkinoitavaksi, eikä peliä koskaan julkaistu Pohjois-Amerikassa. Bemani's Samba de Amigo, joka julkaistiin vuonna 1999 ja Dreamcastilla vuonna 2000, sisälsi marakan muotoiset liiketunnistinohjaimet. Peli hyödynsi "sosiaalista pelaamista", joka mahdollisti kahden pelaajan pelaamisen ja tarjosi spektaakkelin katsojille. Vuonna 2001 julkaistu Taiko no Tatsujin yhdisti perinteiset japanilaiset rummut nykyaikaiseen popmusiikkiin, ja siitä tuli erittäin menestyksekäs japanilaisissa pelihalleissa. Peli julkaistiin myöhemmin konsoleille länsimaissa (nimellä Taiko Drum Master), ja sarjaan julkaistaan edelleen uusia osia Japanissa. Gitaroo Manissa oli kitaraa soittava päähenkilö, neljä vuotta ennen Guitar Heron julkaisua, vaikka pelissä käytettiinkin perinteistä eikä kitaran muotoista ohjainta. Gitaroo Manin luoja Keiichi Yano loi myös Osu! Tatakae! Ouendan, Nintendo DS:n kosketusnäyttöominaisuuksia käyttävän rytmipelin, joka oli erittäin kysytty tuontituotenimi ja johti jatko-osaan Japanissa ja pelin länsimaiseen muunnelmaan Elite Beat Agentsissa.

Suosio lännessä (2001-2008)

Harmonix, joka perustettiin MIT:n tietokonemusiikkiryhmästä vuonna 1995, julkaisi Frequency-pelin vuonna 2001. Peli antoi pelaajalle mahdollisuuden hallita useita instrumentteja ja antoi tunteen luovemmasta hallinnasta. Peli sai hyvän arvostelun, mutta sen abstrakti tyyli ei antanut pelaajalle mahdollisuutta esittää "esitystä" kuten muissa peleissä, joten sen markkinointi osoittautui vaikeaksi. Frequencyä seurasi samanlainen peli, Amplitude vuonna 2003. Harmonix julkaisi myöhemmin sosiaalisempia, karaokeaiheisia musiikkipelejä Karaoke Revolution ja SingStar (2003 ja 2004). Namcon Nintendolle kehittämä Donkey Konga, joka julkaistiin vuonna 2003 (Pohjois-Amerikassa vuonna 2004), saavutti laajan menestyksen, koska se käytti Nintendon Donkey Kong -pelisarjaa.

Harmonixin kehittämä Guitar Hero julkaistiin vuonna 2005 suhteellisen tuntemattoman julkaisijan RedOctanen toimesta. Peli sai vaikutteita GuitarFreaksista, mutta siinä käytettiin japanilaista popmusiikkia, kun taas Guitar Herossa käytettiin länsimaista rockmusiikkia. Peli herätti henkiin rytmirytmi-genren, joka oli siihen mennessä alkanut tylsistyä Dance Dance Dance Revolutionin jatko-osien ja jäljittelijöiden tulvittamana. Peli sai useita jatko-osia, ja sarjan myynti oli yli miljardi dollaria; kolmas peli oli Pohjois-Amerikan myydyin peli vuonna 2007. Harmonixin myöhemmässä Rock Band -sarjassa, joka myös tuotti yli miljardi dollaria, käytettiin useita instrumenttiohjaimia ja yhteistoiminnallista moninpeliä, jolloin pelaajat pystyivät pelaamaan koko bändinä. Guitar Hero -franchise seurasi tätä Guitar Hero World Tourilla, jonka kehittäjä oli Neversoft eikä Harmonix. Myöhemmin julkaistiin myös tiettyihin bändeihin, kuten Metallicaan ja Aerosmithiin, perustuvia Guitar Hero -pelejä. Lisäkappaleita voitiin ostaa internetistä ja lisätä Guitar Hero ja Rock Band -peleihin. Myös taiteilijat, joiden teoksia on esitetty peleissä, ovat hyötyneet tekijänoikeuskorvauksista ja lisääntyneestä julkisuudesta, mikä puolestaan on lisännyt heidän teostensa myyntiä. Guitar Hero ja Rock Band -sarjojen menestys laajensi konsolivideopelimarkkinoita ja niiden väestöryhmää, ja musiikkipelien suosio lisäsi konsolien myyntiä. Vuonna 2008 raportoitiin, että musiikkipeleistä oli tullut toiseksi suosituin videopeligenre Yhdysvalloissa (toimintapelien jälkeen, ohitettuaan urheilupelit), ja 53 prosenttia pelaajista oli naisia.

