Salomonidien dynastia: Etiopian keisarit ja historia 1270–1975

Tutustu Salomonidien dynastiaan: Etiopian keisarit, vallanvaihdot ja perintö vuosina 1270–1975 — perusteellinen historiakatsaus, myyttejä ja faktoja.

Salomonidien dynastia oli Etiopiassa hallinneiden keisareiden suku, joka hallitsi Etiopiassa vuodesta 1270 1975. Etiopiassa hallitsi muitakin keisareita, jotka eivät kuuluneet Salomonidien dynastiaan, mutta Salomonidit olivat vallassa suurimman osan ajasta.

Toisin sanoen dynastia oli käytännössä Etiopian valtaapitävä hallitsijasuku pääosin vuosina 1270–1975, vaikka vallankäytön luonne ja keskushallinnon voimakkuus vaihtelivat vuosisatojen aikana.

Keisarit eivät käyttäneet oikeaa nimeään tullessaan Etiopian keisariksi, vaan he keksivät uuden nimen hallitsijuuttaan varten. Esimerkiksi Salomonidien ensimmäinen keisari oli Yekuno Amlak. Mutta hän käytti hallitsijaksi tultuaan nimeä Tasfa Iyassus. Hallitsijat ottivat usein myös arvokkaampia titteleitä, kuten Negusa Nagast ("kuningasten kuningas") ja muita perinteisiä arvonimiä, jotka korostivat sekä maallista että hengellistä auktoriteettia. Kruunajais- ja kirkolliset rituaalit olivat tärkeitä vallan legitimoinnissa; etiopialainen ortodoksinen kirkko (Tewahedo) oli dynastian keskeinen tukipilari.

Dynastia alkoi vuonna 1270, kun Yekuno Amlak tappoi Etiopiaa hallinneen Zagwe-dynastian viimeisen kuninkaan. Yekuno Amlakista tehtiin kuningas, ja eurooppalaisten historioitsijoiden mukaan hän oli dynastian ensimmäinen hallitsija. Useimmissa etiopialaisissa kirjoissa kuitenkin sanotaan, että Menelik I, Israelin kuningas Salomon ja Saaban kuningattaren poika, oli tämän dynastian ensimmäinen keisari. Kertomus Solomonin ja Saaban tyttärestä on keskeinen osa kansallista mytologiaa ja sitä välittää muun muassa kirjallisuudenlaji Kebra Nagast, joka yhdisti Etiopian hallitsijat muinaiseen kuninkaalliseen perintöön.

Historialliset vaiheet ja valta-asema

Salomonidien aikakausi kattaa pitkän ja monivaiheisen historian. Alkuvuosina 1200–1400-luvuilla dynastia vakiinnutti asemansa ja laajensi kuningaskunnan vaikutusvaltaa. Keskiajalla merkittäviä hallitsijoita olivat muun muassa Amda Seyon I, joka vahvisti keskushallintoa ja laajensi valtakunnan rajoja.

1500-luvulla Etiopia kohtasi turkkilaisten ja alueellisten muslimivaltojen uhkia, ja portugalilaisten sotilaallinen apu sekä kirkolliset kiistat vaikuttivat merkittävästi politiikkaan. 1600-luvulla keisari Susenyos I ja hänen seuraajansa Fasilides siirsivät vallan painopistettä ja perustivat Gondarin linnoituskaupungin, josta keisarit hallitsivat pitkään.

1700-luvulta alkaen seuraa usein mainittu Zemene Mesafint eli 'ruhtinaiden aika' (noin 1769–1855), jolloin keisarin asema heikkeni ja todellista valtaa pitivät paikalliset sotureita ja ruhtinaat. Keskusvallan uusi vahvistuminen alkoi 1800-luvulla Tewodros II:n, Yohannes IV:n ja etenkin Menelik II:n aikana, jolloin valtakunta jälleen keskitettiin ja laajennettiin.

