Ristiluu (squamosal) – kallon poskialueen luu ja evoluutio
Tutustu ristiluuhun (squamosal): kallon poskialueen rakenne, nisäkkäillä ja ihmisellä ohimoluun muodostuminen sekä luun evoluutio, kehitys ja toiminta.
Ristiluu on korkeampien selkärankaisten päähän kuuluva litteä, yleensä kalvo- tai luukalvopohjainen (intramembraanisesti kehittyvä) luu. Se muodostaa merkittävän osan kallon poskialuetta ja kallon taka- sekä alaosaa kohti suuntautuvaa sivuseinämää. Ristiluu liittyy etupuolelta yleensä poskiluuhun (jugal) ja takaosastaan eri ryhmissä kvadrate- tai muuhun kallon takaosaan.
Anatomia ja yhteydet
Ristiluu on usein ohut ja laaja levy, jonka muoto ja liitokset vaihtelevat selkärankaisten ryhmien välillä. Monoissa matelijoissa ja linnuissa se on erillinen luu, joka osallistuu kvadraten (yläleuan osa) nivelpinnasta muodostuvaan yläleuan ja alaleuan nivelen rakenteeseen. Nisäkkäillä ristiluu on kehittyneempi osa ohimoluun pintaa ja liittyy zygomaattiseen (poski-)kaareen muodostaen osan kalloaukosta ja lateralista aivokopan seinää.
Nisäkkäät ja ihmisen kallossa
Nisäkkäillä, myös ihmisillä, ristiluu sulautuu muihin kallon luiden osiin muodostaen osan ohimoluuta. Tämä osa tunnetaan usein latinankielisellä nimellä squama temporalis eli ohimoluun levyosa. Ohimoluun levyosa on ohut ja laaja pinta, joka osallistuu zygomaattisen kaaren muodostukseen (ohimoluun zygomaattinen processus) ja muodostaa osan aivokopan sivuseinämästä.
Evoluutio ja leukanivelen muutos
Synapsidien — ja erityisesti terapsidien (terapsidit sisältävät myös nisäkkäiden kantamuodot) — kehityksessä tapahtui merkittävä muutos leukanivelessä. Varhaisilla tetrapodeilla alaleuka koostui useista pienistä luista ja ylä- ja alaleuan nivel oli kvadrate–artikulaatio (kvadrate luu yläleuassa ja artikula luu alaleuassa).
Nisäkäsmäisessä kehityksessä alaleuan rakenne yksinkertaistui niin, että alaleuka koostuu pääosin yhdestä suuresta luusta, hammasluusta (dentary, suomeksi hammasluu). Tämän seurauksena leukanivel muuttui niin, että alaleuan hammasluu niveltyy kallon ristiluuhun/ohimoluun levyosaan. Tätä uutta liitosta kutsutaan hammasluu–ristiluu -niveliksi (dentary–squamosal joint) ja se on yksi nisäkkäiden tunnusomaisista piirteistä.
Samaan aikaan varhaisemmissa synapsideissa sijaitsevat pienemmät jälkialaleuan luut (kuten artikula ja kvadrate) pienenivät ja siirtyivät osaksi kuuloaistimia. Näistä kehkeytyivät nisäkkäillä välikorvan kuuloluut: artikula → vasara (malleus) ja kvadrate → alasin (incus). Tämä muutos erotti leuan ja kuulon rakenteellisesti ja paransi sekä pureskelua että kuulemista.
Merkitys ja käytännön huomioita
Ristiluun asema ja liitokset vaikuttavat muun muassa leuan toimintaan, poskialueen luurakenteeseen ja korva-alueen anatomiaan. Ihmisen kliinisessä anatomissa ohimoluun levyosa voi olla altis murtumille pään alueen iskun yhteydessä ja sen muoto vaihtelee yksilöittäin.
Yhteenveto: Ristiluu on kallon poskialueen keskeinen luu, joka eri eläinryhmissä voi esiintyä erillisenä luuna tai osana ohimoluuta. Nisäkkäillä se liittyy olennaisesti leukanivelen evoluutioon, jossa alaleuka yksinkertaistui hammasluuksi ja leukanivel siirtyi hammasluu–ristiluu -yhteyteen. Tämä muutos mahdollisti myös kuuloluiden eriytymisen ja paransi kuuloa ja pureskelukykyä.
Sq = squamosal
Etsiä