Oheislaitteisiin perustuvien pelien kyllästyminen ja putoaminen (2009-2010)

Videopelimarkkinoiden analyytikot pitivät vuotta 2009 kriittisenä peligenren menestyksen kannalta. Sekä Guitar Hero että Rock Band -ohjelmat laajenivat tänä vuonna uusilla peleillä muille pelialustoille, kuten kannettaville pelilaitteille ja matkapuhelimille, sekä tietyille genreille tai väestöryhmille suunnatuilla peleillä, kuten popmusiikkia tarjoavalla Band Herolla ja nuoremmille pelaajille suunnatulla Lego Rock Bandilla. Musiikkipelien myynti laski vuoden ensimmäisellä puoliskolla, mikä johtui osittain siitä, että pelaajat olivat jo ostaneet soitinohjaimia, joita he voivat käyttää uudelleen muissa peleissä. Vaikka analyyseissä oli odotettu, että Guitar Hero 5:n ja The Beatlesin myynti Yhdysvalloissa oli kuitenkin laskenut: Rock Bandin odotettiin olevan suuria, lähes miljoona kappaletta tai yli miljoona kappaletta kumpikin ensimmäisenä julkaisukuukautena, myyntiluvut olivat lähes puolet pienemmät kuin ennustettiin. Vaikka merkkejä 2000-luvun lopun taantuman vaikutuksesta videopelimarkkinoihin pidettiin yhtenä tekijänä myynnin laskussa, sitä pidettiin myös merkkinä siitä, että pelien suosio oli hiipumassa, sillä niiden katsottiin nyt kyllästyttäneen markkinat. Tämän seurauksena analyytikot ovat laskeneet odotuksia tulevien musiikkipelien osalta; Activisionin julkaiseman Guitar Heron sivutuotteen DJ Heron myyntiennusteita on laskettu 1,6 miljoonasta kappaleesta ensimmäisellä vuosineljänneksellä Yhdysvalloissa vain 600 000 kappaleeseen. Laskuun on vaikuttanut myös lajityypin innovaation puute, sillä tällaiset pelit eivät ole muuttaneet peruspelimalliaan useiden viimeisimpien peliensä aikana, mikä on johtanut siihen, että kuluttajat ostavat yhä harvemmin uusia pelejä. Rytmipelien kokonaismyynti oli 1,4 miljardia dollaria vuonna 2008, mutta vuonna 2009 se oli vain 700 miljoonaa dollaria, ja analyytikot ennustavat markkinoiden asettuvan samalle "terveelle" 500-600 miljoonan dollarin tasolle kuin Call of Duty-sarjassa.

