Muinaisina aikoina Somalia oli paikka, jonne Egyptistä ja Arabiasta tulleet ihmiset kävivät ostamassa arabikumia, mirhaa ja eebenpuuta. Muinaiset egyptiläiset kutsuivat sitä Puntiksi, joka tarkoitti "Jumalan maata". Somalialaiset alkoivat paimentaa kameleita ja vuohia noin 4 000 vuotta sitten, ja he ovat edelleen enimmäkseen paimentolaisia.
Somaliassa vieraili vieraita niinkin kaukaa kuin Kiinasta, kuten Zheng He.
Keskiaikainen historia
Vielä 400 vuotta myöhemmin Etiopian kuningas kertoi alamaisilleen, että Jumala vihasi Ifatia, ja hän hyökkäsi armeijansa kanssa Ifatiin, tuhosi kaiken, mihin törmäsi, ja ajoi Ifatin kuninkaan saarelle Zeilan rannikolla, jossa hän kuoli. Etiopian kuningas otti sitten osan Ifatista ja liitti sen valtakuntaansa ja pakotti Ifatin maksamaan hänelle kerran vuodessa paljon rahaa. Ifatin jäännökset kokosivat valtakuntansa uudelleen ja nimesivät sen uudelleen Adaliksi.
Noin sata vuotta myöhemmin Adalin kuninkaan syrjäytti vaikutusvaltainen sotapäällikkö nimeltä Ahmad ibn Ibrahim al-Ghazi, jolla oli paljon vaikutusvaltaa somalialaisklaanien keskuudessa kaikkialla pohjoisessa. Hän julisti jihadin Etiopiaa vastaan ja kokosi valtavan armeijan, johon kuului turkkilaisia muskettisotureita ja somalialaista ratsuväkeä. Somalialainen ratsuväki oli erityisen tappavaa, koska se pystyi ampumaan nuolia ratsastaessaan, mistä myös mongolilaumat ja japanilaiset samurait ovat kuuluisia.
Ahmad valitsi kuitenkin huonon ajankohdan, sillä Portugalin valtakunta oli tunkeutumassa Itä-Afrikkaan. He olivat vallanneet koko itäisen Afrikan rannikon Baraaween asti ja yrittivät vallata Mogadishun. Portugalilaiset päättivät auttaa etiopialaisia, koska etiopialaiset olivat kristittyjä eivätkä portugalilaiset pitäneet muslimeista. Ahmad oli vallannut yli puolet Etiopiasta, kun portugalilaisten muskettisoturien joukko ilmestyi auttamaan etiopialaisia. Yksi portugalilainen muskettisoturi onnistui ampumaan Ahmadin itse ja tappoi hänet.
Suuri osa Somalian ratsuväestä oli siellä vain Ahmadin takia, joten jihad päättyi ja Etiopia päätyi valloittamaan Adalin. Turkkilaisten oli lähetettävä armeija estääkseen heitä valtaamasta Zeilaa, ja Adalista tuli lopulta osa Turkin Osmanien valtakuntaa. Näinä päivinä emme löydä tarkkaa kansa asuu Zeilassa, mutta historia asetti mustat ihmiset, jäljittämättä heidän alkuperäänsä ja heidän heimojaan. Kuitenkin jotkut historioitsijat katsoivat, että Zeilan asukkaita kutsuttiin semaaleiksi ilman tarkempaa selitystä.
Daraawiishin valtio
Turkkilaiset ja portugalilaiset taistelivat Itä-Afrikasta seuraavat 200 vuotta, mutta turkkilaiset voittivat lopulta noin 270 vuotta sitten. Pohjois-Somalia jäi turkkilaisten suojelukseen Ahmadin kuoleman jälkeen, ja itärannikko Mogadishu mukaan lukien päätyi Omanin kuninkaan suojelukseen. Kun Egypti julistautui sata vuotta myöhemmin itsenäiseksi turkkilaisista, Pohjois-Somaliasta tuli osa Egyptiä. Egypti joutui pian sen jälkeen Britannian suojelukseen, ja Pohjois-Somaliasta tuli periaatteessa myös brittiläinen protektoraatti. Tästä tuli virallista noin 130 vuotta sitten, ja Pohjois-Somaliasta tuli virallisesti Brittiläinen Somalimaa.
