Portaat

Komponentit ja terminologia

Vaihe

Askel koostuu askelmasta ja nousupalkista.

• kulutuspinta - Askelman osa, jonka päälle astutaan. Se on valmistettu samojen eritelmien (paksuus) mukaisesti kuin muutkin lattiapinnat. Askelman "pituus" mitataan askelman ulkoreunasta askelmien väliseen pystysuoraan "nousuun".
• nousuporras - Askelman pystysuora osa portaiden välillä. Tämä voi puuttua, jotta portaat olisivat "avoimet".
• reunus - kulutuspinnan reunaosa, joka työntyy ulos alla olevasta nousupalkista. Jos se on olemassa, se tarkoittaa, että portaiden kokonaispituus ei ole vaakasuunnassa vain askelmien pituuksien summa, vaan askelmat ovat itse asiassa hieman päällekkäin.
• napakampi - Jos portaat ovat avoimet yhdeltä tai molemmilta sivuilta, ensimmäinen porras alemman kerroksen yläpuolella voi olla leveämpi kuin muut portaat ja pyöristetty. Askelman pyöristettyä osaa kutsutaan "puskuriksi". Kaksoisportaita voidaan käyttää, kun portaiden molemmat sivut ovat avoimet.
• kääreet - Kääreet ovat portaita, jotka ovat toiselta puolelta kapeammat kuin toiselta. Niitä käytetään portaiden suunnan vaihtamiseen ilman porrastasanteita. Useat kierreportaat muodostavat pyöreän tai kierreportaat.
• stringer, stringer board tai joskus vain string - rakenneosa, joka tukee kulutuspintoja. Jousipalkkeja on tyypillisesti kaksi, yksi portaiden kummallakin puolella, vaikka askelmat voidaan tukea monella muullakin tavalla.
• trim - Trim (esim. neljänneskierros tai jalkalista) käytetään yleensä seinien ja lattian yhtymäkohdassa. Portaiden sisällä ei ole reunalistoja, koska reunalistojen paksuus vähentää merkittävästi askelmien leveyttä. Kenkälistaa voidaan käyttää alemman lattian ja ensimmäisen nousuportaan välissä. Härkäpäätyjen leikkaaminen on erityisen haastavaa, koska alemman lattian yläpuolella oleva viimeinen nousuporras on pyöristetty. Nykyään on saatavana erityistä joustavaa muovista leikettä tätä tarkoitusta varten. Scotia on kovera listoitus, joka on nokan alapuolella nousupalkin ja sen yläpuolella olevan askelman välissä.

Kaidejärjestelmä

Kaide on kaiteiden ja pylväiden muodostama kokonaisuus, joka estää ihmisiä putoamasta reunan yli.