Rytmivideopelien markkinoiden heikkeneminen on aiheuttanut heijastusvaikutuksia, jotka vaikuttavat sekä pelinkehittäjiin että jakelijoihin. Julkaisijat ja jakelijat ovat huomanneet, että vuonna 2010 useimmilla kuluttajilla on todennäköisesti yksi tai useampi instrumenttiohjainlaitteisto kotonaan ja että lisämyyntiä vauhdittaisi ensisijaisesti ohjelmistojen myynti ja lisäsisältö. Activision supisti vuoden 2010 Guitar Hero -julkaisuaikataulua vain kahteen kokonaiseen peliin ja vähensi pelikokonaisuuksien määrää vuoden 2009 25:stä 10:een vuonna 2010. Activision on myös sulkenut joitakin sisäisiä kehittäjiä, kuten RedOctane, Neversoftin Guitar Hero -osasto ja Underground Development, ja siirtänyt jäljelle jääneet työntekijät ja omaisuuserät omaan hallintaansa. Viacom, joka oli aiemmin maksanut Harmonixille 150 miljoonaa dollaria Rock Bandin takana vuonna 2007 tehdystä työstä, pyrkii nyt saamaan "huomattavan" hyvityksen tästä summasta vuoden 2009 heikon myynnin vuoksi. Viacom pyrkii myös vähentämään kustannuksia entisestään neuvottelemalla uusia sopimuksia musiikkikustantajien kanssa, jotta Rock Band -sarjan musiikin lisensoinnista aiheutuvat kustannukset vähenisivät. Vuoden 2010 kolmannella neljänneksellä Viacom alkoi etsiä ostajaa Harmonixille, koska se katsoi, ettei sillä ollut tarpeeksi tehokkuutta ja kapasiteettia selviytyä videopelikehittäjän ylläpitämisestä aiheutuvista kustannuksista verrattuna videopelien julkaisijoihin.

Pelien ostajat muuttuivat, ja he halusivat jotain erilaista. Rytmipelien kehittäjät yrittivät lisätä peleihinsä uusia ominaisuuksia. Rock Band 3 ja Power Gig: Rise of the SixString lisäsivät uusia jousikitaran ohjaimia. Ne lisäsivät myös erilaisia pelimuotoja, joiden avulla pelaajat oppivat pitämään sormiaan kuin oikeaa kitaraa soittaessaan. Näistä uusista moodeista huolimatta musiikkipelien myynti oli edelleen vähäistä vuonna 2010. Guitar Hero: Warriors of Rock ja DJ Hero 2 myivät ensimmäisellä myyntiviikollaan Pohjois-Amerikassa vain 86 000 ja 59 000 kappaletta, mikä on jyrkkä ero Guitar Hero III:een, jota myytiin ensimmäisellä viikollaan lähes 1,4 miljoonaa kappaletta vuonna 2008. Lokakuuhun 2010 mennessä toteutuneen musiikkipelien myynnin analyysin mukaan lokakuun loppuun mennessä saavutettu nettomyynti oli noin 200 miljoonaa dollaria, mikä on viidennes musiikkipelien tuloista samana ajanjaksona vuonna 2008, ja että markkinat eivät todennäköisesti ylitä 400 miljoonan dollarin rajaa vuoden loppuun mennessä. Loppuvuoden myynti oli alle 300 miljoonaa dollaria.

Vuoden 2010 loppuun mennessä rytmimarkkinoita, joita alun perin tukivat instrumenttiohjaimilla varustetut pelipaketit, pidettiin "jo pitkälti ohi parhaiden aikojensa", ja ne ovat siirtyneet kohti ladattavaa sisältöä ja mahdollista integrointia liikkeenohjausjärjestelmien kanssa. Activision sulki Guitar Hero -osastonsa helmikuussa 2011 rytmipelien laskusuhdanteeseen vedoten. Viacom myi Harmonixin vuoden 2010 lopulla sijoittajien tukemalle ryhmälle, jotta se voisi jatkaa Rock Bandin ja Dance Centralin kehittämistä yksin. Analyytikot arvioivat, että tämäntyyppisten oheisrytmipelien markkinat voivat pysähtyä kolmeen tai viiteen vuoteen, minkä jälkeen ne voivat nousta uudelleen esiin uusilla konsoleilla tai erilaisilla jakelumalleilla, kuten keskittymällä enemmän ladattavaan sisältöön.