Italian kuningaskunta oli juuri tähän aikaan yhdistynyt yhdeksi maaksi ja halusi samoja asioita kuin muutkin suuret maat, kuten siirtomaita. Italia tarjoutui ostamaan oikeudet Itä-Afrikan rannikkoon Omanilta, joka vastasi siellä sijaitsevien kaupunkien ja pienten kuningaskuntien suojelusta, ja Oman suostui. Italia teki joidenkin suurempien kuningaskuntien/sulttaanikuntien (kuten Nugaalin sulttaanikunnan) kanssa sopimuksia siitä, että ne olisivat Italian suojeluksessa, mutta pienempien kanssa Italia vain valloitti ne. Tästä tuli Italian Somalia vuonna 1905, ja sen pääkaupunki oli Mogadishu.
Etiopia, joka oli jälleen hajonnut Ahmadin jihadin jälkeen, oli hiljattain koonnut itsensä uudelleen ja alkoi valloittaa myös pieniä somalialaisia kuningaskuntia, ja vuoteen 1890 mennessä niitä ei ollut enää monta jäljellä. Ranskalaisetkin tulivat mukaan, mutta he valtasivat vain pienen alueen, joka on nykyään Djibouti.
Monet somalialaiset eivät pitäneet siitä, mitä oli tapahtumassa, joten muslimien uskonnollinen johtaja nimeltä Mohammed Abdullah Hassan perusti Darwiish-nimisen ryhmän taistelemaan brittejä, italialaisia ja etiopialaisia vastaan. Britit kutsuivat häntä "hulluksi mullahiksi" ja viettivät noin 30 vuotta taistellen häntä vastaan, ja lopulta he käyttivät hävittäjälentokoneita hänen ratsuväkeään vastaan. Parhaimmillaan Darwiish hallitsi lähes kolmasosaa Somaliasta.
Italia perusti siirtokunnan Mogadishun ympärille ja laajensi Italian Somalian aluetta ensimmäisen maailmansodan jälkeen Juba-joen eteläpuolisilla alueilla. Seuraavien 20 vuoden aikana Italian siirtokunnan merkitys kasvoi, sillä Hafunissa oli maailman suurin suolan tuotanto ja Scebeli-joella valtava banaanintuotanto, jota vietiin Eurooppaan. Vuonna 1928 perustettiin Somalian pääkaupunkiin ensimmäinen lentokenttä, ja myöhemmin vuonna 1939 aloitettiin Afrikan pisin lentoreitti Linea dell'impero, Rooman ja Mogadishun välinen lento.
2. maailmansodan historia
Kun Benito Mussolini otti vallan Italiassa, hän lopetti suurten Somalian sulttaanikuntien kanssa tekemänsä sopimukset ja hyökkäsi niihin valloittaen koko alueen, josta oli määrä tulla Italian Somalian siirtomaa. Sitten hän hyökkäsi Etiopiaan ja otti sen haltuunsa käyttäen myrkkykaasua etiopialaisia vastaan. Pian tämän jälkeen puhkesi toinen maailmansota, ja hän hyökkäsi Brittiläiseen Somalimaahan, mutta kaksi vuotta myöhemmin britit palasivat ja vapauttivat Brittiläisen Somalimaan ja Etiopian sekä valtasivat Italian Somalimaan.
Sodan jälkeen Britannia halusi yhdistää kaikki somalien asuinpaikat yhteen maahan, joka olisi brittiläinen protektoraatti. Etiopialaiset valittivat, että heidän pitäisi saada pitää valloittamansa alueet, ja myös italialaiset valittivat samaa, joten lopulta etiopialaiset saivat pitää oman osuutensa ja italialaiset myös. Italian Somalimaa oli kuitenkin Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatin alainen, joten italialaiset eivät voineet tehdä siitä siirtomaata.
Kylmän sodan historia
Vuonna 1960 sekä Ison-Britannian että Italian Somalimaa julistautuivat itsenäisiksi yhdessä Somalian tasavallaksi. Somalian kielelle valittiin latinalaiset aakkoset. Monet alueet, joilla somalialaiset asuivat, olivat edelleen osa Britanniaa, Etiopiaa ja Ranskaa. Somalia halusi saada takaisin kaikki alueet, jotka ranskalaiset, etiopialaiset ja britit olivat kolonisoineet. Somalia ja Etiopia kävivät vuonna 1964 lyhyen sodan Somalian etiopialaisesta osasta, ja oli selvää, että lisää taisteluita oli tulossa.
