Nokkasiili

Jakelu

Eläin kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1792. Tachyglossus tarkoittaa "nopeaa kieltä". Kyse on siitä nopeudesta, jolla kauris käyttää kieltään muurahaisten ja termiittien pyydystämiseen. Sana aculeatus tarkoittaa "piikkinen" tai "piikikäs".

Pitkänokkaiset hahmot ovat kaikki isompia kuin T. aculeatus. Ne syövät lähinnä matoja ja toukkia, eivät niinkään muurahaisia ja termiittejä.

Lyhytnokkakorennolla on viisi alalajia. Kukin elää eri alueella kuin muut. Alalajit eroavat toisistaan myös karvoituksen, selkärangan pituuden ja leveyden sekä takajalkojen kynsien koon suhteen.

• T. a. multiaculeatus Kangaroo Islandilla;
• T. a. setosus Tasmaniassa ja joillakin Bass Straitin saarilla;
• T. a. acanthion Pohjois-Territoriossa ja Länsi-Australiassa;
• T. a. aculeatus Queenslandissa, Uudessa Etelä-Walesissa, Etelä-Australiassa ja Victoriassa;
• T. a. lawesii Uuden-Guinean rannikkoalueilla ja ylängöillä sekä mahdollisesti Koillis-Queenslandin sademetsissä.

Kuvaus

Lyhytnokkaiset aisat ovat yleensä 30-45 senttimetriä pitkiä. Niillä on 75 millimetrin nokka, ja ne painavat kahdesta viiteen kiloa. Tasmanian alalaji, T. a. setosus, on suurempi kuin Australian mantereella elävä laji.

Koska kaula ei ole näkyvissä, pää ja vartalo näyttävät yhdistyvän toisiinsa. Korviaukot ovat pään molemmin puolin, eikä ulkoisia korvalehtiä ole. Silmät ovat pienet ja kiilamaisen nokan juuressa. Sieraimet ja suu ovat nokan toisessa päässä.

Tämän hahmon jalat ovat sopeutuneet nopeaan kaivautumiseen. Jalat ovat lyhyet ja niissä on vahvat kynnet. Takajalkojen kynnet ovat pidemmät, ja ne kaartuvat taaksepäin, jotta ne helpottaisivat piikkien välissä tapahtuvaa puhdistusta ja hoitoa. Sen ruumiinlämpötila on platypuksen tavoin alhainen - 30-32 °C. Toisin kuin platypuksella, jolla ei ole merkkejä horroksesta tai talvihorroksesta, ahdinlampaan ruumiinlämpö voi laskea jopa 5 °C:een. Kauris ei huohota eikä hikoile, ja se hakeutuu yleensä suojaan kuumissa olosuhteissa. Syksyllä ja talvella ahkiot ovat torporissa tai syvällä horroksessa. Alhaisen ruumiinlämpönsä vuoksi eläin tulee vaisuksi hyvin kuumalla ja hyvin kylmällä säällä.

Tämän hahmon lihaksissa on useita epätavallisia piirteitä. Aivan ihon alla on valtava lihas, joka peittää koko vartalon. Supistamalla tämän lihaksen eri osia lyhytnokkainen ahdin voi muuttaa muotoaan. Yleisin muodonmuutos tapahtuu siten, että uhatessa se kääriytyy palloksi, suojaa vatsaansa ja esittelee puolustukseksi teräviä piikkejä. Sillä on yksi nisäkkäiden lyhyimmistä selkäytimistä, joka ulottuu vain rintakehään asti.

Kieli

Lyhytnokkaisen kauriin kieli on eläimen ainoa keino saada saalista kiinni. Se voi työntyä jopa 180 mm kuonon ulkopuolelle. Kieli on tahmea, koska siinä on runsaasti glykoproteiinia sisältävää limaa. Tämä lima sekä voitelee liikkumista kuonoon ja kuonosta ulos että auttaa tarttumaan siihen tarttuviin muurahaisiin ja termiitteihin. Nopea verenvirtaus jäykistää ulkonevaa kieltä, minkä ansiosta se pystyy tunkeutumaan puuhun ja maaperään. Kielen vetäytyminen edellyttää kahden sisäisen lihaksen supistumista. Kun kieli on sisäänvedettynä, saalis tarttuu kiinni taaksepäin suuntautuviin keratiinipitoisiin "hampaisiin", jotka ovat pitkin suuontelon kattoa. Näin eläin voi sekä pyydystää että jauhaa ruokaa. Kieli liikkuu erittäin nopeasti, ja sen on mitattu liikkuvan kuonossa sisään ja ulos 100 kertaa minuutissa.

