Gazellit — savannin nopeat antiloopit: lauma, elintavat ja elinympäristö

Gazellit — savannin ketterät antiloopit: eläinten laumat, hurjat nopeudet, ainutlaatuiset elintavat ja elinympäristöt Afrikassa ja Lounais-Aasiassa.

Tekijä: Leandro Alegsa

Gazellit ovat antilooppilaji, jotka kuuluvat sukuihin Gazella, Eudorcas ja Nanger. Gazellit ovat pieniä–keskikokoisia sorkkaeläimiä, joiden ulkonäkö vaihtelee lajeittain: yleensä niillä on siro vartalo, pitkät jalat ja selvästi erottuva väritys, joka auttaa kätkeytymään ympäristöön.

Elinympäristö ja levinneisyys

Gazelleja tavataan pääasiassa Afrikan ruoho- ja savanneilla, mutta niitä esiintyy myös Lounais-Aasiassa. Eri lajit ovat sopeutuneet erilaisiin elinympäristöihin aina avoimista ruohotasangoista kalliomaisemiin ja kuivempiin aavikkoalueisiin. Joillakin lajeilla esiintyy paikallista liikehdintää tai pidempiä vaelluksia ravinnon ja veden saatavuuden mukaan.

Ravinto ja päivänrytmi

Gazellit ovat ruokavalioiltaan kasvinsyöjiä ja ruminantteja (palaavat ja pureskelevat ruokaa uudelleen). Ne syövät pääasiassa ruohoa, lehtiä, versoja ja joskus kukkia tai juuria kausittain. Kuivina kausina ja aavikkoalueilla monet lajit pystyvät saamaan tarvitsemansa kosteuden ravinnostaan eikä niiden tarvitse juoda vettä yhtä usein kuin vesistöjen läheisyydessä elävät eläimet.

Liikkuminen, nopeus ja puolustus

Gazellit tunnetaan nopeina ja ketterinä juoksijoina: esimerkiksi monet lajit pystyvät saavuttamaan lyhyissä ponnistuksissa noin 60–80 km/h nopeuden ja ylläpitämään nopeaa kulkua paetessaan saalistajia. Ne hyödyntävät nopeuden lisäksi ketteryyttään, äkkinäisiä suunnanmuutoksia ja hyppyjä sekä eräänlaista "pronkkimista" (hypyillä korkealle ja pompaten) — käytöstä, joka voi hämätä saalistajaa ja viestiä jäljellä olevasta kunnosta.

Laumaelämä ja lisääntyminen

Gazellit elävät yleensä laumoissa, jotka voivat olla sukupuolten mukaan jakautuneita (urokset muodostavat omia ryhmiään, naaraat ja poikaset muita) tai sekoittuneita pariskuntajoukkoja lajin mukaan. Monet urokset pitävät reviiriä ja keräävät naaraista koostuvan haremiryhmän. Lisääntyminen tapahtuu usein kausittain; tiineysaika vaihtelee lajeittain mutta on yleensä noin 5–6 kuukautta. Usein syntyy yksi poikanen kerrallaan, joka aluksi piileskelee ruohoon tai suojaisiin paikkoihin ensimmäiset viikot, kunnes se on tarpeeksi vahva seuraamaan emoaan.

Saaliit, viholliset ja sopeutumat

Gazelleilla on useita luonnollisia saalistajia, kuten suuret petoeläimet ja petolinnut. Tunnettuja saalistajia ovat esimerkiksi leijonat ja gepardit, mutta myös hyeenat, puhvelit ja petolinnut voivat saalistaa nuoria tai yksittäisiä aikuisia eläimiä. Gazellien tärkeimpiä sopeumia ovat hyvä näköaisti, nopeus, ketteryys ja usein myös houkutteleva väritys, joka toimii suojakylkinä avoimessa maastossa.

Uhat ja suojelu

Gazellien elinvoimaisuuteen kohdistuu ihmistoiminnasta johtuvia uhkia: elinympäristöjen pirstoutuminen, laidunnuspaineet karjataloudesta, metsästys ja infrastruktuurin rakentaminen vähentävät populaatioita monilla alueilla. Erilaiset gazellilajit ovat IUCN:n arvioiden mukaan eri uhkaluokissa — osa lajeista on vielä runsaslukuisia, mutta toiset voivat olla uhanalaisia paikallisesti tai laajemminkin. Suojelutoimet sisältävät suojelualueiden perustamista, laidunnuksen hallintaa ja metsästysrajoituksia sekä paikallisten yhteisöjen kanssa tehtävää yhteistyötä.

Nimi ja kulttuurinen merkitys

Sana "gazelli" tulee arabian ghazăl-sanasta (arabia: غزال). Gazelleilla on ollut merkitystä myös taiteessa, kirjallisuudessa ja kansanperinteissä, missä niitä on usein kuvattu kauneuden ja ketteryyden symboleina.

Yhteenvetona: gazellit ovat sopeutuvia, nopeita ja sosiaalisia antilooppeja, jotka ovat tärkeitä ekosysteemien ravintoverkoissa mutta joiden tulevaisuus riippuu suuresti ihmistoiminnan vaikutusten hallinnasta ja suojelutoimien onnistumisesta.

Taksonomia

  • Gazella-suku
    • Vuoristogazelli, Gazella gazella
    • Speken gaselli, Gazella spekei
    • Dorcas gazelle, Gazella dorcas
    • Saudigazelli, Gazella saudiya†
    • Chinkara, Gazella bennettii
    • Cuvierin gaselli, Gazella cuvieri
    • Rhim gazelle, Gazella leptoceros.
    • Goitered gazelle, Gazella subgutturosa.
    • Arabian gaselli, Gazella arabica†
  • Eudorcas-suku
    • Thomsonin gaselli, Eudorcas thomsoni
    • Punaposkigazelli, Eudorcas rufifrons.
    • Punainen gaselli, Gazella rufina†
  • Nanger-suku
    • Dama gaselli, Nanger dama
    • Grantin gaselli, Nanger granti
    • Soemmerringin gaselli, Nanger soemmerringii.



Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä gazellit ovat?


A: Gaselit ovat antilooppilaji, joita tavataan lähinnä Afrikan ruoho- ja savanneilla, mutta niitä esiintyy myös Lounais-Aasiassa.

K: Mihin sukuihin gasellit luokitellaan?


V: Gazellit luokitellaan sukuihin Gazella, Eudorcas ja Nanger.

K: Mitkä ovat joitakin gasellien ominaisuuksia?


V: Gazellit tunnetaan nopeudestaan, ja ne pystyvät saavuttamaan suuria nopeuksia pitkiä aikoja. Ne elävät yleensä laumoissa, syövät kasveja ja lehtiä, ja niillä on erityinen tapa juosta hitaasti ja hypätä korkealle, kun leijonat tai gepardit jahtaavat niitä.

K: Mistä gaselli-nimi on peräisin?


V: Gazellin nimi tulee arabian ghazăl-kielestä, joka tarkoittaa englanniksi gasellia.

K: Missä gaselleja tavataan useimmiten?


V: Gazelleja tavataan useimmiten Afrikan niityillä ja savanneilla, mutta niitä esiintyy myös Lounais-Aasiassa.

K: Mitä gasellit syövät?


V: Gasellit syövät kasveja ja lehtiä.

K: Miten gasellit pakenevat petoeläimiä, kuten leijonia tai gepardeja?


V: Gazellit osoittavat erityistä tapaa juosta hitaasti ja hypätä korkealle, kun leijonat tai gepardit jahtaavat niitä.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3