Liikeohjaus ja tanssipelit (2011-nykyisin)

Kun liikeohjaus otettiin käyttöön sekä Xbox 360:llä (Kinectin avulla) että PlayStation 3:lla (PlayStation Moven avulla) vuosina 2010 ja 2011, ja lisäksi Wiin liikeohjaus otettiin käyttöön, jotkut analyytikot uskoivat, että rytmipelimarkkinat heräisivät uudelleen henkiin tanssiin perustuvien videopelien ja bändipohjaisten pelien uuden aallon myötä, joissa käytetään alustasta riippumattomia ohjaimia todellisen elämän toimintojen jäljittelyyn. Esimerkiksi Dance Central, Michael Jackson: The Game ja Child of Eden ovat kaikki uuteen liiketunnistustekniikkaan perustuvia pelejä, joiden tarkoituksena on kannustaa tanssirutiinien harrastamiseen. Alan asiantuntijat uskovat, että koska oheisohjaimia vaativien musiikkipelien myynti laahaa, tanssipohjaiset pelit menestyvät popmusiikin suosion kasvun myötä vielä jonkin aikaa. Tanssipelit, kuten Just Dance ja Dance Central, lisäsivät myyntiä loppuvuodesta; Dance Central oli marraskuussa 2010 myydyin peli Kinectille Pohjois-Amerikassa, ja NPD:n mukaan molempien pelien myynti kasvoi 38 prosenttia marraskuuhun 2009 verrattuna.

Improvisoitu Rock Band 2 -pelaajien ryhmä

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on rytmipeli?

A: Rytmipeli, joka tunnetaan myös nimellä rytmitoimintapeli, on eräänlainen musiikkiaiheinen toimintavideopeli, jossa keskitytään joko tanssimiseen tai soittimien soittamisen simulointiin. Pelaajien on painettava nappeja pelin komentojen tahdissa saadakseen enemmän pisteitä.

K: Millaisia ohjaimia rytmipeleissä käytetään?

V: Rytmipelejä varten on tehty erilaisia ohjaimia, kuten kitaran ja rummun muotoisia ohjaimia soittopelejä varten ja paineherkkiä tyynyjä (ns. tanssimattoja), joiden päälle pelaajan on astuttava tanssipelejä varten. Xbox 360:lle tarkoitetun Kinectin avulla pelaajat voivat myös käyttää koko kehoaan pelin ohjaamiseen seuraamalla liikkeitään.

K: Kuka oli vastuussa ensimmäisen vaikutusvaltaisen rytmipelin luomisesta?

V: Vuonna 1996 julkaistu PaRappa the Rapper oli ensimmäinen vaikuttava rytmipeli. Tämän pelin perusrakenteesta tuli malli, jota myöhemmät rytmipelit seurasivat.

K: Mikä yritys julkaisi Japanissa monia musiikkipelejä vuonna 1997?

V: Konamin Beatmania aloitti rytmipelien suosion Japanissa vuoden 1997 aikana. Yhtiön musiikkijakamo Bemani julkaisi useita musiikkipelejä seuraavien vuosien aikana.

K: Mikä oli yksi Bemanin menestyneimmistä julkaisuista?

V: Yksi Bemanin menestyneimmistä julkaisuista oli Dance Dance Dance Revolution, joka oli myös ainoa, joka saavutti suuren menestyksen Japanin ulkopuolella.

K: Miten Guitar Hero elvytti genren?

V: Harmonixin Guitar Hero elvytti lajityypin lisäämällä siihen länsimaiselle yleisölle suunnattua rockmusiikkia ja inspiroimalla tyylillään muita vastaavia pelejä.

K: Miten Guitar Hero ja Rock Band laajensivat konsolivideopelien markkinoita ja väestöryhmiä?

V: Guitar Heron ja Rock Bandin menestys laajensi konsolivideopelien markkinoita ja väestöryhmiä, koska ne menestyivät valtavasti eri maissa ympäri maailmaa.