Selkärangattomat — määritelmä, pääryhmät ja esimerkit

Selkärangattomat selityksellä: lue määritelmä, tärkeimmät pääryhmät (niveljalkaiset, nilviäiset, piikkinahkaiset ym.) ja havainnolliset esimerkit.

Selkärangaton on eläin, jolla ei ole selkärankaa. Tämä eroaa selkärankaisesta: jos eläin ei ole selkärankainen (kala, matelija, sammakkoeläin, lintu tai nisäkäs), se kuuluu selkärangattomiin. Selkärangattomat muodostavat valtaosan eläinlajeista — kuvattuja lajeja on yli miljoona ja arvioiden mukaan todellinen lajimäärä, mukaan lukien kuvaamattomat lajit, voi olla useita miljoonia. Selkärangattomat esiintyvät kaikissa elinympäristöissä: merissä, makeissa vesissä ja maalla.

Pääryhmät

Selkärangattomien tärkeimmät heimot (ryhmät) ovat:

• Annelida: segmentoidut madot
• Niveljalkaiset: (arachnidit, äyriäiset, hyönteiset ja muut); suurin selkärangattomien ryhmä.
• Brachiopodit: lampun kuoret.
• Bryozoa: merimattoja tai sammaleläimiä (joskus ne näyttävät koralleilta).
• Nilviäiset: meduusat, merianemonit, hydroidit.
• piikkinahkaiset: meritähdet, merisiilit, merikurkut.
• Nilviäiset: (nilviäiset, pääjalkaiset, simpukat ja muut); suuri ryhmä selkärangattomia.
• Nematoda: sukkulamadot
• Porifera: sienet
• Platyhelminthes: litteät madot
• Mädit: pieniä "pyöröeläimiä", jotka elävät lammen veden kaltaisissa elinympäristöissä.

Selvitys ja tarkennuksia pääryhmistä

Luettelossa esiintyy useiden tärkeiden ryhmien nimiä ja esimerkkejä. Tässä muutama täsmennys, jotka auttavat ymmärtämään paremmin, mitä kukin ryhmä kattaa:

• Niveljalkaiset (Arthropoda) ovat selkärangattomien suurin ja monipuolisin ryhmä: niihin kuuluvat hyönteiset, äyriäiset, hämähäkkieläimet ja muut.
• Ryhmät, joissa mainitaan meduusat, merianemonit ja hydroidit viittaavat tavallisesti polyyppimäisiin ja meduusoita muodostaviin eläimiin (Cnidaria), jotka eroavat nilviäisistä (Mollusca) rakenteeltaan.
• Toisessa kohdassa mainittu "Nilviäiset" viittaa laajempaan nilviäisten (Mollusca) ryhmään: sen aliaryhmiin kuuluvat mm. pääjalkaiset (kuten mustekalat), kotilot ja simpukat.
• Porifera tarkoittaa merien ja makean veden piikkinahkaisten sijasta (tai niiden sijaan) pesäsieniä eli sienieläimiä, jotka ovat yksinkertaisia, suodattamalla ravintonsa kerääviä eläimiä.

Rakenne ja ominaisuudet

Selkärangattomat ovat rakenteeltaan hyvin vaihtelevia. Useimmilla ei ole luustoa sisällä, mutta jotkin, kuten hyönteis-etäiset ja muut niveljalkaiset, kantavat luurankoa kehonsa ulkopuolella, eli niillä on ulkoluuranko. Toiset ryhmät kehittävät kiteitä, kalkkikuoria tai kitiinikuoria tukea antamaan. Symmetria vaihtelee: bilateraalinen (vasen/oikea) on yleistä, mutta esimerkiksi polypit ja meduusat voivat olla radiaalisymmetrisiä.

Elintavat ja elinympäristöt

Selkärangattomia löytyy lähes kaikista elinympäristöistä:

• Meriekosysteemit: reikät, koralliriutat, merenpohja ja vesipatsaat ovat täynnä selkärangattomia (mm. korallit, äyriäiset, meduusat, piikkinahkaiset).
• Makeat vedet: lajit kuten mädit (rotiferit), sukkulamadot ja monet hyönteislarvat elävät järvissä ja joissa.
• Maanpäälliset ympäristöt: hyönteiset, etanat ja niveljalkaiset elävät maaperässä, kasvillisuuden pinnalla ja ilmassa.

Lisääntyminen ja kehitys

Lisääntyminen voi olla seksuaalista tai suvutonta; monilla on monivaiheinen elinkaari, joka sisältää toukkavaiheita ja täydellistä tai epätäydellistä muodonmuutosta (metamorfoosia). Esimerkiksi monet hyönteiset käyvät läpi selkeän toukka-, kotelo- ja aikuisvaiheen, kun taas monet meren selkärangattomat kehittävät suoria tai larvaalisia kehitysmuotoja, joita merivirrat kuljettavat.

Fossiilinen historia

Monet selkärangattomat ryhmät ovat vanhoja: fossiiliaineisto osoittaa, että useimmat pääryhmät esiintyivät jo kambrikauden räjähdyksessä yli 500 miljoonaa vuotta sitten. Fossiilit — kuoret, liikuntaelinten jäljet ja kokonaiset säilyneet yksilöt — ovat olleet keskeisiä eläinten evoluution tutkimuksessa.

Merkitys ihmiselle ja ekosysteemeille

Selkärangattomat ovat ecologisesti ja taloudellisesti tärkeitä: ne ovat perustavanlaatuinen osa ravintoverkkoja, pölyttäjinä hyönteiset mahdollistavat maatalouden sadon muodostumisen, monet lajit auttavat orgaanisen aineksen hajotuksessa, ja toisaalta jotkut ovat tuholaisia tai taudinaiheuttajia. Lisäksi selkärangattomat, kuten meduusat ja simpukat, vaikuttavat kalastukseen ja meren elinympäristöjen tilaan.

Lisätietoa

Hyönteisillä ja muilla niveljalkaisilla ei ole luita, mutta niillä on luuranko kehonsa ulkopuolella, jota kutsutaan ulkoluurangoksi.

Selkärangattomia eläimiä on vielä 18 muuta, enimmäkseen pienempiä ryhmiä: katso Luettelo eläinkunnista lisätiedoiksi ja yksityiskohtaisemmiksi luokituksiksi.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on selkärangaton?

K: Mitkä ovat selkärangattomien eläinten tärkeimmät heimot (ryhmät)?

Kysymys: Miten niveljalkaisilla on luuranko?

K: Minkälaisessa ympäristössä matelijoita voi esiintyä?

Hae kirjaimella