Sävelkorkeus musiikissa: määritelmä, taajuus ja absoluuttinen sävelkuulo

Musiikissa sävelen korkeus tarkoittaa sitä, kuinka korkea tai matala sävel koetaan. Fyysisesti sävelkorkeus liittyy äänen taajuuteen, mutta sävelkorkeus on ensisijaisesti psykologinen käsite: se kuvaa ihmisen kokemusta siitä, nouseeko vai laskeeko ääni kuulijan korvassa. Nuotti, joka värähtelee 261 hertsiä, johtuu ääniaalloista, jotka värähtelevät 261 kertaa sekunnissa. Tämä vastaa usein mainittua pianon keski-C (tarkemmin C4 ≈ 261,63 Hz).

Taajuus ja sen suhde sävelkorkeuteen

Fysiikassa taajuutta mitataan yksikkönä, jota kutsutaan yksikkönä, eli hertsiksi (Hz). Kuullun sävelkorkeuden suhde taajuuteen ei ole suoraviivainen: ihmisen korva havaitsee taajuuden muutokset likimääräisesti logaritmisesti. Kaksioktaavinen ero vastaa taajuuden kaksinkertaistumista (esim. A4 = 440 Hz, A5 = 880 Hz). Puoliaste (semitoni) yhtä yleisessä 12-tasa-asteikossa vastaa taajuussuhdetta 2^(1/12) ≈ 1,05946.

Sävelkorkeuden psykologiset ja akustiset piirteet

Sävelkorkeus riippuu paitsi perusfrekvenssistä myös äänen harmonisesta rakenteesta ja timbra: soittimen äänessä olevat ylä- ja aliäänet (ylä- ja osasävelet) vaikuttavat siihen, mitä perustaajuutta kuulemme. Lisäksi äänen voimakkuus ja kesto voivat muuttaa sen, miten korkealta tai matalalta sävel tuntuu. Käsite sävelkorkuuden luokka

Soittimet: määräävätkö ne sävelkorkeuden?

Kaikki soittimet eivät tuota yhtä selkeästi määriteltävää sävelkorkeutta. Monet lyömäsoittimet, kuten rummut, kolmisoinnut ja symbaalit, ovat rytmisoittimia. Ne eivät aina tuota yhtä selkeää perussäveltä, vaikka tarkkaan kuunnellessa jotkut niistä voivat sisältää tunnistettavia taajuuksia. Toisaalta monet melodiset soittimet – esimerkiksi piano, viulu tai huilu – tuottavat hyvin määriteltäviä perustaajuuksia ja ovat näin sävelsoittimia. On myös soittimia, kuten timpani tai marimba, joiden ääni on lyömäsoittimeksi varsin sävelkorkeudellinen.

Absoluuttinen sävelkorkeus (perfect pitch)

Joillakin muusikoilla on tunne absoluuttisesta sävelkorkeudesta eli täydellisestä sävelkorkeudesta. Tämä tarkoittaa kykyä nimetä tai tuottaa sävel ilman vertailua toiseen säveleen. Absoluuttinen sävelkorkeus on suhteellisen harvinainen; sen esiintyminen liittyy sekä perinnöllisiin tekijöihin että varhaiseen musiikilliseen harjoitteluun lapsuudessa. Useimmilla muusikoilla on sen sijaan relatiivinen sävelkorkeus

Historialliset huomautukset ja viritystaso

On olemassa väitteitä ja kertomuksia siitä, että tunnetut klassisen musiikin säveltäjät, kuten Haydn, Beethoven, Mozart ja Bach, olivat kehittäneet ja ehkä jopa hallitsivat sävelkorkeustajunsa. Näiden väitteiden todenperäisyys vaihtelee lähteittäin, ja usein tiedot nojaavat kirjallisiin kuvaelmiin ja anekdootteihin enemmän kuin järjestelmälliseen tieteelliseen todistusaineistoon.

Viritystaso (esim. yleisesti käytetty konserttiviritys A4 = 440 Hz) on muuttunut historian saatossa, ja eri aikakausina ja paikoissa käytettiin eri "konserttikorkeuksia". Tämä vaikuttaa siihen, mitä tietyt historialliset lähteet ovat kokeneet oikeana sävelkorkeutena.

Mittaus ja käytännön työkalut

Sävelkorkeutta mitataan ja kontrolloidaan nykyisin helposti sähköisillä viritysmittareilla (tunereilla) ja spektrogrammeilla. Musiikissa käytetään myös tasavireistä jakoa (12-tasa-asteikko) ja muita temperamentteja, jotka määrittävät, miten oktaavi jaetaan puoli- ja kokonaisasteisiin. Näiden valintojen vaikutus kuuluu erityisesti sointiväreissä ja intervallien tarkkuudessa.

Yhteenvetona: sävelkorkeus on sekä fysiikan että psykologian ilmiö. Taajuus (Hz) antaa mitattavan pohjan, mutta ihmisen kokemus sävelkorkeudesta syntyy monen tekijän - perustaajuuden, harmonisen rakenteen, äänenvoimakkuuden, timbran ja kuuntelukontekstin - vuorovaikutuksesta.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on sävelkorkeus musiikissa?

V: Sävelkorkeus tarkoittaa musiikissa sitä, kuinka korkealta tai matalalta nuotti kuulostaa.

K: Miten sävelkorkeus riippuu taajuudesta?

V: Sävelkorkeus riippuu enimmäkseen äänen taajuudesta, jota mitataan yksiköllä nimeltä hertsi ja joka viittaa siihen, kuinka nopeasti ilma värähtelee edestakaisin.

K: Onko kaikilla soittimilla tietty sävelkorkeus?

V: Ei, kaikki soittimet eivät soita tietyn sävelkorkeuden mukaisia ääniä. Monia lyömäsoittimia, kuten rumpuja, kolmiosoittimia ja symbaaleja, käytetään rytmitykseen, eivätkä ne soita säveliä, koska niillä ei ole tiettyä sävelkorkeutta.

K: Mikä on absoluuttinen tai täydellinen sävelkorkeus?

V: Absoluuttinen tai täydellinen sävelkorkeus tarkoittaa sitä, että joku tietää aina, mikä nuotti soitetaan vertaamatta sitä toiseen nuottiin.

K: Tekeekö absoluuttinen tai täydellinen sävelkorkeus jostakusta hyvän muusikon?

V: Absoluuttinen tai täydellinen sävelkorkeus ei välttämättä tee kenestäkään hyvää muusikkoa, vaikka se voi olla erittäin hyödyllistä.

K: Ovatko tunnetut klassiset säveltäjät kehittäneet absoluuttisen/täydellisen sävelkorkeuden tuntemusta?

V: On todisteita siitä, että tunnetut klassiset säveltäjät, kuten Haydn, Beethoven, Mozart ja Bach, olivat kehittäneet absoluuttisen/täydellisen sävelkorkeuden tunnettaan ja ehkä jopa hallitsivat sen.

K: Onko taajuuden ja sävelkorkeuden välillä mitään eroa?

V: Taajuutta käytetään tieteellisenä keinona äänen ja sen mahdollisten sävelkorkeuksien mittaamiseen ja muuttamiseen, kun taas sävelkorkeus on enemmänkin psykologinen ominaisuus, joka riippuu siitä, miten korva havaitsee äänet ja miten aivot tulkitsevat ne.