Yleinen fysiologia

Monet fysiologiset sopeutumiset sovittavat eläimen sen elintapoihin. Se kaivautuu ja sietää korkeita hiilidioksidipitoisuuksia. Sen korva on herkkä matalataajuisille äänille, mikä voi olla ihanteellinen termiittien ja muurahaisten maan alla lähettämien äänien havaitsemiseen. Nahkamainen kuono on täynnä mekano- ja lämpösensoreita. Nämä reseptorit antavat tietoa ympäröivästä ympäristöstä. Kauriinilla on hyvin kehittynyt hajujärjestelmä, jota se voi käyttää parittelu- ja saaliin havaitsemiseen, ja sen muut aistit toimivat hyvin. Sen aivoja ja keskushermostoa on tutkittu laajasti, jotta niitä voitaisiin verrata istukkanisäkkäisiin.

Lyhytnokkaisella horsmalla on kaikista nisäkkäistä suurin prefrontaalinen aivokuori suhteessa ruumiin kokoon. Se vie 50 prosenttia aivokuoren tilavuudesta, kun se ihmisillä on 29 prosenttia. Tämä viittaa hyvään päätöksentekokykyyn sen etsiessä jatkuvasti hyönteisten pesiä ja lisääntyessä puolisoa.

Perusominaisuudet

Kuten kaikilla yksisarvisilla, myös horsmilla on vain yksi ulosteen, virtsan ja lisääntymistuotteiden kulkuaukko, joka tunnetaan nimellä cloaca. Uroksella on sisäiset kivekset, ei ulkoisia kivespusseja ja erittäin epätavallinen penis, jonka kärjessä on neljä nuppua. Tiinehtyvällä naaraalla on alapuolellaan pussi, jossa se kasvattaa poikasensa.

Muniminen ja kloakki ovat perusominaisuuksia, joita esiintyy kaikilla varhaisilla amnioteilla, kuten matelijoilla, linnuilla ja varhaisilla nisäkkäillä.

Lyhytnokkainen kauris käpertyneenä palloksi; kuono näkyy oikealla.

Lisääntyminen

Yksinäinen lyhytnokkainen ahdekainen etsii parittelukumppania toukokuun ja syyskuun välisenä aikana; parittelukauden tarkka ajoitus vaihtelee maantieteellisen sijainnin mukaan. Sekä urokset että naaraat erittävät voimakasta hajua parittelukauden aikana. Kosiskelun aikana - jota havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1989 - urokset etsivät naaraita ja jahtaavat niitä. Jopa kymmenen uroksen muodostama parvi voi seurata yhtä naarasta kosiskelurituaalissa, joka voi kestää jopa neljä viikkoa; kosiskelujakson kesto vaihtelee sijainnin mukaan. Levinneisyysalueen viileämmissä osissa, kuten Tasmaniassa, naaraat saattavat paritella muutaman tunnin kuluessa horroksesta heräämisestä.

Ennen parittelua uros haistaa naaraan ja kiinnittää erityistä huomiota sen kloakkaluuhun. Uroksen havaitaan usein kääntävän naaraan kyljelleen ja ottavan sitten samanlaisen asennon niin, että molemmat eläimet ovat vatsa vatsaa vasten. Jokaisesta parittelusta syntyy yksi muna, ja naaraiden tiedetään parittelevan vain kerran lisääntymiskauden aikana; jokainen parittelu on onnistunut.

