Etelä-Brasilia (Região Sul): Paraná, Santa Catarina ja Rio Grande do Sul

Eteläisen alueen pinta-ala on 576 774,31 km² (222 693,81 neliömailia), ja se on maan pienin alue.

Se on Brasilian ainoa alue, joka sijaitsee trooppisen vyöhykkeen ulkopuolella, ja siellä on selviä vuodenaikojen vaihteluita. Talvella on pakkasta ja harvoin lunta. Pinnanmuodostus on hieman mäkistä, ja siellä vallitsee suuri ylätasanko, joka on yleensä matala.

Se rajoittuu pohjoisessa Mato Grosso do Sulin ja São Paulon osavaltioihin, idässä Atlantin valtamereen, etelässä Uruguayn osavaltioihin ja lännessä Argentiinaan ja Paraguayhin.

Hydrografia

Etelä-Brasilian hydrografia voidaan jakaa kolmeen suureen valuma-alueeseen: Paraná-joen, Uruguay-joen ja Kaakkois-Brasilian jokiin.

Eteläisen alueen jokia käytetään vesiliikenteeseen, maatalouden kasteluun, kaupunkien vesihuoltoon ja sähköntuotantoon. Tärkeimmät joet ovat runsasvetisiä ja niillä on suuri vesivoimapotentiaali. Parana-joen Itaipun pato tutkii alueen sähköntuotantomahdollisuuksia. Tämän toiminnan ansiosta etelässä ja kaakossa voidaan käyttää yhä enemmän sähköä kotitalous- ja teollisuuskäyttöön.

Relief

Alueen pinnanmuodostukselle on ominaista monet ylätasangot, jotka kohoavat yli 1000 metrin korkeuteen merenpinnasta ja laskevat länteen päin. Tämä alueellisesta pinnanmuodostuksesta noin 3/4 kattava kokonaisuus on nimeltään Brasilian eteläinen ylätasanko, ja se jakautuu tasangoille, jotka kulkevat idästä länteen.

Eteläisen alueen eri osavaltioiden korkeimmat kohdat ovat:

Ilmasto

Ainoa Brasilian alue sijaitsee lähes kokonaan subtrooppinen ilmasto, Etelä on kylmin alue Brasiliassa, pakkasta ja jopa paikoin lumisateet. Vuodenajat ovat tarkkaan määriteltyjä ja sateet jakautuvat tasaisesti ympäri vuoden.

Etelä-Brasiliassa on subtrooppinen tai lauhkea ilmasto. Vuotuinen keskilämpötila vaihtelee 12 °C:n ja 22 °C:n välillä. Pakkanen on hyvin yleistä, ja joillakin vuoristoalueilla voi sataa lunta.

Tämän alueen muodostaa kolme valtiota: Paraná, Paraná ja Rio Grande do Sul.

Etelää luonnehtii eniten se, miten se on kolonisoitu ja millaisia kolonisaattoreita se on saanut. Vastaanotti lyhyitä mustia orjia, mutta paljon valkoihoisia maahanmuuttajia. Eurooppalaiset antoivat väestölle valkoisen ihonvärin vallitsevuuden, antoivat maisemaan alkuperäisten maidensa piirteitä ja ottivat käyttöön keskisuurten ja pienten maatilojen järjestelmän.

Eteläisellä alueella on hyvät sosiaaliset indikaattorit: siellä on Brasilian korkein HDI (0,831) ja maan kolmanneksi korkein BKT henkeä kohti. Alueella on myös 94,8 prosenttia väestöstä.

Alue on erittäin kaupungistunut (82 %), ja monet kaupungit ovat kuuluisia kaupunkisuunnittelustaan, kuten Curitiba ja Maringá. Elintaso on monilta osin suhteellisen korkea, ja alueella on Brasilian korkein inhimillisen kehityksen indeksi, 0,859 (2007), ja maan toiseksi korkeimmat tulot henkeä kohti, 13 396 dollaria. Alue on myös lukutaitoisin, lukutaitoaste on 94 prosenttia.

Joitakin alueen paikkoja on korostettava, kuten Iguaçun putoukset (luonnonperintö ja yksi luonnon seitsemästä uudesta ihmeestä) ja Pyhän Mikaelin rauniot (kulttuuriperintö); Itaipun pato, joka on valittu yhdeksi maailman seitsemästä nykyaikaisesta ihmeestä; SC:n ja RS:n vuorilla sijaitsevat talvikaupungit ja Curitiban kasvitieteellinen puutarha, Etelä-Brasilian suurin ikoni.

Etelä-Brasilian ensimmäiset asukkaat ovat alkuperäiskansoja. Sitten tulivat espanjalaiset jesuiittapapit evankelioimaan intiaanit ja hallitsemaan maata. São Paulon pioneerit hyökkäsivät lähetyssaarnaajien kimppuun pidättääkseen intiaanit. Niinpä jesuiitat ja intiaanit hylkäsivät paikan, ja karja pääsi irti pelloille. São Paulon pioneerit kiinnostuivat karjakaupasta. Matkalla, jonka kautta joukot kulkivat, syntyi kyliä. Monien vuosien ajan portugalilaiset ja espanjalaiset taistelivat alueen maista.

Etelän väestö on kasvanut ensimmäisten eurooppalaisten maahanmuuttajien saapumisen myötä 1800- ja 1900-luvuilla: Saksalaiset, italialaiset, puolalaiset, ukrainalaiset ja ukrainalaiset muuttivat alueelle, jonne saapui myös japanilaisia, arabeja ja juutalaisia.

Heinäkuun 1. päivänä 2016^[päivitys] eteläisen alueen väkiluku oli 29 439 773, ja väestötiheys oli 51,0 asukasta/km .²

Paranán osavaltion pääkaupungissa Curitibassa on eniten asukkaita ja myös suurin talous, ja Rio Grande do Sulin pääkaupungissa Porto Alegressa on suurin suurkaupunkialue.

Eteläisen alueen 10 kuntaa, joissa on eniten asukkaita, ovat seuraavat:

Roturyhmät

Alueelle saapui 1800-luvulla runsaasti eurooppalaisia maahanmuuttajia, jotka ovat vaikuttaneet suuresti alueen väestökehitykseen ja kulttuuriin. Etelä-Brasilian tärkeimmät etniset alkuperät ovat portugalilainen, italialainen ja saksalainen.

Koko väestö puhuu portugalia, joka on Brasilian virallinen kieli. Joissakin paikoissa puhutaan kuitenkin myös saksalaista tai italialaista alkuperää olevia murteita; joissakin kylissä käytetään jopa maahanmuuttajien kieltä. Porto Alegressa ja Curitibassa on joitakin jiddishin puhujia.

Alueen tärkeimmät nähtävyydet ovat luonnonkauneus, rannat, historialliset kaupungit ja niiden eurooppalaiset siirtokunnat sekä tarkkaan määritellyt vuodenajat, joille on ominaista ankara talvi.

Paranassa sijaitseville Iguassun putouksille saapuu vuosittain tuhansia turisteja, ja ne ovat alueen tärkein ulkomaalaisten matkakohde. Osavaltiossa on myös noin 340 miljoonaa vuotta vanha geologinen alue, jossa on valtavia kalliomuodostelmia. Pääkaupunkia Curitibaa pidettiin etelän parhaana matkailukaupunkina .

Santa Catarinan rannat saavat paljon kävijöitä, ja talvella siirtokuntia osavaltiossa.

Rio Grande do Sulin osavaltio - kuten Santa Catarina - houkuttelee talvella turisteja vuoristokaupunkeihin, joissa kylmyys on kovaa.