Vuonna 1969 Somalian presidentin tappoi mies, jonka klaania hänen politiikkansa oli vahingoittanut, ja kenraali Mohammed Siad Barre otti maan haltuunsa. Siad Barre rakensi Neuvostoliiton avulla valtavan armeijan, ja kun Etiopia kaatui neljännen kerran (tällä kertaa kommunistien vallankaappauksen vuoksi), hän hyökkäsi maahan. Neuvostoliitto päätti, että Etiopia oli tärkeämpi kuin Somalia, ja se petti Siad Barren ja toimitti Etiopialle valtavia määriä aseita. Myös muut maat, kuten Kuuba ja Israel, lähettivät apua Etiopialle, joten lopulta Siad Barre hävisi sodan.
Etiopian uusi hallitus alkoi sitten auttaa somalialaisia kapinallisryhmiä, jotka eivät pitäneet Siad Barren tavasta hallita maata, ja nämä kapinallisryhmät kaatoivat Siad Barren hallituksen vuonna 1991 ja pakottivat hänet pois maasta. Tämän jälkeen kaikki kapinallisryhmät alkoivat kuitenkin taistella keskenään siitä, kuka olisi johdossa nyt, kun Siad Barre oli poissa.
Lopulta jotkut kapinallisryhmät päättivät perustaa oman hallituksensa hallitsemalleen alueelle. Somalimaa-niminen ryhmä julisti itsensä kokonaan itsenäiseksi Somaliasta, kun taas Puntland-niminen ryhmä julisti itsenäisyytensä "toistaiseksi" siihen asti, kunnes uusi Somalian kansallinen hallitus saadaan koottua. Kymmenet yritykset luoda uusi kansallinen hallitus epäonnistuivat.
Nykyaikainen historia
Koska suurimmassa osassa Somaliaa ei ollut hallitusta (paitsi siellä, missä sellainen oli luotu tyhjästä, kuten Puntmaassa ja Somalimaassa), Somalian ainoa oikeusjärjestelmä oli aseiden lain lisäksi perinteinen tapa ja islamilainen sharia-laki. Tämän vuoksi sharia-oikeuden oppineet saivat Somalian lainsuojattomassa eteläosassa melko paljon vaikutusvaltaa. Samoihin aikoihin Etiopiassa sijaitsevien somalialaisten alueiden liittämisestä Somaliaan taistelevat ihmiset ottivat mallia afganistanilaisista mujahideeneista ja perustivat oman ryhmänsä nimeltä al-Ittihad al-Islamiyya eli Islamilainen unioni. Etiopia hyökkäsi 1990-luvulla useaan otteeseen Somaliaan hyökätäkseen Etiopiassa Somalian kapinallisia auttanutta Islamilaista unionia vastaan.
Vuoden 2001 jälkeen Yhdysvallat alkoi epäillä sekä sharia-tuomioistuimia että islamilaista unionia terroristeiksi. Sotapäälliköt perustivat ryhmän nimeltä Alliance for the Restoration of Peace and Counter-Terrorism. Sharia-tuomioistuimet liittoutuivat suojellakseen itseään ja perustivat Islamilaisten tuomioistuinten liiton. Ihmiset pitivät sharia-tuomioistuimista ja vihasivat gangstereita, joten kaikki auttoivat islamilaisten tuomioistuinten liittoa, joka kukisti gangsterit ja ajoi ne pois Mogadishusta vuonna 2006. Sen jälkeen islamilaisten tuomioistuinten liitto muodosti armeijan ja otti haltuunsa suurimman osan Etelä-Somaliasta.
Yhdysvallat ja Etiopia huolestuivat tästä vallankaappauksesta, joten Etiopia hyökkäsi Etelä-Somaliaan vuonna 2007 ja asetti valtaan uuden hallituksen, joka koostui kapinallisryhmistä, joita Etiopia oli rahoittanut 15 vuotta aiemmin. Lähes kaikki olivat eri mieltä tästä päätöksestä, ja samana vuonna Mogadishussa puhkesi kapina uutta hallitusta vastaan, joka levisi koko maahan vuoteen 2008 mennessä. Samoihin aikoihin somalialaiset merirosvot sieppasivat länsimaalaisia suurilta laivoilta lunnaita vastaan.