Hedelmöitys tapahtuu munanjohtimessa. Tiinehtyminen kestää 21-28 päivää, ja naaras rakentaa tänä aikana pesäkolon. Tiineyskauden jälkeen naaras munii yhden, halkaisijaltaan 13-17 millimetrin kokoisen kumimaisen munan suoraan vatsaan kehittyneeseen pieneen, taaksepäin suuntautuvaan pussiin. Kymmenen päivän kuluttua muninnasta muna kuoriutuu pussissa. Alkio kehittää haudonnan aikana "munahampaan", jota se käyttää repiäkseen munan auki; hammas katoaa pian kuoriutumisen jälkeen.

Poikaset ovat noin 1,5 cm pitkiä ja painavat 0,3-0,4 grammaa. Kuoriuduttuaan nuoret ahtidnat tunnetaan nimellä puggles. Poikaset kiinnittyvät emojensa maitorauhoihin, jotka ovat ihossa oleva erityinen maitoa erittävä laikku (yksisarvisilla ei ole nännejä). Maidon juontitapaa ei vielä tiedetä, mutta niiden on havaittu juovan suuria määriä maitoa jokaisen ruokintakauden aikana, sillä emät saattavat jättää ne vartioimatta koloonsa viidestä kymmeneen päiväksi. Maidon pääkomponentit ovat laktoosityyppejä. Maidon rautapitoisuus on korkea, mikä antaa sille vaaleanpunaisen värin.

Nuoret poikaset poistuvat lopulta pussista noin kahden tai kolmen kuukauden iässä, koska niiden selkärangan pituus kasvaa jatkuvasti. Imeminen vähenee vähitellen, kunnes poikaset vieroitetaan noin kuuden kuukauden iässä. Imetyksen kesto on noin 200 päivää, ja poikaset lähtevät kolosta 180-240 päivän kuluttua.

Sukukypsyysikä on epävarma, mutta se voi olla neljästä viiteen vuotta. Vuonna 2003 julkaistussa kahdentoista vuoden kenttätutkimuksessa todettiin, että lyhytnokkainen ahdekainen saavuttaa sukukypsyyden viiden ja 12 vuoden iässä ja että lisääntymistiheys vaihtelee kerran kahdessa vuodessa ja kerran kuudessa vuodessa. Lyhytnokka-aikuislintu voi elää luonnossa jopa 45 vuotta.

Ekologia ja käyttäytyminen

Lyhytnokkakihun ekologiasta ei ole julkaistu järjestelmällistä tutkimusta. Tutkimuksia on tehty useista niiden ekologisen käyttäytymisen näkökohdista. Lyhytnokka-aikuislinnut elävät yksin ja poikasten kasvattamista varten luotua koloa lukuun ottamatta; niillä ei ole kiinteää suojaa tai pesäpaikkaa. Niillä ei ole omaa reviiriä, vaan ne liikkuvat laajalla alueella. Lyhytnokka-aikuisnallat ovat yleensä aktiivisia päiväsaikaan, mutta niillä on kuitenkin ongelmia kuumalla säällä, koska niillä ei ole hikirauhasia eikä niillä ole henkeä. Sen vuoksi ne muuttavat lämpimällä säällä toimintatapaansa, jolloin niistä tulee pimeäeläimiä (aktiivisia aamu- tai iltahämärässä) tai yöeläimiä (aktiivisia yöllä). Ne sietävät kylmiä lämpötiloja ja talvehtivat talvella hyvin kylmillä alueilla.

Lyhytnokkaiset ahtimet voivat elää missä tahansa, missä on hyvä ravinnon tarjonta. Lyhytnokkaiset ahtidnat löytävät ravintonsa hajun perusteella nokkansa kärjessä olevien antureiden avulla, ja ne syövät säännöllisesti muurahaisia ja termiittejä. Ne ovat voimakkaita kaivajia, jotka käyttävät kynsisiä etutassujaan saaliin kaivamiseen ja suojien kaivamiseen. Ne saattavat kaivautua nopeasti maahan, jos ne eivät löydä suojaa vaarassa.

