Vesikalvolliset
Amniootit ovat taksonominen eläinryhmä: kaikki tetrapodit sammakkoeläimiä lukuun ottamatta.
Ne ovat maalla eläviä selkärankaisia, jotka munivat kleidoisia munia.
Amniootit muodostuvat kahdesta yläryhmästä: Synapsida (pelycosaurukset, theriodontit ja nisäkkäät) ja Sauropsida (kaikki matelijat, mukaan lukien dinosaurukset ja linnut).
Amnioottien alkiot joko munitaan muniksi tai ne kehittyvät naaraassa. Näitä alkioita suojaavat useat kalvot, ja niillä on paljon suurempi ravintovarasto kuin sammakkoeläinten munilla.
Cleidoisen munan ja sen alkionkalvojen "keksiminen" on tärkein syy siihen, että amniottien munia ei tarvitse munia veteen.
Näin ollen sammakkoeläimistä poiketen amniootit ovat aidosti maaeläimiä. Toissijaisesti monet matelijat ja nisäkkäät palasivat veteen, ja nisäkkäät synnyttävät poikaset elävinä, kuten jotkut matelijaryhmätkin. Tämä evolutiivinen joustavuus on paljon harvinaisempaa sammakkoeläimillä.
Evoluutiohistoria
Ensimmäiset amniootit, kuten Casineria, näyttivät pieniltä liskoilta. Ne kehittyivät noin 340 miljoonaa vuotta sitten Mississippi- tai alemman hiilikauden aikana. Niiden munat pystyivät selviytymään veden ulkopuolella. Tämän ansiosta amniootit siirtyivät ympäristöihin, joissa oli vähemmän vettä. Amniootit siirtyivät ympäri maapalloa. Useimmat maalla elävät selkärankaiset ovat amniootteja, samoin kuin useimmat meren ilmaa hengittävät eläimet.
Hyvin varhaisessa vaiheessa amnioottien evoluutiohistoriaa ne jakautuivat kahteen päälinjaan, synapsideihin ja sauropsideihin, jotka molemmat ovat säilyneet nykyaikana.
Vanhin tunnettu fossiilinen synapsidi on Protoclepsydrops, joka on peräisin noin 320 miljoonan vuoden takaa, ja vanhin tunnettu sauropsidi on luultavasti Captorhinida-luokkaan kuuluva Paleothyris, joka on peräisin keskipennsylvanian kaudelta (noin 306-312 miljoonaa vuotta sitten).
Munat
Voidaan olettaa, että amnioottien esi-isät munivat munansa kosteisiin paikkoihin, sillä tällaisilla vaatimattoman kokoisilla eläimillä ei olisi ollut vaikeuksia löytää syvennyksiä kaatuneiden tukkien tai muiden sopivien paikkojen alta muinaisissa metsissä, eivätkä kuivat olosuhteet todennäköisesti olleet tärkein syy pehmeän kuoren syntyyn.
Kaloissa ja sammakkoeläimissä on vain yksi sisempi kalvo, jota kutsutaan myös alkion kalvoksi. Amnioteilla munan sisäinen anatomia on kehittynyt edelleen, ja uusia rakenteita on kehittynyt huolehtimaan kaasujen vaihdosta alkion ja ilmakehän välillä sekä jäteongelmien hoitamisesta. Paksumman ja sitkeämmän kuoren kasvattaminen vaati uusia tapoja toimittaa alkiolle happea, sillä pelkkä diffuusio ei riittänyt.
Kun muna oli kehittänyt nämä rakenteet, kehittyneet amniootit pystyivät munimaan paljon suurempia munia paljon kuivempiin elinympäristöihin. Suuremmat munat mahdollistivat suuremmat jälkeläiset, ja suuremmat aikuiset pystyivät tuottamaan suurempia munia, joten amniootit kasvoivat esi-isiään suuremmiksi. Todellinen kasvu oli kuitenkin mahdollista vasta, kun ne lakkasivat turvautumasta pieniin selkärangattomiin pääasiallisena ravinnonlähteenään ja alkoivat syödä kasveja tai muita selkärankaisia tai palasivat takaisin veteen. Uudet tavat ja painavammat ruumiit merkitsivät amnioottien kehittymistä edelleen sekä käyttäytymisen että anatomian osalta.
Kolme ryhmää
On olemassa kolme amnioottien päälinjaa, jotka voidaan erottaa toisistaan kallon rakenteen ja erityisesti silmän takana olevien ohimoaukkojen lukumäärän perusteella. Anapsideilla (kilpikonnilla) niitä ei ole yhtään, synapsideilla (nisäkkäillä ja niiden sukupuuttoon kuolleilla sukulaisilla) yksi ja useimmilla diapsideilla (muilla kuin anapsideilla matelijoilla, kuten dinosauruksilla ja linnuilla) kaksi.
Amnioottien luurangoissa on ainakin kaksi paria ristiluun kylkiluita, rintalasta rintakehän alueella (hartioiden alueella) ja astragalus-luu nilkassa.
Luokitus
Yksinkertaistettu tetrapodien fylogeneesi on seuraavanlainen:
- Selkärankaiset
- Sarcopterygii (lonkeroiset kalat)
- Tetrapodit
- Amphibia
- Kantaryhmän amniootit
- Synapsidit (terapsidit, nisäkkäät)
- Sauropsidit (kaikki matelijat, linnut)
Tämä on ehkä parempi kuin vanhempi taksonomia, jossa viimeaikaiset haarat, kuten linnut ja nisäkkäät, luetellaan luokkina pelkästään perinteisin perustein.
Perinteinen taksonomia
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat amniootit?
V: Amniootit ovat taksonominen eläinryhmä, johon kuuluvat kaikki nelijalkaiset sammakkoeläimiä lukuun ottamatta.
K: Mitä selkärankaisia pidetään amniootteina?
V: Kaikki maalla elävät selkärankaiset lajit, mukaan lukien matelijat (dinosaurukset ja linnut), nisäkkäät (pelycosaurukset ja theriodontit).
K: Mitä eroa on sammakkoeläinten ja amnioottien munilla?
V: Sammakkoeläinten munat tarvitsevat vettä kehittyäkseen, kun taas amnioottien munat eivät. Kleidoisen munan ja sen alkionkalvojen "keksiminen" on tärkein syy siihen, miksi amnioottien munia ei tarvitse laskea veteen.
K: Mikä suojaa amnioottien alkioita?
V: Amnioottien alkioita suojaavat useat kalvot.
K: Munivatko kaikki amniootit munia?
V: Ei, jotkut amniootit kehittävät alkioita naaraassa ja synnyttävät eläviä poikasia.
K: Ovatko amniootit yksinomaan maanpäällisiä?
V: Amniootit ovat enimmäkseen maaeläimiä, mutta jotkin lajit, kuten matelijat ja nisäkkäät, voivat palata veteen.
K: Onko sammakkoeläimissä vai amnioteissa enemmän evolutiivista joustavuutta?
V: Sammakkoeläimissä on paljon vähemmän evolutiivista joustavuutta kuin amnioteissa.
