Tabun – hermomyrkky: historia, löytäjä Gerhard Schrader ja sota-aikainen tuotanto
Tabun – hermomyrkyn historia: Gerhard Schraderin löytö, toisen maailmansodan teollinen tuotanto ja käyttöä koskevat salaisuudet ja vaikutukset.
Tabun on hermomyrkky. Aineen löysi vuonna 1936 saksalainen kemisti Gerhard Schrader, joka oli tuolloin vastuussa I.G. Farbenin (Leverkusen) uusien torjunta-aineiden tutkimuksesta. Vuodesta 1942 alkaen Tabunia valmistettiin teollisesti ja sitä täytettiin toisessa maailmansodassa Saksan Wehrmachtille pommeihin ja kranaatteihin, mutta sitä ei käytetty.
Lyhyt kuvaus ja kemiallinen luokka
Tabun kuuluu organofosfaattisiin hermomyrkkyihin. Sen NATO-tunnus on GA ja se on kemiallisesti tunnettu esimerkiksi nimellä ethyl N,N-dimethylphosphoramidocyanidate (kemiallinen nimitys saattaa esiintyä eri lähteissä hieman erilaista muotoa käyttäen). Tabun on voimakas hermomyrkky, joka vaikuttaa hermoston välittäjäaineiden hajottajaan.
Vaikutusmekanismi ja oireet
- Tabun estää entsyymiä asetyylikolinesteraasia, jolloin asetyylikoliini kerääntyy hermopäätteisiin ja aiheuttaa jatkuvaa hermoimpulssien siirtymistä.
- Altistuminen voi tapahtua hengitysteitse tai ihon kautta. Oireisiin kuuluvat muun muassa pupillin supistuminen (miosis), runsas syljeneritys, hengitysvaikeudet, hikoilu, pahoinvointi, oksentelu, lihaskouristukset, tajunnanmenetys ja hengityslama.
- Ilman asianmukaista hoitoa altistuminen voi johtaa nopeasti kuolemaan hengityksen lamautuessa.
Hoito ja suojautuminen
Tabunaltistuksen hoito perustuu nopeasti annettavaan lääkehoitoon ja tukihoitoon. Keskeisiä lääkkeitä ovat:
- Atropiini — lievittää muskarinisymptomeja kuten hengitysteiden eritteitä ja keuhkoputkien supistusta.
- Pralidoksimi (2-PAM) — pyrkii palauttamaan asetyylikolinesteraasin toiminnan, jos sitä annetaan riittävän varhain ennen niin sanottua "aging"-reaktiota.
Myös hengitystuki ja oireenmukainen hoito ovat usein välttämättömiä. Suojavarusteet ja suojautuminen kemiallisilta aineilta estävät altistumisen.
Historia ja sota-aikainen tuotanto
Tabunin löytäminen liittyy 1930-luvun torjunta-ainetutkimukseen: Gerhard Schrader ja hänen työryhmänsä etsivät hyönteismyrkkyjä, mutta löysivät aineita, joiden vaikutus kohdistui myös ihmisten hermostoon. Löydös johti sarjaan tutkimuksia organofosfaattien kohdalla, joiden joukossa myöhemmin syntyivät myös muut kuuluisat hermokaasut.
Saksassa tabunia valmistettiin toisen maailmansodan aikana teollisesti ja sitä täytettiin sotatarvikkeisiin vuosina 1942 alkaen. Vaikka saksalaiset valmistivat ja varastoivat tabunia, sitä ei käytetty sodan kenttäkäytössä. Syitä olivat muun muassa pelko vastatoimista ja käytännön sekä taktiset ja poliittiset harkinnat; lisäksi myrkyn käsittely ja säilytys edellyttivät erityisiä järjestelyjä.
Jälkivaikutukset ja kansainvälinen sääntely
Toisen maailmansodan jälkeen tabun ja muut hermomyrkyt herättivät kansainvälistä huolta. Tabun ja muut kemialliset aseet olivat osaltaan vaikuttamassa myrkkyaseiden vastaisiin sopimuksiin. Nykyisin tabun kuuluu kiellettyihin aineisiin ja sen valmistus, varastointi ja käyttö on useissa kansainvälisissä sopimuksissa rajoitettu ja kielletty; kemiallisten aseiden kieltoon tähtäävä Kemiallisten aseiden yleissopimus (CWC) määrittelee tiukat rajoitukset ja valvontamekanismit kielletyille aineille.
Perintö ja tieteellinen vastuu
Gerhard Schraderin tapaus on epäilemättä esimerkki siitä, kuinka tieteellinen tutkimus voi johtaa odottamattomiin ja vaarallisiin sovelluksiin. Löydöt, jotka syntyivät torjunta-ainetutkimuksesta, johtivat sekä haitallisiin sotilaallisiin sovelluksiin että myöhempään kansainväliseen pyrkimykseen estää kemiallisten aseiden käyttö ja levitys. Nykyään kemiallisen turvallisuuden, eettisen tutkimuksen ja valvonnan merkitys korostuu voimakkaasti, jotta vastaavilta vaaroilta vältyttäisiin tulevaisuudessa.
Etsiä