Terva on tahmea musta neste, joka koostuu paksusta öljystä. Se voi olla sekä luonnollista että teollisesti tuotettua: luonnossa terva tihkuu maaperästä esimerkiksi La Brean tervahaudoissa, mutta suurin osa markkinoilla olevasta tervasta syntyy teollisissa prosesseissa.

Useimmiten tervaa valmistetaan kuumentamalla kivihiiltä ns. tuhoavassa eli kuivatislauksessa, joka on eräänlainen kemiallinen prosessi. Kivihiilen koksin valmistuksen sivutuotteena syntyvä terva on yleinen muoto, mutta tervaa voidaan tuottaa myös öljystä, turpeesta tai puusta. Esimerkiksi yhden kivihiilitonnin "tuhoava tislaus" voi tuottaa noin 700 kg koksia, 100 litraa ammoniakkiliuosta, 50 litraa kivihiilitervaa ja 400 m3 hiilikaasua. Tervan tarkka koostumus vaihtelee raaka-aineen ja prosessin mukaan.

Terva on ollut historiallisesti tärkeä tuote: sitä on käytetty polttoaineena, laivojen ja huonosti käsiteltyjen puurakenteiden tiivisteenä ja suoja-aineena, kattomateriaalina sekä erilaisissa teollisissa ja käsityöllisissä sovelluksissa. Aikaisemmin sitä valmistettiin myös kaasutehtaissa, ja osalle tuotteista — erityisesti kivihiilestä tai öljystä peräisin oleville terveille — liittyy merkittäviä terveydellisiä ja ympäristöön liittyviä huolia.

Tervauunit ovat perinteisiä kuivatislauslaitteita, joita käytettiin ja käytetään edelleen erityisesti puutervan valmistuksessa. Niitä rakennettiin usein lähelle metsää, kalkkikivestä tai maakuopista tehtyinä. Puupolttoaine jaettiin usein sormenmittaisiksi halkeamiksi ja pinottiin tiiviisti uuniin; päällimmäiseksi asetettiin maakerros, sammal tai muu peite ilman pääsyn estämiseksi. Uunin pohja kallistettiin poistoaukkoa kohti, ja kun puu sytytettiin ja palamisolosuhteet säädettiin hitaan hajoamisen suuntaan, terva valui poistoaukosta ulos muutaman tunnin tai päivän kuluessa. Tällaista perinteistä menetelmää käytetään yhä pienimuotoisesti esimerkiksi perinnetervan tuotannossa.

Käyttökohteita ovat muun muassa:

  • puun ja puutavaran suojaus ja kyllästäminen (esim. verkot, tolpat, veneet)
  • rakennusmateriaalit, tiivistys ja vesieristys
  • teolliset kemikaalit ja raaka-aineet (esim. bitumien ja kreosoottien valmistus)
  • perinteiset lääkekaavat ja ihonhoitovalmisteet (pieninä pitoisuuksina)
  • historialliset käyttötarkoitukset kuten lamppuöljy ja säilöntäaineet

Tervan kemiallinen koostumus on monimutkainen: se sisältää erilaisia hiilivetyjä, öljyjä, fenoleja ja erityisesti polyaromaattisia hiilivetyjä (PAH-yhdisteet). Osa näistä yhdisteistä, esimerkiksi tietyt PAH-yhdisteet, on tunnettuja karsinogeenejä. Siksi kivihiilestä tai tietyistä öljytuotteista valmistettua tervaa pidetään haitallisena ja sen käyttöä säännellään monissa maissa.

Terveysvaikutukset ja turvallisuus:

  • Karsinogeenisuus: kivihiiliterva ja siihen liittyvät savu- tai katreriisut ovat yhdistetty lisääntyneeseen syöpäriskiin pitkäaikaisessa altistuksessa. Osa terva- ja savuareista yhdisteistä on luokiteltu karsinogeeneiksi.
  • Ihon ärsytys ja herkistyminen: terva voi aiheuttaa paikallisia ärsytysoireita, värjäytymistä ja herkistymistä. Pitkäaikainen ihokosketus ilman suojaa on riskialtista.
  • Lääketieteellinen käyttö: pieninä pitoisuuksina kivihiilitervaa ja puutervan johdannaisia on perinteisesti käytetty dermatologiassa esimerkiksi psoriaasin ja hilseen hoitoon. Tällaisissa valmisteissa hyötyihin liittyy kuitenkin riskejä, joten käyttö tulee tapahtua lääkärin ohjeiden mukaisesti ja usein pitkäaikaisvalvonnassa.
  • Työterveys: teollisessa tuotannossa ja käsittelyssä työterveysmääräyksiä ja hengityssuojaimia suositellaan, koska hengitys- ja ihokontaktialtistus voi lisätä terveydellisiä haittoja.

Ympäristövaikutukset: terva ja terva-jäämät voivat saastuttaa maaperää ja vesistöjä, vaikeuttaa biologista hajotusta ja kertyä eliöihin. Perinteiset tervanpoltto- ja tislausmenetelmät voivat myös tuottaa savukaasuja ja muita haitallisia päästöjä.

Nykyään tietyissä käyttötarkoituksissa on käytössä turvallisempia vaihtoehtoja tai prosesseja, ja monet maat rajoittavat kivihiilitervan käyttöä erityisesti kosmeettisissa ja kuluttajatuotteissa. Kun tervaa käsitellään tai käytetään, on tärkeää noudattaa asianmukaisia suojatoimia, lainsäädäntöä ja tuoteturvallisuusohjeita.