Attenboroughin pitkänokkainen hahka (Zaglossus attenboroughi) — lajiopas

Attenboroughin pitkänokkainen hahka — uhanalainen Uuden-Guinean lajiopas: löydöt, elinympäristö Kykloopeilla, tuntomerkit ja suojelu–mahdollisuudet yhä löydettävissä.

Sir Davidin pitkänokkainen hahka (Zaglossus attenboroughi), joka tunnetaan myös nimellä syklooppinen pitkänokkainen hahka, on yksi Zaglossus-suvun kolmesta lajista. Kaikkia suvun lajeja tavataan Uudessa-Guineassa. Laji on nimetty tunnetun luonnontieteilijän Sir David Attenborough'n mukaan. Sen tunnettu esiintymisalue on Kyklooppien vuoristo Papuan maakunnassa Indonesiassa, lähellä Sentanin ja Jayapuran kaupunkeja.

Kuvaus

Zaglossus attenboroughi on suvun pienin jäsen ja kooltaan lähempänä lyhytnokkakorentoa kuin muita Zaglossus-lajeja. Se on pitkäkärkinen hahka (long-beaked echidna) eli pitkänokkainen hahka, jolla on pitkä, ohuempi kärsä ja voimakkaat eturaajat kaivamiseen. Tunnuspiirteitä ovat:

• pitkä, kartiomainen nokka ruokailuun ja maaperän tutkimiseen;
• voimakkaat, kaivamiseen soveltuvat eturaajat ja viisi kynttä sekä etu- että takajaloissa;
• tiheä, lyhyt turkki — lajityypillisesti hahkoilla on myös piikkejä tai jäykkiä karvoja, mutta niiden määrä ja ulkonäkö vaihtelee lajeittain;
• ympäristöön sopeutunut ruumis, joka on suunniteltu kaivamaan ja etsimään matoja sekä muita maaperän selkärangattomia.

Levinneisyys ja elinympäristö

Laji tunnetaan Kyklooppien vuoriston sademetsäalueilta. Elinympäristön muodostavat montaaniset metsä- ja viidakkovyöhykkeet, joissa maaperä on kosteaa ja pehmeää — sopivaa matojen ja muiden ravintokohteiden etsintään. Monet vuoriston osat ovat kuitenkin vaikeakulkuisia ja tiheän kasvillisuuden peitossa, minkä vuoksi ne ovat jääneet vain harvoin systemaattisesti tutkituiksi.

Esiintyminen, havainnot ja tutkimustilanne

Lajia on kuvattu yhdestä vahingoittuneesta yksilöstä, joka kerättiin Alankomaiden siirtomaa-aikana noin vuonna 1961. Sen jälkeen saman lajin varmistettuja näytteitä tai eläviä havaintoja ei ole julkisesti raportoitu. Kyklooppien vuoristometsän häiriöt viime vuosikymmeninä ovat herättäneet huolta siitä, että Z. attenboroughi-populaatiot saattavat olla jo uhanalaisia tai jopa paikallisesti sukupuuttoon kuolleita. Toisaalta heti tutkittu pinta-ala on pieni suhteessa laajan vuoriston peittäviin alueisiin, eikä lajin elinalueita ole etsitty kattavasti vuoden 1961 jälkeen. Vuonna 2007 tutkijat raportoivat löytäneensä maasta reikiä, joiden he uskovat aiheutuneen siitä, että hahkat ovat työntäneet nokkansa multaan etsiessään kastematoja ja muita ravinnonlähteitä — tämä viittaa siihen, että laji tai samankaltaista käyttäytymistä harjoittavat hahkat saattavat yhä esiintyä alueella.

Biologia ja elintavat

Kuten muutkin hahkat, pitkänokkaiset hahkat ovat monotremejä — alkueläimiä, jotka munivat. Niillä on erikoistuneet lisääntymispiirteet verrattuna tavallisiin nisäkkäisiin: naaras munii pienen munan, jonka kehittymistä hoidetaan erityisellä ihopoimulla tai -taskulla. Ravinto koostuu pääasiassa maaperässä elävistä nivelmadoista ja muista selkärangattomista; pitkä nokka ja erikoistuneet ruuansulatusominaisuudet auttavat tätä ruokavaliota. Hahkat ovat yleensä enimmäkseen yö- tai hämäräaktiivisia ja käyttävät hajua ja tuntoa ravinnon löytämiseen.

Uhat ja suojelu

Pääasialliset uhkatekijät ovat elinympäristön häviäminen ja pirstoutuminen, metsien hakkuut sekä ihmistoiminnan aiheuttama häiriö. Paikallinen metsästys voi myös vaikuttaa, samoin kilpailu ja saalistus eksoottisten petojen tai kotieläinten taholta. Koska lajista tunnetaan vain hyvin vähän, sen suojelutarve on vaikea arvioida tarkasti. Tarvitaan lisää kenttätutkimuksia, jotta voidaan selvittää nykyinen levinneisyys, populaatiokoko ja uhkien laajuus.

Suositukset tutkimukselle ja suojelulle

• Suunnata uusia kenttähavaintoja Kyklooppien vuoristoon, käyttää kameraverkkoja, jälkitutkimuksia ja paikallisten asukkaiden tietämystä.
• Arvioida alueen metsien suojelun tarve ja mahdollisesti perustaa suojeltuja alueita lajin tunnetuille elinpaikoille.
• Edistää paikallista tiedotusta ja yhteistyötä yhteisöjen kanssa, jotta mahdolliset havainnot kirjataan ja suojelutoimet hyväksytään paikallistasolla.
• Tutkia DNA-näytteitä ja muita löydettyjä näytteitä selvittääkseen, onko alueella yhä elossa yksilöitä tai läheisesti sukua olevia hahkoja.

Yhteenvetona: Zaglossus attenboroughi on huolellista kenttätutkimusta ja suojelutoimia vaativa laji. Vaikka tiedot ovat niukkoja ja laji tunnetaan vain yhdestä alkuperäisestä näytteestä, alueen vaikeakulkuisuus ja viimeaikaiset löytöhavainnot antavat toivoa siitä, että laji tai siihen liittyvät hahkat voivat edelleen esiintyä Kyklooppien vuoristoissa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on Sir Davidin pitkänokkainen kaakkuri?

Kysymys: Missä Sir Davidin pitkänokkahikidna elää?

Kysymys: Miksi Sir Davidin pitkänokkainen hikidna on nimetty Sir David Attenborough'n mukaan?

K: Miksi Z. attenboroughi -populaatiot ovat huolestuttavia?

Kysymys: Milloin Sir Davidin pitkänokkainen kaurislaji kuvattiin?

Kysymys: Mitä tutkijat löysivät vuonna 2007 Sir Davidin pitkänokkaiseen horsmahikidnaan liittyvää?

Kysymys: Miten Sir Davidin pitkänokkainen horsma eroaa muista Zaglossus-suvun jäsenistä?

Hae kirjaimella