Gepardi (Acinonyx jubatus) – Afrikan nopein maaeläin ja elintavat
Gepardi (Acinonyx jubatus) on keskikokoinen kissa, joka elää Afrikassa. Se on nopein maaeläin, ja se voi juosta lyhytaikaisesti jopa 112 kilometriä tunnissa. Useimmat gepardit elävät Afrikan savanneilla. Aasiassa niitä on muutamia. Gepardit ovat aktiivisia päivisin ja metsästävät varhain aamulla tai myöhään illalla.
Kuvaus ja tunnusmerkit
Gepardi on pitkäraajainen ja hoikka petoeläin, jonka keho on erikoistunut nopeaan ja ketterään juoksuun. Aikuisen gepardin olkapään korkeus on yleensä 70–90 cm ja paino 35–65 kg, urokset ovat usein naaraan suurempia. Turkki on kellertävä tai kullankeltainen, selässä ja kyljissä mustia pyöreitä läiskiä. Kasvoilla on tunnusomainen tumma ”kyyneljuova” silmäkulmasta kuonolle.
Erityispiirteitä:
- ei täysin vedettävät (ei-retraktiiviset) kynnet, jotka toimivat lisäpitoa antavina nastoina
- erittäin joustava selkäranka, joka lisää askelpituutta juoksussa
- pitkä häntä, jota käytetään suunnan hallintaan korkealla nopeudella
- suuret sieraimet ja keuhkot, jotka tehostavat hapenottoa sprintin aikana
Elinympäristö ja levinneisyys
Gepardit suosivat avoimia maisemia kuten savanneja, ruohotasankoja ja karuja alueita, joissa näkyvyys on hyvä ja joita pystyvät hyödyntämään nopeiden hyökkäysten aikaansaamiseksi. Niitä esiintyy laajasti Afrikassa, mutta populaatiot ovat hajaantuneita ihmisen toiminnan seurauksena. Aasiassa on hyvin pieniä, uhanalaisia jäljellä olevia populaatioita.
Ravinto ja metsästystekniikka
Gepardit metsästävät pääasiassa päiväsaikaan varmistaakseen näköetunsa. Tavanomaisia saaliseläimiä ovat pienet ja keskikokoiset antiloopit kuten gazellit ja impalat, nuoret seeprat tai villisianpoikaset sekä jänis- ja lintuosa. Metsästys alkaa yleensä hiipimällä lähemmäs saalista ja laukaisemalla lyhyt, äärimmäisen nopea spurtti, joka kestää vain kymmeniä sekunteja. Usein juoksu on alle 500 metrin pituinen; pitkä juoksu uuvuttaa gepardin.
Nopeus ja suorituskyky
Gepardin huippunopeudeksi on mitattu ja arvioitu eri tutkimuksissa noin 100–120 km/h, ja usein mainittu lukema on 112 km/h. Tällainen nopeus saavutetaan vain lyhyissä spurteissa (usein alle minuutin) sen aiheuttaman valtavan energiankulutuksen ja lämmöntuotannon vuoksi. Gepardilla on erinomainen kiihtyvyys: se voi päästä 0–100 km/h nopeuteen hyvin nopeasti verrattuna muihin maaeläimiin.
Lisääntyminen ja elämänkierto
Gepardien lisääntyminen on suhteellisen hidasprosessi. Tiineysaika on noin 90–95 vuorokautta, ja poikueessa on tavallisesti 2–6 pentua. Pennut ovat alttiita petoeläimille kuten leijonille ja hyeenoille, ja kuolleisuus pentuaikana on korkea. Naaras hoitaa pentuja yksin useita kuukausia ennen kuin nuoret alkavat metsästää itsenäisesti. Elinikä luonnossa on tyypillisesti 8–12 vuotta; vankeudessa ne voivat elää pidempään.
Sosiaaliset suhteet
Naaras on yleensä yksineläjä ja huolehtii pennuista yksin. Urokset voivat muodostaa pieniä laumoja eli ”koalitioita”, usein veljessuhteiden perusteella, mikä lisää niiden menestystä reviirin puolustamisessa ja parittelussa.
Uhat ja suojelu
Gepardeja uhkaavat elinympäristön pirstoutuminen, ihmisen ja gepardin välinen konflikti, saaliseläinten väheneminen, salametsästys ja laiton lemmikkikauppa. Lisäksi gepardien geneettinen monimuotoisuus on matala, mikä tekee populaatioista haavoittuvia sairauksille ja ympäristömuutoksille.
Suojelutoimet:
- suurpetojen suojelualueiden perustaminen ja ylläpito
- kulumien eli wildlife corridorien turvaaminen populaatioiden yhdistämiseksi
- yhteisölähtöiset hankkeet, joissa paikalliset ihmiset hyötyvät eläinten suojelusta
- salametsästyksen vastaiset toimet ja valistus
- kantojen seurantatutkimukset ja mahdollinen suojelu lisääntymisohjelmien avulla
Mielenkiintoisia faktoja
- Gepardi ei ole yhtä hyvä kiipeilijä kuin esimerkiksi leijona tai leopardi, mutta se voi silti käyttää korkeita kumpareita tähystysasemina.
- Gepardin hengitys- ja verenkiertoelimistö on sopeutunut sprinttiin, mutta pitkät rasitukset voivat johtaa ylikuumenemiseen.