Australiassa ne ovat yleisimpiä metsäalueilla, joilla on paljon termiittien täyttämiä kaatuneita tukkeja. Maatalousalueilla niitä esiintyy todennäköisimmin raivaamattomassa pensaikossa; niitä voi esiintyä myös nurmialueilla, kuivilla alueilla ja pääkaupunkien ulkolähiöissä. Niiden levinneisyydestä Uudessa-Guineassa tiedetään vain vähän. Niitä on tavattu Uuden-Guinean eteläosassa lännessä sijaitsevan Merauken ja Port Moresbyn itäpuolella sijaitsevan Kelp Welsh -joen väliseltä alueelta, jossa ne voivat olla avoimessa metsässä.

Lyhytnokkakihu liikkeellä

Suojelutilanne

Lyhytnokkainen echidna on yleinen suurimmassa osassa lauhkeaa Australiaa ja Uuden-Guinean alankoja, eikä sitä ole luokiteltu uhanalaiseksi. Australiassa maan raivaus ei ole vaikuttanut niin paljon lyhytnokkaisten echidnojen määrään kuin joidenkin muiden lajien, koska lyhytnokkaiset echidnat eivät tarvitse muuta erityistä elinympäristöä kuin hyvän muurahaisten ja termiittien tarjonnan. Piikeistään huolimatta linnut, tasmanialainen paholainen, kissat, ketut ja koirat syövät niitä. Niitä söivät myös Australian alkuperäisasukkaat ja Australian ensimmäiset eurooppalaiset uudisasukkaat. Yleisimpiä uhkia eläimelle Australiassa ovat autot ja elinympäristön tuhoutuminen. Nämä ovat johtaneet paikalliseen sukupuuttoon. Maahantuodun loisen Spirometra erinaceieuropaei tartunta on ahdinkoliskolle kohtalokas. Queenslandin luonnonsuojeluyhdistys (Wildlife Preservation Society of Queensland) toteuttaa koko Australian kattavan Echidna Watch -tutkimuksen lajin seuraamiseksi Australiassa.

Kasvatus vankeudessa on vaikeaa, mikä johtuu osittain suhteellisen harvinaisesta lisääntymissyklistä. Vain viisi eläintarhaa on onnistunut kasvattamaan vankeudessa elävän lyhytnokka-aikinan, mutta yksikään vankeudessa kasvatetuista poikasista ei ole selvinnyt aikuiseksi. Tällä on suojeluvaikutuksia Zaglossus-suvun uhanalaisiin aksidnalajeihin ja vähäisemmässä määrin myös lyhytnokka-aksidnaan.

Kulttuuriviittaukset

Lyhytnokkaiset ahdinat ovat osa Australian alkuperäiskansojen animistista kulttuuria, kuten kuvataidetta ja tarinoita. Laji oli toteemi joillekin ryhmille, kuten Länsi-Australian noongar-kansalle, joka kutsui eläintä nyingarniksi. Monilla ryhmillä on myyttejä eläimestä; erään myytin mukaan se syntyi, kun joukko nälkäisiä nuoria miehiä lähti yöllä metsästämään ja törmäsi wombatiin. He heittivät keihäitä wombatia kohti, mutta menettivät sen pimeydessä näkyvistä. Wombat sopeutti keihäät omaksi puolustuksekseen ja muuttui ahdasmetsäksi. Toisessa tarinassa kerrotaan ahneesta miehestä, joka pidätteli heimoltaan ruokaa; soturit keihästivät hänet, ja hän ryömi pensaikkoon, jossa hän muuttui ahtidnaksi, ja keihäistä tuli hänen selkärankansa.

Lyhytnokka-aikidna on nyky-Australian ikoninen eläin. Se esiintyy Australian viiden sentin kolikossa (pienin nimellisarvo) ja vuonna 1992 julkaistussa 200 dollarin juhlarahassa. Se oli yksi neljästä alkuperäislajista, jotka esiintyivät Australian postimerkeissä vuonna 1974, jolloin se oli 25 sentin postimerkissä; se esiintyi 37 sentin postimerkissä vuonna 1987 ja uudelleen vuonna 1992, jolloin se oli 35 sentin postimerkissä. Antropomorfinen ahtiainen Millie oli vuoden 2000 kesäolympialaisten maskotti.

Australian viiden sentin kolikon lyhytnokkainen ahdinkotimalli.