Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti | korkein lainsäädäntöelin

 Miten Britannian parlamentti toimii

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on jaettu kolmeen erilliseen osaan: alahuoneeseen (alahuone), ylähuoneeseen (ylähuone) ja monarkkiin. Suurin osa lainsäädäntövallasta on keskittynyt alahuoneeseen. Siihen kuuluu 650 parlamentin jäsentä (MP). Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset valitsevat heidät edustamaan heitä alahuoneessa. Sen poliittisen puolueen johtajasta, jolla on enemmistö parlamentin jäsenistä, tehdään yleensä Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri eli hallituksen päämies. Valtion päämies on aina monarkki.

Alahuone aloittaa useimmat lakiehdotukset. Muut lakiehdotukset aloitetaan ylähuoneessa. Alahuone päättää veroasteista.

Ylähuoneella on valta hylätä lakiehdotuksia, lukuun ottamatta rahalakiehdotuksia (verolakiehdotuksia), ja saada alahuone harkitsemaan niitä uudelleen. Jos ylähuone käyttää lakiehdotusta kahdesti veto-oikeuttaan tai viivyttää julkista lakiehdotusta yli vuoden, alahuone voi pakottaa lakiehdotuksen läpi parlamenttilakien (Parliament Acts) nojalla, ellei se ole alkanut ylähuoneessa.

Monarkki (nykyinen kuningas Kaarle III) on perustuslaillisen monarkian suvereeni ja teoriassa Yhdistyneen kuningaskunnan kaiken vallan lähde. Lakiehdotusten on saatava kuninkaallinen puoltava lausunto, ennen kuin niistä tulee parlamentin lakeja, ja monarkki on vastuussa parlamentin koolle kutsumisesta, koolle kutsumisesta ja hajottamisesta, tavallisesti virassa olevan pääministerin neuvojen perusteella. Nykyään monarkki vastustaa sitä hyvin harvoin, mutta hallitsijalla on edelleen tämä etuoikeus, jota hän voi tarvittaessa käyttää.

Miten lakiehdotuksesta tulee parlamentin säädös

Lakiehdotusten käsittely voi alkaa joko alahuoneessa tai ylähuoneessa.

Lainsäädäntöä edeltävä valvonta: Molempien talojen yhteinen valiokunta tarkastelee lakiehdotusta ja äänestää tarkistuksista, jotka hallitus voi hyväksyä tai hylätä. Mietinnöillä on vaikutusta myöhemmissä vaiheissa, kun hylätyt valiokunnan suositukset otetaan uudelleen esille äänestystä varten.

Ensimmäinen käsittely: Äänestystä ei toimiteta. Lakiehdotus esitellään, painetaan, ja yksityisten jäsenten lakiehdotuksissa asetetaan toisen käsittelyn päivämäärä.

Toinen käsittely: Keskustelu lakiehdotuksen yleisistä periaatteista ja sen jälkeen äänestys.

Komiteavaihe: Valiokunta käsittelee lakiehdotuksen kutakin lauseketta ja voi tehdä siihen muutoksia.

Raportin vaihe: Mahdollisuus muuttaa lakiehdotusta. Parlamentti käsittelee lausekkeita, joihin on jätetty tarkistuksia.

Kolmas käsittely: Keskustelu lopullisesta tekstistä sellaisena kuin se on muutettuna. Lordsissa voidaan tässä vaiheessa esittää lisätarkistuksia.

Läpikulku: Lakiehdotus lähetetään sen jälkeen toiseen edustajainhuoneeseen, joka voi muuttaa sitä.

 Ensimmäinen käsittely: Samat menettelyt

 Toinen käsittely: Samat menettelyt

Komiteavaihe: Samat menettelyt

Raportin vaihe: Samat menettelyt

 Kolmas käsittely: Samat menettelyt

Läpikulku: Lakiehdotus palautetaan alkuperäiseen edustajainhuoneeseen.

Lainsäädäntöä edeltävä valvonta: Harkita kaikki tarkistukset.

Tämän jälkeen lakiehdotus käsitellään kuninkaallista hyväksyntää varten, ja jos se hyväksytään, siitä tulee laki.

Uuden lain säätäminen Lakiehdotuksen tyypit Lakiehdotuksen menettely Ensimmäinen käsittely Toinen käsittely Commonsin valiokuntavaihe Lordsin valiokuntavaihe Mietintövaihe Kolmas käsittely Toisen parlamentin käsittely Kuninkaallinen hyväksyntä Delegoitu lainsäädäntö

 
Lainsäädäntömenettelyn esitys.  

Historia

Keskiajalla ja varhaismodernilla kaudella Brittein saarilla oli kolme kuningaskuntaa - Englanti, Skotlanti ja Irlanti - ja näillä oli omat parlamenttinsa. Vuoden 1707 unionisäädöksillä Englanti ja Skotlanti yhdistettiin Ison-Britannian parlamenttiin, ja vuoden 1800 unionisäädöksellä Irlanti liitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttiin. Lontoossa Westminsterissä sijaitsevaa parlamenttia kutsutaan joskus "kaikkien parlamenttien äidiksi".

Englannin parlamentti

Englannin parlamentti juontaa juurensa anglosaksisesta Witenagemotista. Vuonna 1066 Normandian Vilhelm toi mukanaan feodaalijärjestelmän, jossa hän kysyi neuvoa neuvostolta ennen lakien säätämistä. Vuonna 1215 tämä neuvosto sai kuningas Johannekselta Magna Cartan, jossa määrättiin, että kuningas ei saa periä tai kerätä mitään veroja (lukuun ottamatta feodaaliveroja, joihin he olivat tähän asti tottuneet), paitsi kuninkaallisen neuvostonsa suostumuksella, joka kehittyi vähitellen parlamentiksi.

Vuonna 1265 Simon de Montfort, Leicesterin kuudes jaarli, kutsui koolle ensimmäisen vaaleilla valitun parlamentin. Vuosien 1535-42 Walesin lait liittivät Walesin osaksi Englantia ja toivat Walesin edustajat parlamenttiin.

Kun Elisabet I:n seuraajaksi tuli vuonna 1603 skotlantilainen kuningas Jakob VI Skotlannista (Jakob I Englannista), molemmat maat siirtyivät hänen hallitsijansa alaisuuteen, mutta kumpikin säilytti oman parlamenttinsa.

Skotlannin parlamentti

Skotlannissa korkealla keskiajalla piispojen ja kreivien muodostama kuninkaallinen neuvosto oli vuoden 1235 parlamentin alku.

Irlannin parlamentti

Irlannin parlamentti perustettiin edustamaan englantilaista yhteisöä Irlannin herruudessa, mutta syntyperäiset tai gaelinkieliset irlantilaiset eivät saaneet äänestää tai asettua ehdolle, ja ensimmäinen tunnettu kokous pidettiin vuonna 1264. Vuonna 1541 Henrik VIII julisti Irlannin kuningaskunnan. Gaelinirlantilaisilla lordeilla oli nyt oikeus osallistua Irlannin parlamenttiin englantilaissyntyisen enemmistön tasavertaisina jäseninä.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaaleissa 2005 valitut kansanedustajat
• Englannin parlamentti
• Luettelo Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin vaalipiireistä
• Parlamentaarinen menettely