Slipknot – yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye: jäsenet, historia ja maskit
Slipknot – Des Moinesin heavy metal -yhtye: syvä katsaus jäseniin, historian käännekohtiin, ikonisiin naamioihin ja bändin kansainväliseen menestykseen.
Slipknot on yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye Des Moinesista, Iowasta. Yhtye perustettiin 1995, ja sen raskas, aggressiivinen soundi yhdistää elementtejä muun muassa heavy metalista, nu-metalista ja industrialista.
Jäsenet ja roolit
Slipknotin kokoonpano on vaihdellut vuosien varrella. Yhtyeessä on ollut enimmillään yhdeksän jäsentä, ja 2000-luvun 2010-luvulla vakiintunut kokoonpano on ollut kahdeksanhenkinen. Tunnetuimpia nykyisiä ja viimeaikaisia jäseniä ovat:
- Sid Wilson – turntablesta ja ääniefekteistä vastaava DJ (numero 0)
- Jim Root – kitara (numero 4)
- Craig Jones – samplat, näppäilyt ja mediasoundit (numero 5)
- Shawn “Clown” Crahan – perkussiot, taustalaulu ja visuaalinen konsepti (numero 6)
- Mick Thomson – kitara (numero 7)
- Corey Taylor – laulu, sanoitukset (numero 8)
- Alessandro Venturella – basso (liittyi yhtyeeseen 2014)
- Jay Weinberg – rummut (liittyi yhtyeeseen 2014)
Merkittäviä poistuneita jäseniä ovat muun muassa yhtyeen alkuperäinen basisti Paul Gray, joka kuoli yliannostukseen vuonna 2010, sekä perustajajäsen ja entinen rumpali Joey Jordison, joka teki oman uransa yhtyeen jälkeen ja menehtyi vuonna 2021. Lyömäsoittaja Chris Fehn erosi/väitteli yhtyeen kanssa vuonna 2019 oikeusjuttujen seurauksena.
Historia lyhyesti
Slipknot perustettiin 1995, ja yhtye nousi kansainväliseen tietoisuuteen julkaisunsa myötä 1999 (esikoisalbumi "Slipknot"). Heidän varhaiset albuminsa kuten Iowa (2001) tunnetaan poikkeuksellisen raskaasta ja kaoottisesta soundista. Vuosien saatossa yhtyeen tyyli on laajentunut – mukaan on tullut melodisempia elementtejä, samplingia ja monipuolisempaa tuotantoa, mutta lavashown intensiteetti on säilynyt.
Naamioiden ja visuaalisen ilmeen merkitys
Slipknot on tunnettu tunnistettavasta visuaalisesta tyylistään: jäsenet esiintyvät persoonallisilla, usein pelottavillakin naamioilla ja yhtenäisillä haalareilla, joihin on liitetty numerot (0–8). Naamioiden ulkonäkö muuttuu usein albumisyklien myötä ja toimii osana yhtyeen identiteettiä, lavashow'ta ja performanssia. Maskit korostavat anonymiteetin ja kollektiivin ideaa sekä luovat mystiikkaa fanien keskuudessa.
Levyt ja saavutukset
Slipknotin tunnetuimpia studioalbumeita ovat muun muassa:
- Slipknot (1999)
- Iowa (2001)
- Vol. 3: (The Subliminal Verses) (2004)
- All Hope Is Gone (2008)
- .5: The Gray Chapter (2014)
- We Are Not Your Kind (2019)
- The End, So Far (2022) – kokoelma/albumimainen julkistus
Yhtye on myynyt maailmanlaajuisesti lähes 15 miljoonaa levyä (luvut vaihtelevat lähteittäin). Slipknot on myös saanut palkintoja ja tunnustuksia: muun muassa Grammy-palkinnon kategorian Best Metal Performance voittamisesta biisillä "Before I Forget" (2006).
