Saturnalia – muinainen roomalainen juhla joulukuussa ja karnevaali
Saturnalia oli muinainen roomalainen juhla. Se kunnioitti Saturnus-jumalaa. Sitä vietettiin 17. joulukuuta juliaanisen kalenterin mukaan. Myöhemmin se kesti pidempään, 23. joulukuuta asti. Juhlapäivää vietettiin uhraamalla Saturnuksen temppelissä Forum Romanumilla ja järjestämällä julkinen juhlaillallinen. Juhlassa annettiin yksityisiä lahjoja, juhlittiin jatkuvasti ja vallitsi karnevaalitunnelma. Uhkapeli oli sallittua, ja isännät palvelivat orjiaan. Yleinen tapa oli valita "Saturnalian kuningas". Runoilija Catullus kutsui sitä "päivistä parhaimmaksi".
Alkuperä ja merkitys
Saturnalia liittyi maatalouden jumalaan Saturnukseen, jota roomalaiset yhdistivät usein myyttiseen kulta-aikaan, jolloin sadot olivat runsaat ja yhteiskunnalliset järjestykset olivat toisenlaiset. Juhlan juuret ovat antiikin ajan Roomassa ja todennäköisesti sitä edelsi vanhempia italialaisia ja etruskilaisia uskonnollisia perinteitä. Alkujaan Saturnalia oli lyhyt seremonia, mutta ajan myötä siitä kehittyi laajempi ja yleisemmin vietetty juhla, joka toi mukanaan yhteiskunnallisen vapautumisen hetkiksi.
Rituaalit ja tavat
Saturnalian ajan käytännöt vaihtelivat eri aikoina ja eri yhteiskuntaluokissa, mutta yleisiä piirteitä olivat:
- Temppeliseremoniat: Saturnuksen temppelissä Forum Romanumilla pidettiin uhriseremonioita ja julkisia rituaaleja.
- Juhla-ateriat: Julkiset ja yksityiset juhlaillalliset olivat keskeisiä; kaupunkilaiset kokoontuivat syömään ja juomaan yhdessä.
- Roolien vaihtuminen: Tavallinen piirre oli sosiaalinen käänne, jossa orjat saivat vapautta käyttäytyä vapaammin ja usein isännät palvelivat heitä leikillisesti. Tämän yhteydessä valittiin myös niin kutsuttu "Saturnalian kuningas" tai "kuningas pilailemaan", joka johti hauskanpitoa.
- Lahjat ja Sigillaria: Lahjojen antaminen oli yleistä; erityisesti 23. joulukuuta vietettyyn sigillaria-päivään liittyi pienoisveistosten ja muiden lahjojen vaihtaminen.
- Pukeutuminen ja koristeet: Ihmiset saattoivat pukeutua värikkäämmin kuin tavallisesti (esim. synthesis-asu) tai käyttää pilleusta (vapauden lakki), huoneet ja kadut koristeltiin havuilla ja kynttilöin.
- Uhkapeleihin ja meluun salliminen: Usein kielletyt toimet kuten uhkapelit sallittiin, ja kaupunki täyttyi pitseistä, runoista ja lauluista.
- Oppilaitosten ja virastojen sulkeminen: Monet koulut ja virastot sulkivat ovensa juhlan ajaksi, jolloin arjen rutiinit taukosivat.
Ajan kuluessa ja perintö
Alun perin yhden päivän juhla pidettiin 17. joulukuuta, mutta jo tasavaltalaisella ajalla Saturnaliaa pidettiin useampana päivänä ja keisarikaudella se laajeni usein 17.–23. joulukuuta välille. Juhlan karnevaalimainen luonne, roolinvaihto ja lahjojen antaminen ovat herättäneet kiinnostusta myös nykyaikaisissa tutkimuksissa siitä, miten roomalaiset tavat ovat voineet vaikuttaa myöhempiin länsimaisiin talvijuhliin, kuten joulun juhlintaan. Monet historioitsijat kuitenkin korostavat, että vaikutukset olivat monisyisiä ja että kristillinen joulun vietto muotoutui pitkän ajan kuluessa erilaisista perinteistä.
Kirjallisuus ja lähteet
Antiikin lähteet, kuten runoilijat ja historioitsijat, kuvaavat Saturnaliaa vaihtelevasti: osa korostaa juhlan iloisuutta ja yhteisöllisyyttä, toiset taas huomauttavat kaoottisemmista piirteistä. Runoilija Catullus kuvasi Saturnaliaa ylistävästi ja kutsui sitä "päivistä parhaimmaksi", mikä heijastaa sen laajaa suosiota ja merkitystä roomalaisessa yhteiskunnassa.
Nykyajan kiinnostus
Tutkijat, historioitsijat ja harrastajat tutkivat edelleen Saturnalian rituaaleja, sen sosiaalista merkitystä ja sen mahdollisia vaikutuksia myöhempiin juhlatapoihin. Nykyään aiheeseen liittyy myös elävöityjä esityksiä, kouluesitelmiä ja populaarikulttuurin viittauksia, jotka pitävät muinaisen juhlan muiston elossa.
