Snowy River – Kaakkois-Australian joki, patojen rakentaminen ja palautus

Snowy River — Kaakkois-Australian joki: padot, Snowy Mountains Scheme ja virtaaman palautus. Tutustu joen historiaan, ympäristövaikutuksiin ja elpymiseen kansallispuistossa.

Snowy River on merkittävä joki Kaakkois-Australiassa. Se saa alkunsa Australian korkeimman vuoren Mount Kosciuszko -vuoren rinteiltä. Se saa vetensä Snowy-vuorten itärinteiltä Uudessa Etelä-Walesissa, virtaa Snowy Riverin kansallispuiston läpi Victorian osavaltiossa ja laskee lopulta Bass Straitiin. Joki tunnettiin 1900-luvun puoliväliin asti suuresta makean veden määrästään, laajasta ulottuvuudestaan ja suurista koskistaan.

Joen uoma ja ympäristö eivät ole juurikaan muuttuneet, sillä sitä suojelee Snowy Riverin kansallispuisto. Sen veden virtaus kuitenkin lähes pysäytettiin 1950-luvulla, kun Snowy Mountains Scheme -verkostoa rakennettiin vesivoiman tuottamiseksi. Neljä suurta patoa rakennettiin Guthegaan, Island Bendiin, Eucumbeneen ja Jindabyneen sekä monia pienempiä patoja ja tunneleita. Jindabynen, Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa mitatusta joen virtaamasta alle 1 % jatkoi virtaamistaan jokea pitkin. Huoli joen terveydestä johti osavaltion ja liittovaltion hallitusten väliseen sopimukseen, jonka mukaan jokeen palautettavan veden määrää lisätään. Vuodesta 2002 vuoteen 2008 virtaamaa lisättiin 1 prosentista 4 prosenttiin. Sopimuksen mukaan virtaama oli tarkoitus nostaa 15 prosenttiin vuoteen 2009 mennessä ja 21 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä.

Snowy Mountains Scheme — lyhyt kuvaus

Snowy Mountains Scheme oli laaja insinöörihanke, joka toteutettiin pääosin vuosina 1949–1974. Hankkeen tavoitteina olivat vesivarojen ohjaaminen Murray–Darling-järjestelmään maatalouden kastelutarpeisiin sekä vesivoiman tuotanto. Projekti sisälsi patoja, tunneleita, kanavia ja useita voimalaitoksia, ja se muutti merkittävästi Snowy Riverin luonnollista vesitasapainoa. Rakentamisessa oli mukana suuri määrä työvoimaa, mukaan lukien monia toisen maailmansodan jälkeisiä maahanmuuttajia, ja hanke vaikutti huomattavasti Australian talouteen ja yhteiskuntaan.

Vaikutukset joen ekologiaan ja maisemaan

• Vesistöjen siirto ja patojen rakentaminen vähensivät merkittävästi alajuoksun virtaamia, mikä johti joenuoman syvenemiseen ja joen ja rantaniityn välisten tulvatasojen pienenemiseen.
• Vähentyneet virtaamat muokkasivat joen sedimenttikuljetusta, koskien voimaa ja muodostumia, minkä seurauksena monin paikoin elinympäristöt ja kasvillisuus kärsivät.
• Monet kalalajit, vesilinnut ja jokiluonnon lajit kärsivät elinympäristöjen pirstoutumisesta ja vesiarvojen muutoksista; samalla vieraslajit saattavat löytää otollisia olosuhteita.
• Alueella on myös tärkeää kulttuurihistoriallista arvoa paikallisille alkuperäiskansoille, joiden elämäntapa ja yhteys maahan muuttuivat vesivarojen hallinnan myötä.