Keskeiset hallitsijat ja tapahtumat (valikoima)

• Yekuno Amlak (n. 1270) – paluumuodosti Solomonic-hallituksen Zagwe-dynastian jälkeen.
• Amda Seyon I (1314–1344) – vahvisti keskushallintoa ja johti sotaretkiä pohjoisia alueita vastaan.
• Zara Yaqob (1434–1468) – tunnettu kirkollisista uudistuksista ja hallinnon vakauttamisesta.
• Lebna Dengel / Galawdewos (1508–1540 luvulla) – ajanjakso, jolloin Etiopia kohtasi islamilaista Adal-sodankäyntiä ja Ahmad Gragnin hyökkäyksiä.
• Susenyos I (1606–1632) ja Fasilides (1632–1667) – Susenyos hyväksyi katolilaisuuden lyhyeksi aikaa, mutta Fasilides palautti ortodoksisuuden ja perusti Gondarin.
• Tewodros II (1855–1868) – pyrki uudistamaan valtakunnan ja keskittämään vallan; hänen valtakaudellaan alkoi moderni jälleenrakennusprosessi.
• Yohannes IV (1872–1889) – vahvisti maan puolustusta ja alueellista itsenäisyyttä 1800-luvun lopulla.
• Menelik II (1889–1913) – laajensi Etiopian rajat nykyisille suuralueille, modernisoi armeijaa ja voittoi Italian Adwan taistelussa 1896.
• Haile Selassie I (1930–1974; valtiollisesti myöhemmin kiri nimellä Tafari Makonnen) – kansainvälisesti tunnettu johtaja, johti Etiopiaa ennen ja jälkeen Italian miehityksen (1936–1941), osallistui modernisaatioon, perusti kansainvälisiä suhteita ja edusti Etiopiaa YK:ssa.

Kulttuuri, uskonto ja legitimiteetti

Solomonic-ideologia yhdisti uskonnollisen ja poliittisen legitimiteetin: keisarit esitettiin kunnioitettavina sekä maallisina että hengellisinä johtajina. Etiopian ortodoksinen kirkko oli keskeinen valtion tukija, ja kirkollinen kirjallisuus (Ge'ez-kieli), ikonografia, kirkkoarkkitehtuuri ja liturgia vahvistivat dynastian asemaa. Samalla Amharan kieli ja hallinnollinen kulttuuri nousivat keskeisiksi elementeiksi monietnisessä valtakunnassa.

Päättyminen

Vuoden 1974 vallankaappaus syrjäytti viimeisen keisarin Haile Selassien ja johti keisarillisen hallinnon lakkauttamiseen. Vuonna 1975 etiopialainen armeijan ja kommunistihenkisen Derg-laitoksen johtama vallankumous julisti keisarillisen instituution lakanneeksi, ja monarkia lakkautettiin virallisesti. Näin päättyi pitkäaikainen dynastinen perinne, joka oli vaikutuksiltaan ja perinteiltään yksi Afrikan merkittävimmistä.

Etiopian johtajat vuosina 1270–1975 (enimmäkseen salomonidit): edellä mainitut ovat keskeisimpiä, mutta dynastiaan kuului satoja hallitsijoita eri aikakausina. Täydellinen kronologia sisältää sekä vakaita keskushallinnon keisareita että ajanjaksoja, jolloin keisarin valta oli enemmän nimellinen kuin käytännöllinen (esim. Zemene Mesafint).

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä oli Salomonidien dynastia?

K: Hallitsiko Salomonidien lisäksi muitakin keisareita?

K: Käyttivätkö keisarit oikeaa nimeään, kun heistä tuli Etiopian keisareita?

K: Kuka oli Salomonidien ensimmäinen keisari?

K: Mitä nimeä Yekuno Amlak käytti tultuaan hallitsijaksi?

Kysymys: Kuka eurooppalaisten historioitsijoiden mukaan oli dynastian ensimmäinen hallitsija?

K: Kuka oli useimpien etiopialaisten kirjojen mukaan dynastian ensimmäinen keisari?

Hae kirjaimella