Kromaattinen asteikko — määritelmä, soittotapa ja pianoesimerkit
Opi kromaattinen asteikko: määritelmä, selkeät soittotavat ja käytännön pianoesimerkit vaihe vaiheelta — sopii aloittelijoille ja edistyneille.
Kromaattinen asteikko on musiikillinen asteikko, jossa käytetään jokaista säveltä ylös- tai alaspäin eli se nousee ja laskee puolisäveliä (puoliääniä). Kromaattisen asteikon soittamiseksi pianolla soitetaan kaikki nuotit: sekä valkoiset että mustat nuotit (esim. C, Cis, D, Dis, E, F jne.). Kromaattinen asteikko voi alkaa mistä tahansa nuotista.
Mitä kromaattinen asteikko tarkoittaa käytännössä?
Kromaattinen asteikko koostuu yhdellä oktaavilla 12 eri sävelestä, joiden väliset etäisyydet ovat kaikki yhden puolisävelen suuruisia. Modernissa yhtäläistemperoinnissa oktaavi jaetaan tasaisesti näihin 12 puolisäveleen, joten kromaattinen asteikko kattaa kaikki mahdolliset sävelaskeleet oktaavin sisällä.
Notaatio ja enharmonisia vastineita
- Kromaattisen asteikon nuotit voidaan kirjoittaa joko korotusmerkeillä (C, Cis, D, Dis ...) tai alennusmerkeillä (C, Des, D, Es ...). Usein käytetty käytäntö on kirjoittaa ylöspäin korotusmerkein ja alaspäin alennusmerkein, mutta molemmat tavat ovat mahdollisia tilanteesta riippuen.
- Monilla sävelillä on enharmoninen vastine: esimerkiksi Cis = Des, Dis = Es, Fis = Ges jne. Näiden valinta riippuu sävellajista ja nuotinnustavasta.
Pianoesimerkkejä
Yksioktaavinen kromaattinen asteikko C:stä ylöspäin (esimerkki käytetyistä nimityksistä):
C – Cis – D – Dis – E – F – Fis – G – Gis – A – Ais – H – C
Vastaavasti alaspäin voidaan kirjoittaa esimerkiksi:
C – H – Ais – A – Gis – G – Fis – F – E – Dis – D – Cis – C
Mihin kromaattista asteikkoa käytetään?
- Tekniikan harjoittelussa: kromaattinen asteikko kehittää sormien itsenäisyyttä, tasaisia liikeratoja ja rytmista täsmällisyyttä.
- Musikaalisessa kielessä: klassisessa musiikissa ja jazzissa kromaattisuutta käytetään väliaskelina, värinä tai modulaatioiden yhdistäjänä.
- Ornamentit ja melodiset viimeistelyt hyödyntävät usein kromaattisia säveliä lisäämään jännitettä tai liukumaa.
Pianotekniikkavinkkejä kromaattisen asteikon harjoitteluun
- Harjoittele hitaasti ja tasaisesti, käytä metronomia. Kiinnitä huomiota äänenvoimakkuuden tasaisuuteen ja selkeään sormiin.
- Pidä käsi ja rannetukevasti mutta rentona; vältä kireyttä hartioissa ja sormissa.
- Valitse sormitus, joka vaihtaa sormia mustien ja valkoisten näppäinten välillä luonnollisesti. Yleinen periaate on käyttää peukaloa valkoisilla ja etu-/keskisormia mustilla, mutta kohtiin, joissa ei ole mustaa näppäintä (esim. E–F ja H–C), on sovitettava sormitusta niin, että liikkeestä tulee sujuva.
- Harjoittele sekä lyhyitä (yksioktaavisia) että pidempiä kaistoja (kaksi tai useampi oktaavi) ja vaihtele dynamiikkaa (hiljaa–kovaa).
Yhteenveto
Kromaattinen asteikko on perusta monelle tekniselle harjoitukselle ja harmoniselle ilmaisulle. Se kattaa kaikki puolisävelaskeleet oktaavin sisällä, voidaan nuotittaa eri tavoin (korotuksin tai alennuksin) ja se voi alkaa mistä tahansa sävelestä. Pianolla kromaattinen asteikko tarkoittaa käytännössä kaikkien valkoisten ja mustien näppäinten vuorottelua, ja sen hallitseminen parantaa soittotaitoa ja ilmaisullisuutta.
