Tabor (tabret) – kannettava pikkurumpu ja marssisoitin: historia & käyttö

Tabor (tabret) — kannettava pikkurumpu: historia, marssisoitin ja käyttö paraateissa. Tutustu soittimen alkuperään, tekniikkaan ja perinteisiin.

Tabor tai tabret (walesiksi Tabwrdd) tarkoittaa kannettavaa, yhdellä kädellä soitettavaa pikkurumpua. Sana "tabor" on yksinkertaisesti englanninkielinen muunnos latinankielisestä sanasta, joka tarkoittaa "rumpua" Sitä on käytetty armeijassa marssisoittimena. Sitä on käytetty myös paraateissa.

Lyhyt kuvaus ja käyttötapa

Tabor on pieni, kannettava rumpu, jonka soittaja yleensä ripustaa hihnalla tai sitoo vyöhön niin, että rumpu roikkuu sivulla tai vatsan edessä. Rumpua soitetaan yhdellä kädellä lyömäpuikolla tai kepillä, jolloin toinen käsi voi esimerkiksi soittaa pilliä (pipe and tabor -yhdistelmä) tai hoitaa muita tehtäviä. Perinteisesti tabor oli kaksipuolinen tai yksipuolinen runkorumpu, jonka kalvot tehtiin eläinnahasta; nykyaikana käytetään myös synteettisiä kalvoja ja metallisia kiinnityksiä.

Historia ja kulttuurinen merkitys

Taborilla on pitkä historia erityisesti keskiajan ja renessanssin Euroopassa. Se toimi sekä musiikillisena että käytännöllisenä instrumenttina: armeijat ja vartijat käyttivät taboria marssien rytmittämiseen, käskyjen ja signaalien välittämiseen sekä paraateissa ja seremonioissa. Siviilikäytössä tabor oli suosittu tanssimusiikin ja kansanperinteen säestäjänä. Monissa Euroopan alueilla, kuten Englannissa, Ranskassa ja Espanjassa, tabor yhdistyi perinteisesti pilliin, jolloin yhden soittajan käsillä syntyi sekä melodia että rytmi samanaikaisesti.

Rakenne ja variaatiot

• Runkomateriaali: useimmiten puu, mutta myös metallisia tai komposiittirunkoja löytyy moderneissa versioissa.
• Kalvot: perinteisesti eläinnahkaa (esim. vasikan- tai lampaannahkaa), nykyisin usein synteettisiä materiaaleja, jotka kestävät paremmin kosteutta ja lämpötilanvaihteluita.
• Jännitys ja viritys: vanhemmissa tambureissa jännitys säädettiin köysilla tai naruilla; nykyaikaisissa malleissa on ruuvimekanismit tai virityspultit.
• Koko: kädessä pidettävät taborit ovat yleensä pieniä ja matalia, halkaisijaltaan tyypillisesti noin kymmenistä senttimetreistä hieman yli, mutta kokoa ja muotoa löytyy paljon eri tarkoituksiin.
• Särö/orsastus: joissain historiallisissa malleissa oli kielekkeitä tai naruja, jotka toimivat surinana ja lisäävät värähtelyä (esim. kroonu)."

Soittotekniikka

Yleisimmillään tabor pidetään vasemmalla puolella ja sitä soitetaan oikealla kädellä, mutta käytäntö vaihtelee soittajan ja perinteen mukaan. Soittotekniikkaa ovat mm. yksinkertaiset iskut (downstrokes), kaksoisiskut, täpläiskut (roll) ja korostetut rytmit. Rumpua voidaan käyttää niin yksinkertisen rytmin pitämiseen kuin monimutkaisten monitasoisten rytmikaavojen soittamiseen. Kun tabor yhdistetään pilliin, soittaja hallitsee sekä melodian että rytmin samanaikaisesti — pilli yleensä pidetään suussa ja sitä soitetaan sormien aukoilla, jolloin pilli pysyy vapaana toiselle kädelle rumpua varten.

Käyttöalueet nykypäivänä

• historiallisten musiikkiesitysten ja renessanssi- ja keskiaikafestivaalien säestyksenä,
• kansanmusiikissa ja perinteen elvytyksessä,
• koulutuksessa ja soitonopetuksessa perusrytmin harjoituksissa,
• paraatien ja seremonioiden soittimena osana perinteitä tai uudelleenluotuja rituaaleja.

Huolto ja viritys

Perinteiset nahkakalvot reagoivat kosteuteen ja lämpötilaan: ne saattavat löystyä kosteassa ilmassa ja kiristyä kuivassa. Kalvoa voi kevyesti kostuttaa tai lämmittää (esim. lämmön avulla) virityksen säätämiseksi, mutta toimenpiteet on tehtävä varovasti. Modernit synteettiset kalvot ovat vähemmän herkkiä ilmankosteudelle ja vaativat vähemmän huoltoa. Rumpurungon puuosat kannattaa suojata liialliselta kosteudelta ja puhdistaa pehmeällä liinalla.

Vastaavat ja sukulaisinstrumentit

Taborin lähimpiä sukulaisia ovat muun muassa sieni- ja sivurummut, piccolo-rumpu ja erilaiset käsirummut, kuten tamburiini (joskin tamburiinissa on näppärä helinä). Puolustuksellisten ja sotilaallisten rumpujen kehitys johdatti myöhemmin suurempiin snare- ja rummuttimiin, joita käytetään muun muassa nykyisissä marssi- ja soittokunnissa.

Yhteenveto

Tabor (tabret) on pieni, käytännöllinen ja monipuolinen kannettava rumpu, jolla on tärkeä rooli Euroopan musiikkiperinteessä ja sotilaallisessa historiassa. Sen yksinkertaisuus tekee siitä helpon ottaa mukaan kulkuun, mutta samalla taitava soittaja voi saavuttaa laajoja rytmisiä ilmaisumahdollisuuksia. Nykyään tabor elää etupäässä historiallisissa ja kansanmusiikin yhteyksissä sekä opetuksessa ja harrastuksessa.

Hae kirjaimella