Live-esiintymiset ja maine
Slipknot tunnetaan intensiivisistä ja visuaalisesti näyttävistä live-esiintymisistä. Yhtyeen keikat ovat usein äänekkäitä, fyysisiä ja henkisesti kuormittavia kokemuksia, joissa soitetaan sekä nopeita, aggressiivisia kappaleita että melodisempia tuotoksia. He ovat esiintyneet suurilla festivaaleilla ympäri maailman ja keränneet laajan fanikunnan.
Kiistat ja vastoinkäymiset
Yhtyeen historiaan kuuluu useita vaikeita vaiheita: Paul Grayn kuolema 2010 oli kova isku bändille ja johti tribuutteihin sekä uudelleenjärjestelyihin. Vuonna 2013 rumpali Joey Jordison poistui yhtyeestä (tilanne on sittemmin ollut kiistanalainen ja osapuolet ovat antaneet erilaisia lausuntoja), ja hän kuoli vuonna 2021. Vuonna 2019 entinen lyömäsoittaja Chris Fehn käynnisti oikeusjutun koskien taloudellisia erimielisyyksiä, minkä seurauksena hän erosi tai hänet erotettiin (tapauksesta on ollut julkisuudessa erilaista tietoa). Nämä tapahtumat ovat muokanneet yhtyeen dynamiikkaa ja julkista kuvaa.
Vaikutus ja perintö
Slipknot on ollut merkittävä vaikutus modernille metallille: yhtye yhdisti visuaalisuuden, performanssin ja äärimmäisyyden kaupalliseen menestykseen ja vaikutti moniin 2000-luvun metalliyhtyeisiin. He ovat herättäneet keskustelua musiikillaan, imagollaan ja kapinallisella asenteellaan, mutta samalla saavuttaneet uskollisen fanikunnan ja paikan metallin nykylegendojen joukossa.
Yhteenvetona: Slipknot on edelleen yksi metal-musiikin näkyvimmistä ja kiistanalaisimmista yhtyeistä: aggressiivinen äänimaailma, tunnistettavat naamioinnit ja raju live-energia tekevät siitä helposti tunnistettavan ja pitkäikäisen ilmiön musiikkimaailmassa.
Ura
Syyskuussa 1995 perustettiin bändi nimeltä The Pale Ones. Bändissä soittivat Shawn Crahan rummuissa, Paul Gray bassossa, Anders Colsefini laulussa ja Donnie Steele kitarassa. Myöhemmin Joey Jordison liittyi mukaan ja hänestä tuli rumpali, Crahanista tuli lyömäsoittaja. Bändi palkkasi myös kitaristi Josh Brainardin ja siirsi Colsefinin lyömäsoittimiin ja lauluun. Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran 4. joulukuuta 1995, silloin bändin nimi oli Meld. Joey Jordison ehdotti yhtyeen nimeämistä Slipknotiksi, heidän tekemänsä kappaleen mukaan. Bändi alkoi käyttää naamioita, koska Shawn Crahanilla oli klovninaamari ja jotta he pääsisivät paremmin mukaan musiikkiin. Helmikuussa Steele jätti bändin uskonnollisten vakaumusten takia. Tilalle palkattiin Craig Jones. Jonesista tuli myöhemmin heidän kokopäiväinen samplerinsa. He palkkasivat Mick Thomsonin korvaavaksi kitaristiksi. 31. lokakuuta 1996 Slipknot julkaisi ensimmäisen demonsa Mate.Feed.Kill.Repeat.
Bändi tajusi, että heidän uudet kappaleensa tarvitsivat enemmän laulun melodiaa, joten he palkkasivat Corey Taylorin. Colsefinistä tuli pelkkä lyömäsoittaja. Eräällä keikalla Colsefini ilmoitti jättävänsä bändin. Hänen tilalleen tuli Greg Welts, mutta hänet erotettiin bändistä, koska hän oli laiska. Chris Fehn palkattiin lyömäsoittajaksi. Vuonna 1997 bändi antoi itselleen numerot ja käytti esiintyessään haalareita.
