Kuolleena syntyminen: määritelmä, syyt ja erot keskenmenoon

Kuolleena syntyminen: selkeä ja empaattinen opas — määritelmä, yleisimmät syyt, ero keskenmenoon sekä tukea ja neuvontaa surun käsittelyyn.

Kuolleena syntynyt lapsi kuolee, kun sikiö (syntymätön vauva) on vielä äidin sisällä tai kuolee synnytyksen aikana. Sanotaan, että synnytetty vauva on kuolleena syntynyt. Kuolleena syntyminen eroaa keskenmenosta, koska kuolleena syntyminen tapahtuu sen jälkeen, kun vauva on elänyt äitinsä sisällä 20-24 viikkoa (maasta riippuen). Sitä kutsutaan keskenmenoksi, jos vauva on elänyt äidin sisällä vähemmän aikaa.

Määritelmä ja käytännöt

Kuolleena syntyminen tarkoittaa tilannetta, jossa sikiö on kuollut ennen synnytystä tai kuolee synnytyksen aikana eikä ilmaise elintoimintoja syntymän jälkeen. Kansainväliset ja kansalliset määritelmät vaihtelevat: yleisesti raja sijoittuu 20–24 raskausviikon ja/tai tietyn painon (esimerkiksi 400–500 g) kohdalle. Tarkka rajaarvo riippuu toimivaltaisesta terveys- tai rekisteröintiviranomaisesta.

Yleisimmät syyt

Kuolleena syntymiseen voi olla monia syitä, usein taustalla on yksi tai useampi seuraavista:

• Istukan ongelmat (esim. istukan ennenaikainen irtoaminen, istukan vajaatoiminta), jotka heikentävät sikiön hapensaantia ja ravitsemusta.
• Napanuoran ongelmat, kuten napanuoran kiertyminen tai puristuminen.
• Infektiot äidissä tai sikiössä (esim. tietyt virukset, bakteriat tai loiset), jotka voivat vahingoittaa sikiötä.
• Sikiön rakenneviat tai kromosomipoikkeavuudet, jotka voivat olla elämää uhkaavia.
• Äidin sairaudet, kuten vaikea pre-eklampsia, diabetes, veren hyytymishäiriöt tai muu vakava sairaus.
• Monisikiöisyys, erityisesti jos sikiöiden välillä on verenkierrollisia ongelmia.

Riskitekijät

Joitakin yleisiä riskitekijöitä, jotka on yhdistetty suurempaan kuolleena syntymisen riskiin:

• Äidin korkea ikä tai nuori ikä
• Raskauden aikainen tupakointi, alkoholin käyttö tai huumeiden käyttö
• Ylipaino tai vakavat ravitsemukselliset puutteet
• Krooniset sairaudet (esim. diabetes, kohonnut verenpaine)
• Aiempi kuolleena syntyminen tai toistuvat keskenmenot
• Huono synnytyksen seuranta tai viivästynyt hoito akuuttitilanteissa

Diagnoosi ja tutkimukset

Jos epäillään kuolleena syntymistä, lääkäri varmistaa sikiön sydänäänet ja tekee tarvittaessa ultraäänitutkimuksen. Synnytyksen jälkeen voidaan tehdä lisätutkimuksia syyn selvittämiseksi:

• Istukan ja napanuoran anatominen ja histologinen tutkimus
• Sikiön ruumiinavaukseen verrattava tutkimus (autopsia), jos vanhemmat antavat suostumuksensa
• Veri- ja bakteeritutkimukset äidiltä ja sikiöltä
• Tarvittaessa perinnöllisyystutkimukset tai kromosomitutkimukset

Nämä tutkimukset voivat auttaa selvittämään kuoleman syyn ja antaa tietoa mahdollisesta riskistä tuleville raskauksille.

Erot keskenmenoon ja vastasyntyneen kuolemaan

Keskenmeno viittaa raskauden päättymiseen ennen määriteltyä viikkorajaa (kuten yllä mainittu 20–24 viikkoa). Kuolleena syntyminen tapahtuu sen jälkeen, kun raja on ylitetty. Erot ovat sekä lääketieteellisiä että juridisia: rekisteröinti, tilastointi ja tietyt hoitokäytännöt poikkeavat riippuen siitä, onko tapahtuma katsottu keskenmenoksi vai kuolleena syntymiseksi. Lisäksi vastasyntyneen kuolema tarkoittaa, että vauva syntyy elävänä mutta kuolee pian syntymän jälkeen – tämä on eri tilanne kuin kuolleena syntyminen.

Mitä tehdä ja minkälaista tukea on saatavilla

Tapahtuma on sekä fyysisesti että henkisesti raskas. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on tarjota selkeää tietoa, käytännön apua ja tunnustavaa tukea. Käytännön asioita ja tukimuotoja:

• Hoito ja neuvonta sairaalassa synnytyksen jälkeen
• Mahdollisuus muistotilaisuuteen, valokuvien ottamiseen tai muistoesineisiin, jos vanhemmat haluavat
• Keskustelut kätilön, neuvolan, lääkärin tai psykologin kanssa
• Sururyhmät ja vertaistuki sekä järjestöjen tarjoama neuvonta
• Tiedot juridisista ja hallinnollisista toimenpiteistä (kuoleman rekisteröinti, hautaus- tai muistotilaisuuksien järjestäminen)

On tärkeää hakea apua ja kertoa tunteistaan läheisille tai ammattilaisille — suru on luonnollinen reaktio, ja tukea on tarjolla.

Ennaltaehkäisy ja seuranta tulevissa raskauksissa

Kaikilta kuolleena syntymiltä ei voi välttyä, mutta joitakin riskitekijöitä voidaan hallita ja seurata tarkemmin:

• Säännöllinen raskausseuranta ja neuvolakäynnit
• Oireiden nopea arviointi (liikemuutokset, verenvuoto, kipu)
• Elintapamuutokset (tupakoinnin lopettaminen, alkoholin välttäminen, terveellinen ruokavalio)
• Kroonisten sairauksien hyvä hoito ennen raskautta ja sen aikana
• Tarvittaessa erikoislääkärin konsultaatiot ja yksilöllinen seurantasuunnitelma tuleville raskauksille

Lisätietoa

Jos haluat lisätietoa kuolleena syntymisestä tai tuesta, keskustele neuvolan, synnytysosaston tai oman hoitavan lääkärin kanssa. He voivat myös ohjata vertaistukeen ja psykologiseen apuun. Lääketieteelliset käytännöt ja lailliset määritelmät vaihtelevat maittain, joten paikalliset ohjeet ja tilastot antavat tarkimman tiedon omassa maassasi.

Kuolleena syntymisen jälkeen

Vauvan kuolemaan suhtaudutaan yleensä kuten vanhemman vauvan kuolemaan. Perhe saattaa pitää hautajaiset. Kuolleen vauvan ruumis voidaan haudata tai tuhota (polttaa). Joissakin paikoissa on erityisiä paikkoja kuolleena syntyneiden vauvojen ruumiiden tai tuhkan sijoittamista varten.

Äiti voi olla sairas. Hänen kehonsa voi olla loukkaantunut vauvan synnyttämisestä.

 
Erityinen paikka kuolleena syntyneiden vauvojen hautaamiseen Saksassa  

Hae kirjaimella