Etelä-Kivu (Sud-Kivu) — Demokraattisen Kongon maakunta, Bukavu

Tutustu Etelä-Kivuun (Sud-Kivu): Bukavu, historia, aluejako, 2015 maanjäristys ja paikallinen kulttuuri — kattava opas Demokraattisen Kongon etelään

Etelä-Kivu (ranskaksi Sud-Kivu) on yksi Kongon demokraattisen tasavallan 26 maakunnasta. Sen pääkaupunki on Bukavu, joka sijaitsee Kivujärven länsirannalla itäisessä Kongossa. Maakunta rajoittuu idässä Ruandaan ja etelässä Burundiin, ja sen maisemat vaihtelevat korkeista vuoristoalueista reheviin laaksoihin ja järvialueisiin.

Etelä-Kivun maakunta perustettiin vuonna 1989, kun nykyinen Kivun maakunta jaettiin kolmeen osaan (Etelä-Kivu, Pohjois-Kivu ja Maniema). Hallinnollisesti maakuntaan kuuluu yksi merkittävä kaupunki (Bukavu) sekä useita läheisiä alueita ja kyliä.

Elokuun 7. päivänä 2015 Etelä-Kivun maanjäristys, magnitudiltaan 5,8, iski 35 km Kabaresta koilliseen 12,0 km:n syvyydessä. Yksi ihminen sai surmansa ja useita rakennuksia vaurioitui; järistys muistutti maakunnan maantieteellisestä ja seismisestä herkkyydestä.

Etelä-Kivun alueella asuu useita miljoonia ihmisiä. Väestö on monietninen ja elinkeinot perustuvat pääosin pienimuotoiseen maatalouteen, kalastukseen Kivujärvellä, käsityöläis- ja artesaanikaivoksiin sekä rajakauppaan naapurimaiden kanssa. Tärkeitä viljelykasveja ovat muun muassa maniokki, maissi, perunan kaltaiset juurekset, banaanit ja kahvi.

Maakunnan luonnonmonimuotoisuus on huomattava: alueella sijaitsee muun muassa Kahuzi-Biéga -kansallispuisto, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja suojelee itäisiä alppimetsäalueita sekä itäisiä matelijagorilloja. Myös muut metsät ja järvialueet tarjoavat elinympäristön monille eläin- ja kasvilajeille.

Suurin osa väestöstä puhuu swahilia arkikielenä, ja ranska on virallinen hallinnon kieli. Paikalliset bantu-kielet kuten shi/mashi ja useat muut alueelliset kielet ovat yleisessä käytössä maaseudulla.

Etelä-Kivulle on leimallista pitkään jatkunut turvallisuusongelma: erilaiset aseelliset ryhmät ja paikalliset miliisit ovat aiheuttaneet konflikteja ja pakolaisuutta vuosien varrella. Kansainväliset rauhanturvajoukot (MONUSCO) ja humanitaariset järjestöt ovat toimineet alueella kriisien lieventämiseksi, mutta tilanne vaihtelee paikallisesti.

Maakunnan luonnonvarat sisältävät muun muassa kultaa ja muita mineraaleja, joita louhitaan usein pienimuotoisesti (artesaanikaivokset). Tämä mineraalitoiminta on osaltaan vaikuttanut alueen talouteen, mutta myös lisännyt jännitteitä ja paikallisten yhteisöjen haasteita.

Etelä-Kivu on tärkeä kuljetus- ja kauppareitti itäisen Kongon sekä naapurimaiden (Ruanda, Burundi) välillä. Liikenneyhteydet ovat paikoin heikot ja tieverkko huonokuntoinen, mikä vaikeuttaa talouden kehitystä ja humanitaaristen avustusten jakelua.

Sud-Kivun maakunta on hallinnollisesti jaettu kahdeksaan alueeseen:

• Fizi
• Idjwi
• Kabare
• Kalehe
• Mwenga
• Shabunda
• Uvira
• Walungu

Maakunnan tulevaisuus riippuu pitkälti turvallisuuden paranemisesta, infrastruktuurin kehittämisestä ja luonnonvarojen vastuullisesta hallinnasta. Kehitystyö ja rauhanprosessit ovat keskeisiä, jotta Etelä-Kivu voi hyödyntää potentiaaliaan vakaasti ja kestävästi.

Hae kirjaimella