Kreikan roomalaistaminen

Kreikan kielen latinalaistaminen on tapa kirjoittaa kreikan kieltä (joko antiikin tai nykykreikkaa) roomalaisilla aakkosilla. Tämä voidaan tehdä joko kartoittamalla kirjaimia (ns. translitterointi) tai kartoittamalla äänteitä (ns. transkriptio). Kreikkalainen nimi Ἰωάννης voidaan translitteroida muotoon Johannes, josta tuli nykyenglanniksi John. Nykykreikaksi se kirjoitetaan yleensä Γιάννης, joka translitteroidaan Yannikseksi. Kreikkalaisten paikannimien englanninkielisissä muodoissa maskuliininen kreikankielinen sana Ἅγιος tai Άγιος voi esiintyä eri tavoin sanoina Hagiοs, Agios, Aghios tai Ayios, tai se voidaan yksinkertaisesti kääntää sanoiksi "Holy" tai "Saint".

Kreikkalaisten nimien perinteiset englanninkieliset muunnokset ovat peräisin antiikin roomalaisista järjestelmistä. Itse roomalaiset aakkoset olivat eräs muoto kumaalaisista aakkosista, jotka kehitettiin euboealaisesta kirjoitusasusta, jossa Χ:n arvo oli /ks/ ja Η:n /h/, ja jossa käytettiin Λ:n ja Σ:n muunnosmuotoja, joista tuli L ja S. Kun tätä kirjoitusasua käytettiin klassisten kreikkalaisten aakkosten kirjoittamiseen, ⟨κ⟩ korvattiin ⟨c⟩:llä, ⟨αι⟩ ja ⟨οι⟩ muuttuivat ⟨æ⟩:ksi ja ⟨æ⟩:ksi ja ⟨æ⟩:ksi ja ⟨œ⟩:ksi, ja ⟨ει⟩ ja ⟨ου⟩ yksinkertaistettiin muotoon ⟨i⟩ (harvinaisemmin - aiempaa ääntämistapausta vastaavasti - ⟨e⟩) ja ⟨u⟩. Aspiroituneet konsonantit, kuten ⟨θ⟩, ⟨φ⟩, alku-⟨ρ⟩ ja ⟨χ⟩, kirjoitettiin yksinkertaisesti äänne pois: ⟨th⟩, ⟨ph⟩, ⟨rh⟩ ja ⟨ch⟩. Koska englannin ortografia on muuttunut niin paljon alkuperäisestä kreikan kielestä, nykyaikaisessa tieteellisessä translitteroinnissa ⟨κ⟩ on nykyään yleensä ⟨k⟩ ja diftongit ⟨αι, οι, ει, ου⟩ ovat ⟨ai, oi, ei, ou⟩. Nykyaikaiset tutkijat tekevät myös yhä useammin ⟨χ⟩:n muotoon ⟨kh⟩.Kreikan kielen äänteet muuttuivat: Nykykreikka kuulostaa erilaiselta kuin muinaiskreikka. Tämä on vaikuttanut myös englannissa ja muissa kielissä käytettäviin lessereihin. Tämä johti siihen, että 1800- ja 1900-luvuilla nimiä ja paikannimiä romanisoitiin useilla eri tavuilla. Kreikan standardisoimisjärjestö (ELOT) julkaisi järjestelmänsä yhteistyössä kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) kanssa vuonna 1983. Järjestelmän hyväksyivät (pienin muutoksin) Yhdistyneiden Kansakuntien viides maantieteellisten nimien standardointikonferenssi Montrealissa vuonna 1987, Yhdistyneen kuningaskunnan Permanent Committee on Geographical Names for British Official Use (PCGN) ja Yhdysvaltojen Board on Geographic Names (BGN) vuonna 1996 sekä ISO itse vuonna 1997. Virallisiin tarkoituksiin (kuten passeihin ja henkilökortteihin) käytettävien nimien latinalaistamisessa oli Kreikassa käytettävä ELOT-järjestelmää vuoteen 2011 asti, jolloin lakipäätös salli kreikkalaisten käyttää epäsäännöllisiä muotoja (kuten "Demetrios" Δημήτριος-nimestä) edellyttäen, että virallisissa henkilöllisyystodistuksissa ja asiakirjoissa mainitaan myös vakiomuodot (esimerkiksi "Demetrios OR Dimitrios"). Muita romanisointijärjestelmiä ovat BGN/PCGN:n aikaisempi järjestelmä vuodelta 1962 sekä American Library Associationin ja Yhdysvaltain kongressin kirjaston käyttämä järjestelmä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on kreikan kielen roomalaistaminen?

K: Miten se voidaan tehdä?

K: Mikä on esimerkki translitteroinnista englanniksi?

K: Miten nykykreikka eroaa muinaiskreikasta?

Kysymys: Kuka on julkaissut järjestelmän nimien romanisoimiseksi virallisia tarkoituksia varten?

K: Milloin eri organisaatiot ottivat ELOTin järjestelmän käyttöön?

Kysymys: Saavatko kreikkalaiset käyttää epäsäännöllisiä muotoja kirjoittaessaan nimensä virallisesti?

Hae kirjaimella