Palautus- ja hoitotoimet

Vuosituhannen vaihteessa julkinen huoli joen tilasta johti hallitusten välisiin neuvotteluihin ja sopimuksiin ympäristövirtaamien lisäämiseksi. Vuoden 2002 jälkeen toteutettiin vaiheittaisia tiltaköitä, joissa ympäristövirtaamia kasvatettiin alkuperäisestä alle 1 %:sta muutamaan prosenttiin (esimerkiksi 4 %:iin vuosina 2002–2008). Sopimuksissa asetettiin tavoitteita korkeammille ympäristövirtaamille (esimerkiksi suunnitellut 15 % ja 21 % tason nostot), mutta käytännön toteutus on vaatinut jatkoneuvotteluja, rahoitusta ja seurantaa.

Palautustoimet ovat sisältäneet:

• suunniteltuja virtaamien vapautuksia patoaltaista (environmental flow releases),
• rantaröyhityksen ja tulvasuhteen palauttamiseen tähtäävää kunnostusta, kuten rannikon istutuksia ja uomien muokkausta,
• biologisen seurantaverkoston ylläpitoa (kaloille, linnuille ja kasveille) sekä vedenlaadun tarkkailua,
• alueellista yhteistyötä paikallisyhteisöjen, vesiyhtiöiden ja ympäristöjärjestöjen välillä.

Tulokset ja haasteet

Lisävirtaamien myötä on havaittu paikallisia positiivisia vaikutuksia: rantarakenteiden ja kosteikkojen elpyminen, lisääntyneitä havaintoja joistakin linnuista ja kaloista sekä parantunut yhteys jokeen laskeviin tulvatasoihin. Kuitenkin täydellinen palautuminen on hidasta, ja alajuoksun fysikaalisten muutosten (esim. uoman syveneminen ja sedimenttitasapainon muutos) korjaaminen vie aikaa ja vaatii jatkuvia toimia.

Lisäksi haasteina ovat:

• tarve tasapainottaa sähköntuotanto ja kasteluympäristöjen intressit ympäristötarpeiden kanssa,
• ilmastonmuutoksen vaikutukset sademääriin ja lumensulamiseen Alpeilla, jotka voivat vähentää kokonaistuotantoa ja rajoittaa vesivarojen käyttöä,
• rahoituksen ja poliittisen tahdon vaihtelu, joka vaikuttaa pitkän aikavälin palautusohjelmien toteutukseen.

Luonto, kulttuuri ja virkistys

Snowy Riverin ympäristö tarjoaa monipuolisia luonto- ja virkistysmahdollisuuksia: vaellus- ja retkireitit, koskenlasku, kalastus ja lintuharrastus ovat suosittuja. Alue on myös kulttuurisesti merkittävä paikallisille alkuperäiskansoille, ja jokilaaksoilla on perinteisiä merkityksiä ja paikkoja, jotka ovat osa alueen historiaa.

Tulevaisuus

Snowy Riverin tilan parantaminen edellyttää edelleen integroitua lähestymistapaa, jossa yhdistyvät pitkäjänteinen virtaamahallinta, elinympäristöjen kunnostus, seuranta ja yhteisöjen osallistaminen. Tilanne heijastaa laajempia haasteita, joissa vesivarat, energiantuotanto, maatalouden tarpeet ja luonnonsuojelu on sovitettava yhteen. Jatkuva tieteellinen seuranta ja sopeutuva hallinta ovat keskeisiä, jotta palautustoimet voidaan kohdistaa tehokkaasti ja jotta Snowy Riverin ekologinen ja kulttuurinen arvo voidaan säilyttää tuleville sukupolville.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mistä Snowy River alkaa?

K: Millaisesta vesilähteestä Snowy River saa vetensä?

K: Mitä Snowy-joelle tapahtui 1950-luvulla?

K: Kuinka monta suurta patoa rakennettiin Snowy Mountains Scheme -hankkeessa?

Kysymys: Kuinka monta prosenttia joen virtaamasta Jindabynen kohdalla mitattuna virtasi jokea pitkin Snowy Mountains Scheme -järjestelmän jälkeen?

K: Miksi Snowy-joen terveydentila huolestutti?

K: Mikä oli suunnitelma Snowy-joen virtaaman lisäämiseksi?

Hae kirjaimella