Rooman valtakunta | sivilisaatio, joka alkoi Rooman kaupungista Italian niemimaalla

Antiikin Rooma oli sivilisaatio, joka sai alkunsa Italian niemimaalla sijaitsevasta Rooman kaupungista. Rooman sivilisaatio oli Välimeren alueen, Euroopan ja Lähi-idän tärkein sivilisaatio 3. vuosisadan lopusta eaa. lähtien. Roomalainen sivilisaatio oli olemassa koko klassisen antiikin, myöhäisantiikin ja keskiajan. "Muinaisella Roomalla" tarkoitetaan kuitenkin roomalaisen sivilisaation muinaishistoriaa ennen keskiaikaa. Perinteisesti läntisen Rooman valtakunnan kaatuminen 5. vuosisadalla jKr. on keskiajan alku Länsi-Euroopassa.

Klassisessa antiikissa Rooman valtakunta hallitsi suurta maa-aluetta. Se ulottui Isosta-Britanniasta Arabian niemimaalle. Muinaisella Roomalla on ollut suuri merkitys Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Länsi-Aasian historian kannalta, sillä roomalaiset hallitsivat monia maita. Muinaisen Rooman kulttuuri otti ideoita muista sivilisaatioista, erityisesti muinaisesta Kreikasta ja hellenistisen kauden kreikkalaisista valtakunnista. Antiikin Rooman ajatukset ovat vaikuttaneet suuresti myöhempiin sivilisaatioihin. Roomalaisten latinankielestä tuli yleisin kieli läntisellä Välimerellä ja Länsi-Euroopassa, ja se on romanikielten esi-isä. Rooman keisarit olivat vastuussa siitä, että kristinuskosta tuli roomalaisten valtionuskonto, ja roomalaiset levittivät kristinuskoa koko Rooman valtakuntaan myöhäisantiikin aikana. Roomalainen kristinusko korvasi roomalaisen uskonnon ja muut perinteiset uskonnot. Roomalaiset tekivät monia parannuksia sodankäyntiin, kirjoittamiseen, tekniikkaan, arkkitehtuuriin, kasteluun ja liikenteeseen.

Animoitu kartta antiikin Rooman maista Rooman noususta Rooman läntisen Rooman valtakunnan tuhoon (6. vuosisata eKr. - 480 jKr.).

Historia

Rooma sai alkunsa pienestä maanviljely-yhteisöstä 800-luvulla eaa. Rooman kaupunki perustettiin legendan mukaan 21. huhtikuuta 753 eaa. Siitä tuli kaupunki ja valtio, ja sillä oli latinankielinen nimi: Roma, joka roomalaisen mytologian mukaan oli peräisin heidän ensimmäisestä kuninkaastaan Romuluksesta. Rooma oli aluksi kuningaskunta, mutta sen viimeinen kuningas Tarquinius Superbus karkotettiin Lucius Junius Brutuksen aloittamassa vallankumouksessa. Rooman valtiosta tuli tasavalta. Kaupunkivaltio kasvoi hallitsemaan Italian niemimaata hellenistisellä kaudella, ja se kävi Punisia sotia Karthagon tasavallan kanssa. Voitettuaan karthagolaiset Rooman tasavallasta tuli läntisen Välimeren alueen voimakkain valtio.

Roomalaisista tuli itäisen Välimeren voimakkain valtio Makedonian kanssa käytyjen sotien ja Pontuksen kuningaskunnan kanssa käytyjen Mithridatian sotien jälkeen. Hellenistinen kausi ja Rooman tasavalta päättyivät, kun Julius Caesar murhattiin. Roomalaiset kävivät pitkän sisällissodan. Näiden sotien päätteeksi Augustus voitti roomalaiset vihollisensa ja Ptolemaiosten dynastian, joka hallitsi Egyptin kuningaskuntaa. Augustuksesta tuli Rooman ensimmäinen keisari, ja roomalainen sivilisaatio hallitsi kaikkia Välimeren ympärillä olevia maita.

Lähes kolme vuosisataa myöhemmin, vuonna 293 jKr., Diocletianus jakoi keisarikunnan hallinnon kahteen osaan, itään ja länteen. Diocletianuksen ajoista lähtien keisareita oli yleensä useampi kuin yksi kerrallaan, ja kukin heistä hallitsi yhtä osaa valtakunnasta.