• kaide, kaide tai käsijohde - käsijohteena käytettävä kulmikas elementti, joka eroaa pystysuorista pylväistä, jotka pitävät sitä ylhäällä portaissa, jotka ovat toiselta puolelta avoimet; kaide on usein molemmilla puolilla, joskus vain toisella puolella tai ei lainkaan, leveissä portaissa kaide on joskus myös keskellä tai jopa useammassa kohdassa. Joskus termiä "kaide" käytetään tarkoittamaan vain kaidetta, joskus kaidetta ja kaidetolppia tai joskus vain kaidetolppia [1].
• voluutti - Kierteen muotoinen kaide, joka on tarkoitettu härkäpäätyiseen askeleeseen. Voluutit voivat olla oikea- tai vasenkätisiä riippuen siitä, kummalla puolella portaita ne ovat portaita ylöspäin katsottaessa.
• vaihde - Täydellisen spiraalin sijaan vaihde on neljänneskierroksen pyöristetty pää kaiteeseen.
• hanhenkaula - Pystysuora kaide, joka yhdistää kaltevan kaiteen parvekkeella tai tasanteella olevaan korkeampaan kaiteeseen, on hanhenkaula.
• ruusuke - Jos kaide päättyy seinään eikä puolijousipalkkia käytetä, se voidaan leikata ruusukkeella.
• easings - Seinäkaiteet kiinnitetään suoraan seinään seinäkiinnikkeillä. Portaiden alareunassa tällaiset kaiteet levenevät vaakasuoraksi kaiteeksi, ja tätä vaakasuoraa osaa kutsutaan "lähtökaiteeksi". Portaiden yläpäässä kaiteen vaakasuoraa osaa kutsutaan "ylimeneväksi helpotukseksi".
• ydinkisko - Puukaiteissa on usein metalliydin, joka antaa lisää lujuutta ja jäykkyyttä, erityisesti silloin, kun kiskon on kaartava puun pintaa vasten. Metallisydämen arkaainen termi on "ydinkisko".
• baluster - termi pystysuorille pylväille, jotka pitävät kaidetta. Joskus niitä kutsutaan yksinkertaisesti suojuksiksi tai karoiksi. Askelmat vaativat usein kaksi kaidetolppaa. Toinen kaide on lähempänä nousuporrasta ja korkeampi kuin ensimmäinen. Toisen kaiteen ylimääräinen korkeus on yleensä kaiteen koriste-elementtien välissä. Näin alimmaiset koriste-elementit ovat linjassa askelman kanssa ja ylimmät elementit linjassa kaiteen kulman kanssa. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että ensimmäinen ja toinen kaidetolppa valmistetaan erikseen, eikä niitä voi vaihtaa keskenään. Kaiteet, joissa ei ole koriste-elementtejä, voidaan vaihtaa keskenään.
• newel - Suuri pylväs tai pylväs, jota käytetään kaiteen kiinnittämiseen. Koska se on rakenneosa, se ulottuu lattian ja aluslattian alapuolelle lattiapalkkien alareunaan asti ja on pultattu suoraan lattiapalkkiin. Puoli-newelia voidaan käyttää, jos kaide päättyy seinään. Silmämääräisesti näyttää siltä, että puolet newelista on upotettu seinään. Avoimissa porraskäytävissä newel voi ulottua porraskäytävän alapuolelle koristeellisen newelin pudotuksen aikaansaamiseksi.
• baserail tai shoerail - Järjestelmissä, joissa tolppa ei ala askelmista, ne menevät baserailiin. Tämä mahdollistaa identtiset kaidetolpat, jolloin vältytään toisen kaidetolpan ongelmalta.
• fillet - Koristeellinen täytekappale parvekekaiteen kaiteiden kaiteiden välissä lattialla.

Käsijohteet voivat olla jatkuvia (joskus kutsutaan myös pylvään yläpuolella oleviksi) tai pylväästä pylvääseen (tai tarkemmin sanottuna "newel-to-newel"). Pitkillä parvekkeilla olevissa jatkuvissa kaiteissa voi olla useita tukipylväitä ja tukipylväitä peittäviä tandemkorkkeja. Kulmissa on neljänneskierroksisia korkkeja. Pylväästä pylvääseen -järjestelmissä pylväät ovat kaiteiden yläpuolella.

Toinen, klassisempi kaidemuoto, joka on edelleen käytössä, on tangenttimenetelmä. Se on sylinterimäisen asettelumenetelmän muunnos, joka mahdollistaa jatkuvan kiipeilyn ja kierrettävien kaiteiden ja kevennysten käytön. Se määriteltiin alun perin arkkitehti Peter Nicholsonin 1700-luvulla laatimien periaatteiden pohjalta.

Muu terminologia

• parveke - portaissa, joissa on avoin yläkerta tai porrasaskelma, yläkerta on toiminnallisesti parveke.
• lento - Lento on keskeytymätön sarja askeleita.
• kelluvat portaat - Portaiden sanotaan olevan "kelluvat", jos niiden alla ei ole mitään. Myös nousuportaat puuttuvat tyypillisesti avoimen vaikutelman korostamiseksi. Jousia voi olla vain yksi tai ne voidaan muuten minimoida. Jos rakennusmääräykset sallivat, portaissa ei välttämättä ole edes käsijohteita.
• porrastasanne tai koroke - Porrastasanne on rakenteellisesti portaiden välinen välipohja. Sitä käytetään yleensä, jotta portaat voivat vaihtaa suuntaa tai jotta käyttäjä voi levätä. Koska porrastasanteet vievät lattiatilaa ja ovat rakenteellisesti lattioita, niiden rakentaminen voi olla melko kallista. Portaiden suunnan muuttaminen mahdollistaa kuitenkin portaiden mahtumisen sinne, minne ne eivät muuten mahtuisi, tai tarjoaa yksityisyyttä ylemmälle tasolle, koska alakerran kävijät eivät voi suunnanmuutoksen vuoksi yksinkertaisesti katsoa portaita ylös ylemmälle tasolle.
• juoksija - matto, joka kulkee portaiden keskellä. Juoksumatot voidaan nitoa tai naulata suoraan portaisiin, tai ne voidaan kiinnittää erikoistuneella tangolla, joka pitää maton paikallaan askelman ja nousuportaan kohdalla.
• kaide - Jos portaiden alapuolella ei ole välittömästi toista portaikkoa, portaiden alla olevaa kolmiomaista tilaa kutsutaan kaiteeksi. Sitä käytetään usein komerona.
• porrashuone - Tämä on rakennuksen tila, johon portaat on rakennettu. Tämä saattaa vaatia erityistä rakennesuunnittelua, jotta porrashuoneen ympärillä olevat lattiat eivät vaadi rakenteellisia seiniä ja jotta itse portaat ovat avoimet lattioihin nähden.
• portaikko - Tämä termi on usein varattu itse portaille: askelmille, kaiteille ja tasanteille; usein sitä käytetään kuitenkin vaihdellen "portaiden" ja "portaikon" kanssa.
• porraskäytävä - Tämä termi on usein varattu koko porrashuoneelle ja porraskäytävälle yhdessä; usein sitä käytetään kuitenkin vaihdellen "portaiden" ja "portaikon" kanssa.

