Sayyidien dynastia — Delhin sulttaanikunta (1414–1451)

Sayyidien dynastia (1414–1451) — Delhin sulttaanikunnan lyhyt mutta merkittävä kausi: neljä hallitsijaa, Multanin perustaja ja siirtymä Tughlaqista Lodi-dynastiaan.

Sayyid-dynastia oli Delhin sulttaanikunnan neljäs dynastia ja lyhin sen hallinneista suvuista. Sayyidien valtakausi kesti vuodesta 1414 vuoteen 1451. Dynastian perusti Multanin entinen kuvernööri, Multanin hallitsijan asemasta noussut Khizr Khan, joka hyötyi Etelä-Aasian poliittisesta hajaannuksesta ja Timurin 1398+ hyökkäyksen jälkeisestä vallan tyhjiöstä. Sayyidit seurasivat Tughlaq-dynastiaa ja heidän jälkeensä valtaan nousi Lodi-dynastia.

Tausta ja nousu

1400-luvun alun Pohjois-Intia oli poliittisesti epävakaa: Tughlaq-dynastian valta oli heikentynyt ja maat olivat kärsineet Timurin piirityksistä ja ryöstöretkistä. Tässä tilanteessa Khizr Khan, joka toimi Multanin kuvernöörinä, vakiinnutti asemansa Delhin seuduilla vuonna 1414 ja perusti uuden dynastian. Sayyidien nimi viittaa väitteeseen profeetta Muhammadin jälkeläisyydestä (arab. sayyid), mutta dynastian sukujuuret ja legitimiteetti olivat joillekin lähteille epäselviä tai kiistanalaisia.

Hallitsijat

• Khizr Khan (hallitsi 1414–1421) – dynastian perustaja, joka vakiinnutti valta-aseman Delhin ympäristössä.
• Mubarak Shah (hallitsi 1421–1434) – Khizr Khanin seuraaja, pyrki vakauttamaan hallintoa mutta kohtasi paikallisten voimien itsenäistymistä.
• Muhammad Shah (hallitsi 1434–1445) – hänen aikanaan keskushallinto heikkeni edelleen, provinssien paikalliset herrat saivat lisää itsehallintoa.
• Ala-ud-Din Alam Shah (hallitsi 1445–1451) – viimeinen Sayyid-sulttaani, joka luopui vallasta ja vetäytyi Badauniin, minkä jälkeen Bahlul Lodi otti Delhin hallintaansa ja perusti Lodi-dynastian.

Hallinto ja merkitsevimmät piirteet

Sayyidien hallinto jatkoi monia Tughlaqien ja aiempien sulttaanikuntien käytäntöjä, mutta sen valta oli verrattain heikko ja alueellinen hajanaisuus suurta. Keskushallinnon vaikutusvoima kaventui, ja provinssien kuvernöörit sekä paikalliset soturijuuret saivat käytännön vallan monilla alueilla. Tämä epävakaus loi edellytykset Lähi-idästä ja afganistanilaisista taustasta olevien soturijohdinten, kuten Lodi-suvun, nousulle.

Häviäminen ja perintö

Vuonna 1451 Bahlul Lodi saapui Delhin johtavaksi voimaksi ja Sayyidien valta päättyi. Vaikka Sayyid-dynastia oli lyhytikäinen ja sen hallinto jäi heikoksi, se muodosti tärkeän siirtymävaiheen Tughlaqien romahduksen ja Lodi-dynastian vakiintumisen välillä. Sayyidien kautta säilyi jonkinasteinen hallinnollinen jatkuvuus Delhin sulttaanikunnassa, ja heidän aikakautensa heijasti Pohjois-Intian poliittista fragmentoitumista 1400-luvulla.

Hae kirjaimella