5. vuosisadalla jKr. Länsi-Rooman valtakunnan maat jakautuivat eri valtakunniksi. Romulus Augustuluksen jälkeen Länsi-Rooman valtakunnassa ei ollut enää keisareita, ja Länsi-Rooman valtakunnan hallitus päättyi vuonna 476 jKr. Länsi-Euroopassa tämä on antiikin loppu ja varhaiskeskiajan alku. Roomalaiset menettivät Rooman ja suurimman osan Italian niemimaasta. Tämän jälkeen keskiajan Rooman valtakuntaa kutsutaan joskus Itä-Rooman valtakunnaksi tai Bysantin valtakunnaksi. Historioitsijat käyttävät tätä nimeä, koska roomalaisten pääkaupunki oli Konstantinopoli (jota kutsutaan myös nimellä Bysantti), ja sen keisarit hallitsivat Välimeren itäistä puoliskoa. Rooman valtakunta oli olemassa Konstantinopolin kukistumiseen vuonna 1453 asti, jolloin Osmanien valtakunta kukisti sen.

Rooman valtakunta laajimmillaan Trajanuksen aikana vuonna 117 jKr.

Saksalaiset ja hunnit tunkeutuivat Rooman valtakuntaan 100-500 jKr. Nämä hyökkäykset aiheuttivat lopulta Länsi-Rooman valtakunnan tuhon 5. vuosisadalla jKr.

Kulttuuri

Roomalainen kulttuuri levisi Länsi-Eurooppaan ja Välimeren alueelle. Sen historialla on yhä suuri vaikutus maailmaan. Esimerkiksi roomalaiset ajatukset laeista, hallinnosta, taiteesta, kirjallisuudesta ja kielestä ovat tärkeitä eurooppalaiselle kulttuurille. Roomalainen kieli, latina, kehittyi hitaasti, ja siitä tuli nykyaikainen ranska, espanja, italia, romania ja monet muut kielet. Latina vaikutti epäsuorasti myös moniin muihin kieliin, kuten englantiin.

Uskonto

kreikkalais-roomalainen monijumalaisuus

Muinaisen Rooman yleisin uskonto sen ensimmäisinä vuosisatoina oli kreikkalais-roomalainen polyteismi. Rooman kaupungin perinteinen uskonto oli polyteistinen (monia jumalia sisältävä). Tärkeimmät jumalat olivat Kapitolinkirkon kolmikko: kolme jumalaa, joita palvottiin Kapitolinkirkon kukkulalla. Nämä kolme olivat Jupiter (jumalten isä ja kuningas), Juno (jumalten kuningatar) ja Minerva (viisauden jumalatar). Jumalatar Minerva syntyi ilman äitiä Jupiterin ruumiista. Roomalaisen mytologian mukaan roomalaisten esi-isien joukossa olivat Venus (rakkauden jumalatar) ja Mars (sodan jumala ja Jupiterin ja Junon poika). Roomalaiset ottivat jumalat Apollo ja Bacchus kreikkalaisesta mytologiasta, ja monet roomalaisten uskonnolliset käytännöt olivat samoja kuin muinaisilla kreikkalaisilla. Roomalaiset palvoivat myös jumalatar Cybeleä ja Isistä, joiden kultit he ottivat hellenistisestä Anatoliasta ja Egyptistä.

Roomalainen palvonta tapahtui usein uhrausten muodossa. Roomalaiset yrittivät miellyttää jumalia antamalla ruokaa tai muita lahjoja jumalille ja muille jumalille, myös kuolleiden ihmisten sieluille. Tällaisilla uhrauksilla roomalaiset toivoivat välttävänsä huonoa onnea ja tuovansa hyvää onnea, kuten hedelmällisyyttä ja onnistunutta satoa tai voittoa sodassa. Roomalaiset rakensivat temppeleitä jumaliensa kuvia varten. Nämä kuvat olivat yleensä patsaita, ja roomalaiset uhrasivat niitä polttamalla ruokaa tai suitsukkeita. Rituaaleissa jumalille annettiin arvokkaita esineitä, joita säilytettiin temppeleissä. Roomalaiset uskoivat tämän miellyttävän jumalia. Roomalaiset tekivät myös rituaalisia puhdistuksia välttääkseen huonoa onnea ja loukatakseen jumalia ja henkiä.

juutalais-kristillinen monoteismi

Juutalaisuus oli yleistä muinaisessa roomalaisessa maailmassa, ja monissa kaupungeissa, kuten Roomassa, oli hellenistiseltä kaudelta lähtien juutalaisia diasporassa. Kristinusko sai alkunsa Itä-Rooman valtakunnassa, hellenistisessä Juudeassa. Klassisessa antiikissa Rooman hallitus ei pitänyt kristinuskosta. Joskus Rooman maaherrat tai keisarit määräsivät kristittyjen vainon. Keisari Diocletianuksen aikana kristittyjen vainosta tuli voimakkainta. Kristinuskosta tuli virallisesti tuettu uskonto Rooman valtakunnassa Konstantinus I:n aikana. Kun Licinius ja Konstantinus allekirjoittivat Milanon ediktin vuonna 313, siitä tuli voimakkain uskonto, ja kristillinen kirkko aloitti niiden kristittyjen vainon, joiden kanssa virallinen ("ortodoksinen" ja "katolinen") oli eri mieltä. Sitten vuonna 391 jKr. Theodosius I:n edikti teki kristinuskosta Rooman virallisen uskonnon. Rooman valtakunnan valtionkirkosta tuli valtakunnan valtionuskonto. (Valtionkirkko jakautui myöhemmin nykyiseen ortodoksiseen kirkkoon ja roomalaiskatoliseen kirkkoon).