Sanan "kromaattinen" merkitys
Sana "kromaattinen" tulee kreikan kromos-sanasta, joka tarkoittaa "väriä". 1500- ja 1600-luvun urkutaiteilijat, kuten Sweelinck, kirjoittivat mielellään "kromaattisia fantasioita". Nämä olivat kromaattisiin sävelmiin perustuvia kappaleita. Tuohon aikaan käytetyistä viritysjärjestelmistä johtuen kaikki puolisävelet eivät olleet täsmälleen samankokoisia. Kromaattisessa asteikossa kulkeminen olisi ollut kuin kävelisi portaita, joiden askelmat olivat syvyydeltään hieman suurempia tai pienempiä. Tämä teki kromaattisista asteikoista hyvin mielenkiintoisia ja "värikkäitä", minkä vuoksi niitä kutsuttiin "kromaattisiksi".
Kromaattinen harmonia
Kromaattinen harmonia tarkoittaa harmoniaa (sointuja), jossa käytetään sävyjä, jotka eivät kuulu musiikin sävellajiin (ne eivät kuulu sävellajiin). Vaikka Bach käytti kromaattista harmoniaa 1700-luvulla, 1800-luvun säveltäjät käyttivät sitä yhä enemmän. Wagner kirjoitti musiikkia, joka oli hyvin kromaattista: siinä oli paljon sävelkorkeuksia ja -korkeuksia, ja se moduloi jatkuvasti eri sävellajeihin. Hänen oopperansa Tristan ja Isolde alussa oleva sointu on niin kuuluisa, että se tunnetaan nimellä Tristan-sointu. Se on hyvin kromaattinen. Musiikki on täynnä jännitystä, koska se jättää meidät miettimään, missä sävelkulussa musiikki on.

Aiheeseen liittyvät sivut
- Scale (musiikki)
- Tonaalisuus
- Serialismi
| ||||||||
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kromaattinen asteikko musiikissa?
A: Kromaattinen asteikko musiikissa on asteikko, jossa käytetään jokaista sävelen ääntä ylös- tai alaspäin mentäessä. Se nousee ja laskee puolisävelissä tai puolisävelissä.
K: Miten kromaattinen asteikko soitetaan pianolla?
V: Kromaattinen asteikko soitetaan pianolla soittamalla jokainen nuotti, sekä valkoiset että mustat nuotit. Esimerkiksi C, Cis, D, Dis, E, F jne.
K: Voiko kromaattinen asteikko alkaa mistä tahansa nuotista?
V: Kyllä, kromaattinen asteikko voi alkaa mistä tahansa nuotista.
K: Kuinka monta nuottia kromaattisessa asteikossa soitetaan?
V: Kromaattisessa asteikossa käytetään kaikkia alkusävelen ja loppusävelen välissä olevia säveliä, joten säveliä on yhteensä 12.
K: Käytetäänkö kromaattista asteikkoa kaikissa musiikin muodoissa?
V: Kyllä, kromaattista asteikkoa käytetään kaikissa musiikin muodoissa.
K: Mitä eroa on kromaattisella asteikolla ja diatonisella asteikolla?
A: Kromaattisessa asteikossa käytetään oktaavin kaikkia 12:ta nuottia, kun taas diatonisessa asteikossa käytetään vain seitsemää. Diatonisessa asteikossa on tietty kokonais- ja puoliaskelkaavio, kun taas kromaattisessa asteikossa käytetään vain puoliaskeleita.
K: Mikä on kromaattisen asteikon tarkoitus?
V: Kromaattisen asteikon tarkoituksena on tarjota muusikoille koko sävyjen kirjo, jota he voivat käyttää sävellyksissään tai esityksissään. Sitä voidaan käyttää myös lämmittelyharjoituksiin tai tekniseen harjoitteluun.
Etsiä