Mitat

Portaiden mitat:

• Kunkin askelman nousukorkeus mitataan askelman yläreunasta seuraavaan. Se ei ole nousuportaan fyysinen korkeus; jälkimmäinen ei sisällä askelman paksuutta.
• Askelman syvyys tai pituus mitataan reunan reunasta pystysuoraan nousupalkkiin. Sitä kutsutaan toisinaan nimellä going.
• Portaiden kokonaismatka on vaakasuora etäisyys ensimmäisestä nousuportaasta viimeiseen nousuportaaseen. Se ei useinkaan ole vain yksittäisten askelmien pituuksien summa, koska askelmien väliset reunukset ovat päällekkäin.
• Portaiden kokonaisnousu on kerrosten (tai tasanteiden) välinen korkeus, jonka portaat ylittävät.
• Portaiden kaltevuus on kokonaisnousu jaettuna kokonaismatka-ajalla (ei yksittäisiä nousuja ja askelmia, jotka johtuvat reunasta). Sitä kutsutaan joskus portaiden kaltevuudeksi tai nousuksi. Kallistusviiva on kuvitteellinen viiva, joka kulkee askelmien reunan kärjessä.
• Korkeus on korkeus askelman reunan yläpuolelta sen yläpuolella olevaan kattoon.
• Kävelylinja - Kaarevissa portaissa kaaren sisäsäde voi johtaa hyvin kapeisiin askelmiin. Kävelylinja on kuvitteellinen linja, joka on jonkin matkan päässä sisäreunasta ja jota pitkin ihmisten odotetaan kävelevän. Rakentamismääräykset määrittelevät etäisyyden. Rakentamismääräyksissä määritetään sitten askelmien vähimmäiskoko kävelyviivan kohdalla.
• Sekaannusten välttämiseksi portaiden askelmien lukumäärä on aina nousuportaiden lukumäärä, ei askelmien lukumäärä.

 
Suora portaikko, jossa on kaakeloidut askelmat, kaksinkertainen kaide ja kaksi porrastasannetta.  


Sergei Eisenstein teki tunnetuksi Odessassa sijaitsevan 142 metriä pitkän Potemkinin portaikon (1834-41) elokuvassaan Taistelulaiva Potemkin (1925).  


Kierreportaat, joissa on koristeelliset kaiteet.  

Esimerkkejä merkittävistä portaista

• Guinnessin ennätysten kirjan mukaan pisin portaikko on Sveitsin Spiezin lähellä sijaitsevan Niesenbahn-köysiradan huoltoportaikko, jossa on 11 674 askelmaa ja jonka korkeus on 1669 metriä[2].[3] Portaat ovat tiukasti vain työntekijöille.

• Haiku-portaat Oahun saarella Havaijilla ovat noin 4000 askelmaa, jotka nousevat lähes puolen kilometrin pituisia portaita ylöspäin. Alun perin niitä käytettiin pääsemiseksi pitkäkierreantenneille, jotka oli ripustettu korkealle Haikun laakson yläpuolelle Honolulun ja Kaneohen välille, mutta nykyään ne on suljettu retkeilijöiltä.

• Lionel ja Roger Penrosen suunnittelemat Penrose-portaat ovat kuuluisa mahdoton esine. Kuva vääristää perspektiiviä siten, että portaat näyttävät päättymättömiltä, mikä on fyysinen mahdottomuus. M. C. Escher otti kuvan käyttöön ikonisessa litografiassaan Ascending and Descending.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Paloportaat