Perinteisiä, ei-kristillisiä uskontoja harjoittavat ihmiset olivat yleisiä myöhäisantiikin aikana. Kristityt kutsuivat näitä ihmisiä "pakanoiksi". Rooman keisarit vainosivat kreikkalais-roomalaista monijumalaisuutta. Ei-kristillisten uskontojen omaisuus otettiin pois 5. vuosisadasta alkaen, ja monet roomalaiset temppelit muutettiin kirkoiksi.

Itäinen valtakunta

Bysantilaisia uhkasi islamin nousu, jonka kannattajat valtasivat Syyrian, Armenian ja Egyptin alueet ja uhkasivat pian vallata Konstantinopolin. Seuraavalla vuosisadalla arabit valtasivat myös Etelä-Italian ja Sisilian.

Bysantti selviytyi 800-luvulla ja otti 900-luvulta alkaen osan valloitetuista maista takaisin. Vuonna 1000 jKr. itäinen valtakunta oli suurimmillaan, ja kulttuuri ja kauppa kukoistivat. Laajentuminen kuitenkin pysähtyi äkillisesti vuonna 1071 Manzikertin taistelussa. Tämä sai valtakunnan lopulta alkamaan heikentyä. Vuosisatoja kestäneiden taistelujen ja turkkilaishyökkäysten jälkeen keisari Alexius I Comnenus pyysi apua lännestä vuonna 1095.

Länsimaat vastasivat ristiretkillä, jotka johtivat lopulta neljänteen ristiretkeen, joka valloitti Konstantinopolin vuonna 1204. Useat roomalaiset valtiot ottivat osia nyt pienentyneestä valtakunnasta. Sen jälkeen kun roomalaiset olivat valloittaneet Konstantinopolin takaisin, valtakunta oli vain kreikankielinen valtio, joka rajoittui Egeanmeren ja Marmaranmeren rannikolle. Valtakunta päättyi, kun Mehmed II valloitti Konstantinopolin 29. toukokuuta 1453.

Arkeologia

Roomalaisen työn ja arkkitehtuurin jäänteitä on löydetty myöhäisimmän valtakunnan kaukaisimmista kolkista.

Rooman valtakunnan rajat
Roomalaiset talot
Roomalaiset tiet Britanniassa

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on antiikin Rooman määritelmä?

A: Antiikin Roomalla tarkoitetaan Rooman sivilisaation muinaishistoriaa ennen keskiaikaa, joka alkoi läntisen Rooman valtakunnan hajoamisesta 5. vuosisadalla jKr.

K: Missä muinainen Rooma sijaitsi?

V: Muinainen Rooma sijaitsi Italian niemimaalla, ja se hallitsi laajaa maa-aluetta, joka ulottui Isosta-Britanniasta Arabian niemimaalle.

K: Miten antiikin Rooma vaikutti myöhempiin sivilisaatioihin?

V: Muinaisella Roomalla oli suuri vaikutus myöhempiin sivilisaatioihin, sillä se toi mukanaan ideoita muista kulttuureista, erityisesti muinaisesta Kreikasta ja hellenistisistä valtakunnista, sekä latinan kielen, joka yleistyi Länsi-Euroopassa ja on romaanisten kielten esi-isä. Lisäksi he levittivät myöhäisantiikin aikana kristinuskoa valtakuntaansa ja tekivät monia parannuksia sodankäyntiin, kirjoittamiseen, tekniikkaan, arkkitehtuuriin, kasteluun ja liikenteeseen.

Kysymys: Mitä uskontoa roomalaiset harjoittivat?

V: Rooman keisarit olivat vastuussa siitä, että kristinuskosta tuli roomalaisten valtionuskonto. Tämä korvasi heidän aiemmin harjoittamansa perinteiset uskonnot.

K: Milloin klassinen antiikki tapahtui?

V: Klassinen antiikki ajoittui 3. vuosisadan loppupuolelle eKr. aina 5. vuosisadalle jKr. asti, jolloin se Länsi-Euroopassa siirtyi keskiajalle Länsi-Rooman valtakunnan romahdettua.

K: Miten roomalaiset lainasivat ideoita muista kulttuureista?

V: Roomalaiset lainasivat ideoita muista kulttuureista, kuten muinaisesta Kreikasta ja kreikkalaisista valtakunnista hellenistisen kauden aikana, mikä auttoi merkittävästi muokkaamaan heidän kulttuuriaan.