Solnhofen – Baijerin kalkkikivi, fossiilit ja Archaeopteryx-löydöt

Tutustu Solnhofenin (Baijeri) hienorakeiseen kalkkikiveen, maailmankuuluun fossiittivarastoon ja Archaeopteryx-löytöihin — geologiaa, historiaa ja arkeologiaa yhdistyneenä.

Solnhofen on saksalainen kaupunki, joka sijaitsee Altmühl-joen laaksossa kauniissa kalliomaisemassa. Sen kunta sijaitsee Weißenburg-Gunzenhausenin piirissä Keski-Ranskassa. Alue sijaitsee Baijerissa, Saksassa. Tarkennus: Weißenburg-Gunzenhausen on Baijerin piirikunta Etelä-Saksassa, ja Solnhofen kuuluu tähän hallinnolliseen alueeseen.

Geologia ja Solnhofenin kalkkikivi

Paikallinen alue on geologisesti ja arkeologisesti tunnettu Solnhofenin kalkkikivestä. Kyseessä on erittäin hienorakeinen kalkkikivi (tunnetaan usein nimellä "plattenkalk"), joka on peräisin yläjura-kaudelta (Tithonian, noin 150 miljoonaa vuotta sitten). Kivikerrostuma syntyi matalissa, suolapinnojen eristämissä laguuneissa, joissa olosuhteet (vähähappinen pohja, mieto veden liike) suosivat hyvin hienojakoisen, tiiviin kalkin kerrostumista.

Fossiilit ja Lagerstätte-ilmiö

Solnhofenin kalliokivet muodostavat poikkeuksellisen tärkeän Lagerstättefossiilisia näytteitä. Alueelta on löydetty erittäin hyvin säilyneitä kaloja, äyriäisiä, mustekalan kaltaisia nilviäisiä, lintuja, pikkudinosauruksia, lepakoita muistuttavia liskoja, sekä erittäin runsaasti hyönteisiä ja kasvien osia. Harvinaista on myös pehmeiden kudosten, kuten höyhenten tai äyriäisten pehmeiden osien, säilyminen.

• Syyt erinomaiselle säilymiselle: hiljainen veden liike, hapettomuus pohjassa joka estää hajottajien toiminnan, erittäin hienojakoinen kalkkisosake ja hidas hautautuminen.
• Tyypillisiä fossiileja: Rhamphorhynchus-tyyppisiä pterosauruksia, erilaisia kaloja (esim. Aspidorhynchus-suku), hyönteisiä, katkarapuja ja muita äyriäisiä.

Litografia ja tieteelliset löydöt

Alois Senefelder käytti hienosta Solnhofenin kalkkikivestä erityisesti valmistettuja lohkareita vuonna 1798 keksimässään litografiamenetelmässä. Tästä syystä kiveä kutsutaan usein litografiseksi kalkkikiveksi. Litografisen kiviuoman louhinnasta ja kiven käsittelystä saadut paljastukset johtivat moniin tieteellisesti merkittäviin löytöihin, joista tunnetuin on Archaeopteryx — laji, jolle on annettu tieteellinen nimi Archaeopteryx lithographica. Kaikki tunnetut Archaeopteryx-yksilöt on löydetty Solnhofenin alueelta tai sen välittömästä läheisyydestä; laji on keskeinen esimerkki dinosaurusten ja lintujen välisestä siirtymämuodosta, koska sillä on samanaikaisesti dinosauruksille tyypillisiä piirteitä (hammasriviä, pitkä luinen häntä) ja lintumaiseen rakenteeseen kuuluvia piirteitä (höyhenet).

Tieteellinen ja kulttuurinen merkitys

Solnhofenin löydökset ovat vaikuttaneet suuresti paleontologian ja evoluutiotutkimuksen kehitykseen. Plattenkalk-kerrostumat tarjoavat harvinaisen ikkunan jurakauden eliöstöön, ja löydöt auttavat rekonstruoimaan tuon ajan ekosysteemejä, ravintoketjuja ja eläinten anatomiaa. Lisäksi kalkkikiven käyttö litografiassa on jättänyt pysyvän jäljen myös taiteen ja teknologian historiaan.

Nykytilanne ja matkailu

Kalkkikiven louhinta on vähentynyt verrattuna 1800- ja 1900-luvun huippuvuosien aikaan, mutta alue on edelleen arvostettu niin tutkijoiden kuin matkailijoiden keskuudessa. Löytöjä esitellään paikallisissa museoissa sekä kansainvälisissä kokoelmissa; osa fossiileista on myös yksityisissä kokoelmissa. Alueella on järjestetty opastettuja kaivoskierroksia, ja Altmühltal–laakso on suosittu luonnon- ja geologinen vierailukohde.

Solnhofenin kalkkikivet ja niiden fossiilit ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohde: uusia menetelmiä käytetään fossiilien dokumentointiin ja analysointiin (esim. mikroskooppinen kuvantaminen, kemialliset analyysit), mikä lisää ymmärrystämme jurakauden elämään.

Hae kirjaimella