Stotting (pronking) – gasellien ja nautaeläinten ponnahduskäyttäytyminen
Stotting (pronking) – gasellien ja nautaeläinten näyttävä ponnahduskäyttäytyminen: syyt, evoluutio, rehellinen signaali petoeläimille ja uusimmat tutkimustulokset.
Stotting (tai pronking) on joidenkin nautaeläinten, erityisesti gasellien, käyttäytymistapa, jossa eläin ponnahtaa ilmaan ja nostaa kaikki neljä jalkaansa maasta samanaikaisesti. Hyppyjen aikana jalat pidetään usein melko jäykässä asennossa, selkä saattaa olla kaareva ja pää suunnattu alaspäin. Ilmiö on silmiinpistävä ja helposti havaittavissa, kun lauma pysähtyy ja yksilöt tekevät sarjan lyhyitä ponnahduksia.
Mahdolliset selitykset
Stottingille on ehdotettu useita selityksiä, eikä yhtä ainoaa yleisesti hyväksyttyä syytä välttämättä ole. Yleisimmät ja eniten keskustelua herättäneet selitykset ovat:
- Rehellinen signaali pedoille: käytännössä viesti saalistajalle siitä, että kohde on vahva ja nopea, eikä sen tavoitteleminen ole kannattavaa. Tällöin stotting toimii signaalina, joka säästää sekä saalistajalta että uhrilta turhia takaa-ajoja.
- Ryhmän varoittaminen: hyppiminen voi toimia myös laumalaisille lähettävänä hälytys- tai koordinaatioviestinä, joka kiinnittää huomion uhkaan ja varoittaa muita yksilöitä.
- Sosiaalinen tai leikillinen käyttäytyminen: nuoret eläimet saattavat stottaa osana leikkiä tai sosiaalista vuorovaikutusta. Tällöin ele voi auttaa lihaskehityksessä, tasapainon harjoittelussa ja hyvien kumppanien valinnassa.
- Loisen tai taudin indikaattori: on ehdotettu, että stotting voisi kertoa yksilön yleiskunnosta tai loistilanteesta – vain terve ja hyväkuntoinen eläin pystyy toistuvasti ponnahtelemaan näyttävästi.
- Hämmentäminen tai välitön puolustus: nopea ja yllättävä hyppy saattaa hetkeksi hämmentää saalistajaa tai hankaloittaa sen tarkkaa hyökkäyssuunnitelmaa.
Miten ja milloin stottingia havaitaan?
Stottingia esiintyy erityisesti tilanteissa, joissa saalistaja on havaittu etäämmältä tai missä uhan todennäköisyys on epävarma. Usein eläimet pysähtyvät ja tarkkailevat ennen hyppyä, eli käyttäytyminen liittyy tiedon näyttämiseen ja arviointiin. Toisinaan stottingia nähdään myös tilanteissa ilman ilmeistä petoa, mikä viittaa siihen, että ilmiöllä voi olla myös sosiaalisia tai leikkiluonteisia funktioita.
Lajit ja esiintyminen
Tyypillisimmin stotting yhdistetään erilaisiin antilooppeihin ja gaselleihin, kuten esimerkiksi springbokkeihin ja Thomsonin gaselleihin, mutta myös muilla nautaeläimillä ja hirvieläimillä voi esiintyä vastaavaa käytöstä. Joissain tapauksissa kotieläimet, kuten lehmät, saattavat käyttäytyä ponnahtavasti, mutta luonnossa ilmiö on yleisempi nopealiikkeisillä lajeilla, jotka kohtaavat aktiivisia saalistajia.
Etymologia ja termit
Termi pronking tulee afrikanerinkielisestä sanasta pronk, joka tarkoittaa näyttämistä tai esittelemistä, kun taas englanninkielinen stotting liittyy verbiin "to stot", eli hypähtää. Molempia termejä käytetään lajista ja alueesta riippuen.
Tutkimus ja tulkinnat
Tutkimukset ovat antaneet tukea erityisesti signaalihypoteesille: saalistajat, kuten gepardit, lähtevät harvemmin takaa-ajoon jos saalis stottaa näyttävästi, koska hyppy voi kertoa saaliin kyvystä pakenemiseen. Toisaalta erilaisten havaintojen ja tilanteiden moninaisuus viittaa siihen, että stotting ei välttämättä palvele vain yhtä funktiota. Usein se on todennäköisesti moniulotteinen käyttäytymismalli, jossa biologinen kunto, sosiaaliset suhteet ja uhan arviointi limittyvät.
