Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ison-Britannian merentakaisten alueiden korkein lainsäädäntöelin. Sillä on yksin parlamentaarinen suvereniteetti kaikkiin muihin poliittisiin elimiin nähden. Parlamentissa on ylähuone, House of Lords, ja alahuone, House of Commons. Sen johdossa on monarkki, kuningas Kaarle III. Monarkki on parlamentin kolmas osa. Britannian kansa valitsee alahuoneen jäsenet (parlamentin jäsenet) vaaleilla.

Parlamentin kehitys alkoi piispojen ja kreivien neuvostoista, jotka neuvoivat keskiajan kuninkaita ja kuningattaria. Vuonna 1707, varhaismodernilla kaudella, Englannin parlamentti ja Skotlannin parlamentti yhdistyivät Ison-Britannian parlamentiksi. Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäinen parlamentti syntyi vuonna 1801, kun Irlannin parlamentti liittyi Ison-Britannian parlamenttiin. Vuosina 1801-1927 Britannian lainsäätäjän nimi oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti.




 

Parlamentin tehtävät ja toimintaperiaatteet

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin keskeisiä tehtäviä ovat lakien säätäminen, hallituksen toiminnan valvonta, valtion talousarvion hyväksyminen ja kansallisen politiikan yleinen keskustelu. Perustuslain sijaan toimivat perinteet ja kirjoittamattomat normit tekevät parlamentaarisesta järjestelmästä joustavan: parlamenttisuvereniteetti tarkoittaa, että parlamentti voi teoriassa säätää minkä tahansa lain.

Lakien käsittely

Lait etenevät yleensä seuraavasti: laki (bill) esitellään joko House of Commonsissa tai House of Lordsissa, se käy läpi useita käsittelykertoja ja mahdollisia muutosesityksiä kummassakin kamarissa, ja lopulta se vaatii Royal Assentin eli monarkin suostumuksen tullakseen laiksi. Nykykäytännössä kuninkaan tai kuningattaren myöntämä suostumus on muodollinen.

Alahuone (House of Commons)

House of Commons on parlamentin vaikutusvaltaisin osa. Sen jäsenet (MP, Members of Parliament) valitaan yleisillä vaaleilla. Alahuone päättää valtion talousasioista ja hallitus muodostuu yleensä alahuoneen enemmistöpuolueen johtajasta, joka toimii pääministerinä. Alahuoneella on myös valta kaataa hallitus luottamusäänestyksellä.

Alahuoneen puhemies (Speaker) johtaa istuntoja puolueettomasti ja huolehtii keskustelun järjestyksestä. Perinteisesti alahuoneessa on 650 edustajaa, mutta tarkka jäsenmäärä voi muuttua vaalipiirijakojen ja lainsäädännön seurauksena.

Ylähuone (House of Lords)

House of Lords toimii tarkastavana ja korjaavaa lakivalmistelua tarjoavana kamarina. Se koostuu elinikäisistä peerseistä (life peers), 26 piispasta (Lords Spiritual) ja rajoitetusta määrästä perintöpeersejä (hereditary peers) — perintöpeerseistä 92 saa edelleen paikan. Ylähuone voi viivästää tai ehdottaa muutoksia lakiehdotuksiin, mutta sen valta lopullisesti torjua alahuoneen hyväksymiä lakeja on rajoitettu Parliament Acts -lainsäädännöllä (1911 ja 1949). Erityisesti rahalait (money bills) ovat pääosin alahuoneen yksinoikeudessa.

Oikeuslaitoksen ja parlamentin suhde

Vuonna 2009 maan ylin oikeusaste, Supreme Court, erotettiin ylähuoneen oikeudellisesta kokoonpanosta ja sai korkeamman oikeusasteen roolin. Tämä selkeytti vallanjakoa lainsäädäntöelimien ja riippumattoman tuomioistuimen välillä. Oikeuslaitos voi tulkita lakeja ja arvioida niiden yhteensopivuutta oikeusperiaatteiden kanssa, mutta parlamentin säätämät lait eivät ole tuomioistuimen toimesta kumottavissa perinteisessä mielessä, koska parlamenttisuvereniteetti on keskeinen periaate.

Monarkin rooli

Monarkki on osa parlamenttia perinteisesti kolmantena elementtinä ja toimii muodollisena valtionpäänä. Monarkilla on useita seremoniallisia tehtäviä: avaussana parlamentin istuntokauden alussa, lainsäädännön muodollinen hyväksyminen (Royal Assent) sekä hallituksen nimittäminen. Nykykäytännössä monarkin toimet ovat konstitutionaalisesti rajoitettuja ja suoritettu ministerneuvoston ohjauksessa.

Historialliset muutokset ja devoluutio

Parlamentin rakenne ja valta ovat kehittyneet vuosisatojen aikana. Tärkeitä virstanpylväitä ovat olleet mm. Englannin parlamentin ja Skotlannin yhdistyminen 1707 sekä Irlannin osan liittäminen 1801. 1900-luvun alun Parliament Acts rajoittivat ylähuoneen veto-oikeutta, ja 2009 tapahtunut ylimmän oikeusasteen erottaminen muutti tuomiovallan asemaa. Lisäksi viime vuosikymmeninä on toteutettu laaja devoluutio: Skotlannille, Walesille ja Pohjois-Irlannille on annettu omia lainsäädäntöelimiä, jotka vastaavat monista alueellisista kysymyksistä; samalla UK-parlamentilla säilyy laaja valta niin sanotuissa reserved matters -asioissa.

Käytännön vaikutus politiikkaan

  • Hallinnon valvonta: parlamentti valvoo hallituksen politiikkaa kyselyillä, komiteatyöllä ja äänestyksillä.
  • Budjetin hyväksyntä: valtion varojen käyttö ja verotus vaativat alahuoneen hyväksynnän.
  • Perinteet ja säännöt: paljon toiminnasta perustuu konventioihin ja pitkään kehittyneisiin rituaaleihin, jotka ohjaavat päätöksentekoa.

Yhteenveto

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on keskeinen valtioelimen muodostaja ja päätöksentekopaikka, jossa yhdistyvät kirjoittamattomat perustuslain periaatteet, kaksikamarinen rakenne ja perinteinen konstitutionaalinen monarkia. Sen toiminta vaikuttaa suoraan Britannian sisä- ja ulkopolitiikkaan sekä siihen, miten valtaa ja vastuita jaetaan unionin eri tasoilla.