Lyhytnokkainen aksidna (Tachyglossus aculeatus) on suvun ainoa edustaja ja yksi neljästä elävästä aksidnalajista. Laji tunnetaan myös nimellä piikkimuurahaiskarhu ja se on Etelämantereen ulkopuolisista nisäkkäistä erityislaatuisimpia rakenteeltaan ja lisääntymiseltään.

Tachyglossus, lyhytnokkainen aksidna, on voimakkaasti piikkien peitossa oleva piikkimuurahaiskarhu, koska sen pääasiallista ravintoa ovat muurahaiset ja termiitit. Keho on peitetty sekä turkin että karkeiden piikkien yhdistelmällä, jotka suojaavat saalistajilta. Sen pitkänomainen nenä (kuono) sisältää herkkä kemiallisia ja sähköisiä ärsykkeitä aistivia reseptoreja, ja pitkällä, limaisella ja nopeasti liikkuvalla kielellä se viettelee ja nappailee saaliinsa. Toisin kuin useimmat nisäkkäät, aksidna munii munia, kuten muutkin yksisarviset (nokkamunisijat) — naaras munii yhden kovan kuoren sisällään suojattuun ihohuokseen eli pussinpohjaan, josta poikanen kuoriutuu ja jää emon hoivaan.

Ulkonäkö ja elintavat

Lyhytnokkaisen aksidnan pituus on yleensä noin 30–50 cm ja paino vaihtelee tavallisesti 2–7 kilon välillä yksilöstä ja alueesta riippuen. Piikit muodostuvat kovasta keratiinista ja niiden väri vaihtelee ruskeasta mustaan. Aksidnat ovat pääosin yö- ja hämäräaktiivisia, mutta lämpimämmillä alueilla ne voivat olla aktiivisia myös päivisin. Ne kaivavat maata, käytävät ja kolonkeja yöpuiksi tai paetuakseen vaaraan, ja voivat rullautua puolikierteeseen piikit pystyssä puolustautuakseen.

Lisääntyminen

Lisääntyminen poikkeaa useimmista nisäkkäistä: naaras munii yhden munan, joka pysyy lyhyen aikaa emon iholaskoksen muodostamassa pussissa. Munasta kuoriutuva poikanen (puggle) kiinnittyy emon maitorauhasilta erittyvään maidon kaltaiseen ravintoon eikä ime nisää, sillä maidon erittyminen tapahtuu avonaisista maitopisteistä ilman erillisiä nännin muotoisia imukuppeja. Puggle pysyy pussissa ja saa suojaa ja ravintoa useita viikkoja ennen kuin se alkaa seurata emoaan.

Levinneisyys ja elinympäristö

Laji esiintyy laajasti: se elää koko Australiassa sekä Lounais-Uuden-Guinean rannikko- ja ylänköalueilla. Lyhytnokkainen aksidna on Australiassa yksi laajimmalle levinneistä alkuperäisistä nisäkkäistä. Sen elinympäristö vaihtelee rehevistä metsistä ja pusikoista aroihin ja vuoristoalueisiin; laji sopeutuu sekä kosteamman että kuivemman ilmaston olosuhteisiin.

Uhkat ja suojelu

Aksidnien populaatiot eivät yleismaailmallisesti ole uhattuina — laji on kansainvälisesti luokiteltu usein pienemmän huolen alaiseksi — mutta paikallisia kannanpudotuksia esiintyy. Ihmisen aiheuttamat uhkat, kuten metsästys, elinympäristöjen pirstoutuminen ja tuhoaminen, sekä vieraiden petojen (esim. ketut ja kissat) ja loisten tuominen alueelle ovat supistaneet sen levinneisyysaluetta joillakin alueilla. Myös liikenne ja ilmastonmuutoksen vaikutukset (esim. kuumien sääjaksojen lisääntyminen) muodostavat merkittäviä uhkia. Monet alueet suojelevat aksidnoja laeilla ja suojelualueilla, ja paikalliset suojeluohjelmat pyrkivät vähentämään kuolleisuutta ja säilyttämään elinympäristöjä.

Käyttäytyminen ja suhde ihmiseen

Aksidnat ovat yleensä yksinäisiä ja rauhallisia eläimiä. Ne eivät hyökkää ihmisen kimppuun, mutta voivat puolustautua piikkien avulla. Ihmisen läheisyydessä ne saattavat joutua tieliikenneonnettomuuksiin tai kärsiä elinympäristön katoamisesta. Kulttuurisesti aksidna on Australiassa tunnistettava ja arvostettu eläin; se esiintyy kansantarinoissa ja nykyaikaisessa symboliikassa.

Lyhytnokkaisen aksidnan erikoislaatuinen biologia — piikit, nokkamuninta ja sähköaistit — tekevät siitä tärkeän tutkimuskohteen ja suojelun prioriteetin säilyttäville luonnon monimuotoisuudelle.