Vuonna 1998 DJ Sid Wilson liittyi mukaan tehtyään vaikutuksen bändiin. Vuonna 1999 Brainard päätti jättää yhtyeen henkilökohtaisista syistä. Jim Root tuli hänen tilalleen. Tämä jätti yhtyeelle kokoonpanon, joka säilyi vuoteen 2010 asti.
He tulivat tunnetummiksi annettuaan joillekin levy-yhtiöille viiden kappaleen demon. He tekivät sopimuksen Roadrunner Recordsin kanssa kesällä 1998. He julkaisivat ensimmäisen albuminsa, joka oli nimetty yhtyeen mukaan (self titled) vuosi sen jälkeen, kun he olivat allekirjoittaneet sopimuksen Roadrunneriin. Albumilla oli kaksi singleä (kappaleita, jotka julkaistiin erikseen albumista, mutta on kuitenkin albumilla). He lähtivät kiertueelle ja soittivat Ozzfestissä. Tämä kasvatti heidän fanipohjaansa. Alkuvuodesta 2000 albumi sai platinasertifikaatin (myi 1 000 000 kappaletta).
Fanit odottivat malttamattomina toista julkaisua (Iowa), ja äänitykset alkoivat vuoden 2001 alussa Kaliforniassa. Yhtyeen jäsenet kiistelivät siitä, kuinka kauan live-esiintymiset ja äänitysajat kestivät. Siitä huolimatta he menivät eteenpäin, julkaisivat albumin ja kiersivät sen tiimoilta. Albumilta julkaistiin kolme singleä, joista yksi esiintyi elokuvassa (Resident Evil). He myivät kaikki paikat suurilla areenoilla suuren fanijoukon vuoksi. Vuonna 2002 bändi piti taukoa, ja jotkut jäsenet tekivät uudelleen tai aloittivat uusia bändejä ja projekteja.
Koska toisen albumin (Vol. 3: The Subliminal Verses) nauhoittaminen viivästyi, yhtye palasi Kaliforniaan nauhoittamaan. Kun vuoden 2004 alku koitti, albumi oli valmis ja kiertue alkoi. Albumi julkaistiin toukokuussa. Albumilta julkaistiin kuusi singleä. Kiertueelta bändi teki live-albumin (albumi, joka koostuu kappaleiden liveversioista). Jotkut bändin jäsenet olivat Roadrunner Unitedissa: The All-Stars Sessions -albumissa, joka oli Roadrunnerille sopimuksen tehneiden artistien mix-albumi. Vuonna 2006 yhtye voitti ainoan Grammy-palkintonsa kappaleestaan "Before I Forget". Bändi piti jälleen taukoa, ja eri jäsenet siirtyivät muihin projekteihin ja bändeihin.
Neljäs albumi (All Hope is Gone) aloitettiin loppuvuodesta 2007, mutta äänitykset alkoivat vuoden 2008 alussa. Albumi valmistui alkukesästä 2008. Albumilta julkaistiin viisi singleä. Vuonna 2009 tuli kuluneeksi 10 vuotta ensimmäisen albumin julkaisusta, joten ensimmäinen albumi julkaistiin uudelleen erikoisversiona. All Hope is Gone -kiertue päättyi Halloween-iltana 2009, ja päätti bändin kolmannen tauon. Jäsenet palasivat muihin projekteihin ja bändeihin laulaja Corey Taylorin perustettua Junk Beer Kidnap Band -yhtyeen. Toukokuun 24. päivänä 2010 basisti Paul Gray kuoli. Tutkimukset osoittivat, että hänet tappoi huumeiden yliannostus. Bändin jäsenet epäröivät, tai on toinen ajatus, puhua bändin tulevaisuudesta. Rumpali Joey Jordison sanoi, että toinen levy oli "tavallaan jo tekeillä". Corey Taylor sen sijaan sanoi, ettei tiedä jatkaako hän Slipknotissa vai ei.