- Asiassa elävät gepardit ovat erityisen uhanalaisia — niiden suojelu vaatii kansainvälistä yhteistyötä.
Gepardi on ainutlaatuinen sekoitus nopeutta, ketteryyttä ja herkkyyttä, mutta lajin tulevaisuus riippuu siitä, miten ihmiskunta onnistuu turvaamaan elinympäristöt ja vähentämään konflikteja. Tehokas suojelu yhdistettynä paikallisten yhteisöjen osallistumiseen on avain gepardien säilyttämiseen luonnossa.
Gepardin kasvot
Gepardiryhmä Etelä-Afrikassa
Gepardi toiminnassa
Ominaisuudet
Gepardi on muihin suuriin kissoihin verrattuna kevyt ja hoikka. Sen pitkät ohuet jalat ja pitkä täplikäs häntä ovat tarpeen nopeaa juoksua varten. Sen kevytrakenteinen, ohut muoto on jyrkässä ristiriidassa muiden suurten kissojen vankan ruumiinrakenteen kanssa. Pään ja kehon pituus vaihtelee 112-150 senttimetrin välillä. Gepardi on olkapäästä 70-90 senttimetriä pitkä ja painaa 21-72 kiloa.
Hieman kaarevat kynnet ovat vain heikosti sisäänvedettävät (puoliksi sisäänvedettävät). Tämä on merkittävä ero gepardin ja muiden suurten kissojen välillä, joilla on täysin sisäänvedettävät kynnet.
Metsästys
Gepardit ovat aktiivisia päivisin ja metsästävät varhain aamulla tai myöhään illalla. Gepardit ovat lihansyöjiä. Ne saalistavat antilooppeja, gnuita, seeproja, warthogeja, jäniksiä, lintuja, jyrsijöitä, käärmeitä, kaloja, liskoja ja jopa sakaaleja.
Kun gepardi metsästää, se liikkuu hitaasti ja salaa kohti saalistaan. Kun se on lähellä saalista (noin 10-30 metriä), se juoksee sen perään hyvin nopeasti. Gepardit tappavat saaliinsa kompastumalla siihen takaa-ajon aikana. Keskikokoisen tai suuren saaliin tappaakseen gepardi puree saalista kurkkuun tukehduttaakseen sen kuoliaaksi. Pienemmän saaliin tappamiseen riittää purema niskaan tai kuonoon.
Gepardi ei voi puolustautua leijonia tai hyeenoja vastaan, jotka veisivät gepardin saaliin. Saalis viedään varjoisaan paikkaan. Jahtauksen jälkeen uupunut gepardi lepää saaliin vieressä ja huohottaa jonkin aikaa. Toipumisensa jälkeen gepardit syövät nopeasti ja syövät suuria määriä niin pian kuin mahdollista.
Lisääntyminen
Raskaana olevat naaraat synnyttävät noin 3-5 pentua kolmen kuukauden tiineyden jälkeen. Emo valvoo pentuja kaksi vuotta täysipäiväisesti, ennen kuin ne ovat valmiita elämään itsenäistä elämää. Niiden on opittava saalistamaan, ja se vie aikaa. Poikaset ovat alttiita suuremmille saalistajille: erityisesti leijonat yrittävät tappaa gepardit.
Genetiikka
Gepardilla on epätavallisen alhainen geneettinen vaihtelevuus ja erittäin alhainen siittiöiden määrä. Niiden siittiöillä on myös epämuodostuneet lippulaput, joten niiden liikkuvuus on heikentynyt. Ilmeisesti gepardien määrä väheni suuresti viimeisen jääkauden aikana. Sen jälkeinen sisäsiitos vähensi variaatiota entisestään (geneettinen ajautuminen).
Gepardi lemmikkinä
Koska gepardi ei koskaan hyökkää eikä tapa ihmistä, se oli erittäin suosittu metsästyseläin antiikista lähtien ja erityisesti keskiajalla Lähi- ja Lähi-idässä.
Nykyaikana gepardi on luultavasti villien kissojen joukossa kaikkein vaikein lemmikkieläin, koska gepardilla on oltava laajat avoimet tilat, jotta se voi juosta täydellä nopeudella kehittyäkseen kunnolla. Ja erityisesti on erittäin tärkeää ruokkia niitä kunnolla, sillä vankeudessa oleville gepardeille on syötettävä vain vähärasvaista höyrytettyä lihaa, jotta gepardit eivät sairastuisi ja menehtyisi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on gepardi?
A: Gepardi on keskikokoinen tai suuri kissa, joka elää Afrikassa ja Aasiassa.
K: Onko gepardi nopein maaeläin?
A: Kyllä, gepardi on nopein maaeläin.
K: Kuinka nopeasti gepardi voi juosta?
V: Gepardi voi juosta lyhytaikaisesti jopa 112 kilometriä tunnissa.
K: Missä useimmat gepardit elävät?
V: Useimmat gepardit elävät Afrikan savanneilla.
K: Milloin gepardit ovat aktiivisia ja milloin ne metsästävät?
V: Gepardit ovat aktiivisia päivisin ja metsästävät varhain aamulla tai myöhään illalla.
K: Onko Aasiassa gepardeja?
V: Kyllä, Aasiassa on muutamia gepardeja.
K: Mikä on gepardin tieteellinen nimi?
V: Gepardin tieteellinen nimi on Acinonyx jubatus.
