Englannin historian lyhin parlamentti kesti 13. huhtikuuta - 5. toukokuuta 1640. Sitä kutsutaan lyhyeksi, koska se kesti vain kolme viikkoa.
Tausta ja kutsuminen
Parlamentti kutsuttiin koolle kuningas Charles I:n toimesta, joka oli pitänyt hallintoa ilman parlamenttia niin sanotulla henkilökohtaisella hallinnolla (Personal Rule) vuodesta 1629 lähtien. Vuonna 1640 Charles tarvitsi rahaa sotaan skottien kanssa (toinen niin kutsutuista Bishops' Wars), joten hän päätti kutsua parlamentin päättämään verotuksesta ja mahdollisista avustuksista.
Miksi parlamentti oli niin lyhyt?
Kun parlamentti kokoontui, jäsenet olivat haluttomia myöntämään kuninkaalle tarvittavia sotavarauksia ennen kuin heidän vaatimuksensa kuninkaan hallinnon väärinkäytöksistä ja laittomista veroista käsiteltäisiin. Parlamentaarinen oppositio, jota johti mm. John Pym, vaati korjauksia hallintotapaan — esimerkiksi ship money -verotuksen ja muiden hallinnollisten ylilyöntien lopettamista — ennen rahojen myöntämistä. Koska kompromissia ei löytynyt, kuningas hajotti parlamentin 5. toukokuuta 1640.
Keskeiset seuraukset
- Short Parliamentin lyhyt kausi osoitti parlamentin kasvavaa itsenäisyyttä ja valmiutta asettaa ehtoja kuninkaalle.
- Kuninkaan kiire päätöksenteossa ilman parlamentaarista tukea heikensi hänen asemaansa pitkässä juoksussa.
- Lyhyen parlamentin jälkeen Charles joutui kutsumaan uudemman parlamentin kasaan myöhemmin samana vuonna — niin sanotun Long Parliamentin — joka ryhtyi laajempaan hallinnon ja neuvonantajien puhdistukseen ja lopulta johti tapahtumiin, jotka eskaloituivat Englannin sisällissodaksi.
Merkitys historiassa
Vaikka Short Parliament ei saavuttanut konkreettisia päätöksiä rahojen myöntämisestä, sen merkitys on suurimmalta osin poliittinen: se oli esimerkki parlamentin uudesta roolista valtionhallinnossa ja alkusoitto vakavammille kiistoille kuningasvallan ja parlamentin välillä. Lyhyen parlamentin tapahtumat edistivät ketjua, joka johti Long Parliamentin toimiin ja lopulta vuosien 1642–1651 englannin sisällissotaan.