Entinen jäsen Donnie Steele hoitaa Paul Grayn roolin bändin livekeikkojen aikana. Taylor kertoi NME:lle haluavansa jatkaa, koska se on sitä, mitä Paul haluaisi. Bändi aikoo viimeistellä ja julkaista viidennen albumin, mutta Taylor ei näe levytystä lähiaikoina. Jordison sanoi, että bändi jatkaa ilman Tayloria, jos tämä jättää bändin.
Vuonna 2013 Joey Jordison jätti yhtyeen. Yhtye teki ja toi vuonna 2014 ulos uuden albumin nimeltä ".5: The Gray Chapter". Donnie Steele soitti bassoa muutamissa albumin kappaleissa, mutta ei halunnut liittyä kokonaan takaisin, joten Steelen ja Jordisonin tilalle hankittiin uusi basisti ja rumpali. Yhtye ei aluksi kertonut, keitä uudet jäsenet olivat, mutta pian selvisi, että heidän nimensä olivat Alessandro Venturella (basisti) ja Jay Weinberg (rumpali).
Bändin jäsenet
Nykyinen
- (#0) Sid Wilson - levysoittimet (1998-nykyisin)
·
- (#4) Jim Root - kitarat (1999-nykyisin)
- (#5) Craig "133" Jones - näytteitä, media (1996-nykyisin)
- (#6) Shawn "Clown" Crahan - omat lyömäsoittimet, taustalaulu (1995-nykyisin).
- (#7) Mick Thomson - kitarat (1996-nykyisin)
- (#8) Corey Taylor - lauluääni (1997-nykyisin)
Entinen
- Donnie Steele - kitarat (1995-1996)
- Anders Colsefini - laulu, lyömäsoittimet (1995-1997)
- Greg "Cuddles" Welts - custom percussion (1997)
- Josh Brainard - kitarat, taustalaulu (1995-1999)
- (#3) Chris Fehn - räätälöidyt lyömäsoittimet, taustalaulu (1997-2019)
- (#2) Paul Gray - basso, taustalaulu (1995-2010)
- (#1) Joey Jordison - rummut (1995-2013)
Diskografia
- Slipknot (1999)
- Iowa (2001)
- Vol. 3: (alitajuiset säkeet) (2004)
- Kaikki toivo on mennyttä (2008)
- .5: Harmaa luku (2014)
- Me emme ole kaltaisiasi. (2019)
Tyyli
Bändin tärkeimpiä vaikutteita ovat Black Sabbath, Pantera, Metallica, Slayer, Sepultura, Iron Maiden, Carcass, Judas Priest, Korn, AC/DC, Kiss, Beastie Boys ja Mushroomhead. Thrash metal on mainittu useaan otteeseen heitä määrittäväksi suureksi vaikutteeksi yhdessä nu metalin kanssa. Slipknot käyttää kolmea erilaista kitaraa (pää-, rytmi- ja bassokitaraa), rumpujen lisäksi kahta lyömäsoitinta sekä elektroniikkaa (samplereita ja levysoittimia). Yhtyeen soundia on kuvailtu "puimakoneeksi, joka ahmii armeijan rumpuryhmää".
Heidän varhaisissa töissään laulu vaihtelee laajasti, satunnaisista räpeistä aina kurkkumaiseen ääneen asti. Heidän viimeisimmät teoksensa sisältävät melodisempaa laulua, ja räpit ovat lähteneet. Sanat ovat aina hyvin aggressiiviseen sävyyn, jolle on ominaista pimeys, nihilismi, viha, viha, rakkaus, ihmisviha ja psykoosi. Allmusicin Rick Anderson sanoi, että Slipknotin sanoitukset eivät "ole yleisesti lainattavissa perhesivustolla".
Haastattelussa Paul Gray sanoi: "Meillä on death metallia, thrash metallia, grindcorea, vähän kaikkea, tiedäthän?".
Etsiä