Yhteenvetona stotting on kiinnostava esimerkki siitä, miten eläimet kommunikoivat sekä laumansa että ympäristönsä kanssa käyttämällä visuaalisia signaaleja. Ilmiön monimuotoisuus tekee siitä tutkimuksellisesti houkuttelevan aihealueen evoluutiobiologeille, ekologeille ja käyttäytymistutkijoille.
Nuori kevätlokki kyttäämässä
Gaselli pöllyää
Joitakin mahdollisia selityksiä
Pisteleminen tekee saaliseläimestä näkyvämmän ja kuluttaa energiaa ja aikaa, joka voitaisiin käyttää pakenemiseen. Siksi oletetaan, että siitä on oltava jotain hyötyä pistelevälle eläimelle. Mahdollisia selityksiä on ehdotettu useita. Pistäminen voi olla:
- Hyvä keino nopeaan pakenemiseen tai esteiden yli hyppäämiseen. Tämä ei voi pitää paikkaansa Thomsonin gasellien kohdalla, koska ne eivät pysähdy, kun saalistaja on alle 40 metrin päässä.
- Puskien vastainen käyttäytyminen: korkeassa ruohossa elävät eläimet saattavat hypätä ilmaan havaitakseen mahdolliset saalistajat.
- Hälytyssignaali lauman muille jäsenille siitä, että peto on vaarallisen lähellä, mikä lisää lauman selviytymisastetta.
- Sosiaalinen käyttäytyminen, joka tekee saalistajan kannalta vaikeammaksi kohdistaa hyökkäyksensä johonkin yksilöön (aivan kuten seepran raitojen aiheuttama liikehäikäisy).
- Rehellinen merkki eläimen kunnosta. Pistäminen voisi olla tapa estää takaa-ajo varoittamalla saalistajaa eläimen soveltumattomuudesta saaliiksi: saalis hyötyy siitä, ettei sitä jahdata (koska se on itse asiassa erittäin hyväkuntoinen), ja saalistaja hyötyy siitä, ettei se tuhlaa aikaansa jahdatessaan eläintä, jota se ei todennäköisesti saa kiinni.
- Esimerkki Amotz Zahavin haittaperiaatteesta: pistely viestii saalistajille, että eläin on niin hyväkuntoinen, että se voi paeta, vaikka se hidastaisi itseään jollakin näennäisen hyödyttömällä käytöksellä (eli pistelyllä).
- Petoeläimen havaintosignaali: eläin ilmoittaa petoeläimelle, että se on nähty, eikä sillä näin ollen ole yllätysetua. Tällaisia signaaleja on useita eri eläinryhmissä. Tämäkin olisi rehellinen takaa-ajon pelotussignaali, joka hyödyttää saalista, koska sitä ei jahdata, ja petoeläintä, koska se ei tuhlaa aikaa saaliin kyttäämiseen, kun se on jo nähty. Tämän hypoteesin puolesta puhuu se, että gepardit hylkäävät useammin metsästyksen, kun niiden gasellisaalis pysähtyy, ja kun ne lähtevät takaa-ajoon pysähtyvän gasellin perään, ne tappavat sen paljon epätodennäköisemmin. Gazellit kuitenkin pysähtyvät harvemmin gepardien (jotka pysähtyvät ja luultavasti luovuttavat, kun ne havaitaan) kuin afrikkalaisten villien koirien (jotka jahtaavat saalista hellittämättä, eivätkä luota yllätykseen) kohdalla.
- Kunnon osoittaminen mahdollisille kumppaneille seksuaalisen valintaprosessin yhteydessä, ei niinkään puolustautuminen saalistajia vastaan.
- Leikki, erityisesti nuorilla eläimillä, voi auttaa niitä valmistautumaan aikuiselämään. Pistelemistä on joskus havaittu epäkypsillä eläimillä, mutta yleensä pistelemistä nähdään aikuisilla saaliseläimillä, jotka reagoivat saalistajiin.
Englantilainen evoluutiobiologi John Maynard Smith päättelee, että "luonnollinen selitys on, että pistely on kunnon ja pakenemiskyvyn indeksi", jota käytetään merkkinä erityisesti saalistajille. Hän huomauttaa myös, että "on vaikea nähdä, miten se voisi olla haitta", ellei se ehkä ole merkki muille saman lajin gaselleille.
· 
Karitsa pölisee
· 
Aikuinen uros mustaposkinen impala pöllyttämässä.
Etsiä