Worcesterin taistelu oli Englannin sisällissodan viimeinen taistelu. Oliver Cromwell ja parlamentaristit kukistivat kuningas Kaarle II:n rojalistiset, pääasiassa skotlantilaiset joukot 3. syyskuuta 1651 Worcesterissa Englannissa. Cromwellin 28 000 miehen vahvuinen "Uuden mallin armeija" kukisti 16 000 rojalistin joukot.
Taustaa
Vuoden 1642–1651 sisällissodat päättyivät käytännössä tähän taisteluun. Kaarle II oli solminut liiton skotlantilaisten kanssa ja yllyttänyt Skotlannista tehtyyn invaasioon yrittäen vallata Englannin takaisin. Parlamentaariset joukot, joita johti Oliver Cromwell, seurasivat ja kohtasivat rojalistien hyökkäyksen Worcesterin tienoilla syksyllä 1651.
Joukot ja komentajat
Rojalistien joukot koostuivat suurelta osin skotlantilaisista sotilaista ja ne olivat mukana kuningas Kaarle II:n nimellisessä johdossa. Invaasion käytännön johtajaksi oli noussut Hamiltonin herttua, joka johti kenttäoperaatioita. Parlamentaarisia joukkoja johti Oliver Cromwell; hänen alaisuudessaan taistelussa palvelivat mm. komentajat kuten John Lambert ja George Monck.
Taistelu ja kulku
Taistelu käytiin 3. syyskuuta 1651. Cromwell hyökkäsi Worcesterin kaupungin ympärysalueelle ja käytti hyväkseen parempaa organisaatiota ja ratsuväkeä rikkoakseen rojalistien rivejä. Kamppailu oli ankara, mutta parlamentaarien ylivoima, johon kuului hyvä taktiikka, joukkojen parempi kurinalaisuus ja osin rojalistien huono johtaminen, ratkaisi voiton Cromwellille samana päivänä.
Kaarle II onnistui lopulta pakenemaan taistelukentältä, mutta hänen armeijansa kärsi raskaita tappioita ja tuhansia miehiä vangittiin. Kuningas piileskeli myöhemmin useita päiviä ja sai apua paikallisilta sympathisoijilta, muun muassa kuuluisassa piilotuksessa Oak- eli Royal-oak-puussa ja avustajinaan muun muassa Jane Lane, kunnes hän lopulta paennee Englannista ja päätyy maanpaossa Ranskaan.
Tappiot ja seuraukset
Taistelussa rojalistien tappiot olivat ankarat: arviolta tuhansia kaatuneita tai haavoittuneita ja suuri määrä vangittuja. Parlamentaarien tappiot olivat huomattavasti pienemmät, mutta silti useita satoja miehiä kaatui tai haavoittui. Monet vangitottoa seuranneet toimenpiteet olivat kovat; osa skotlantilaisista sotilaista joutui vangeiksi ja jotkut deportoitiin siirtomaihin.
Merkitys
Worcesterin taistelun voitto merkitsi käytännössä kolmannen Englannin sisällissodan ja laajempien kuningasvastaisen liikkeiden loppua. Parlamentaarinen hallinto (Commonwealth) vakiinnutti asemansa ilman kuninkaallista vastustusta Englannissa. Kaarle II:n pakomatka ja oleskelu maanpaossa päättyivät vasta Restauroinnissa vuonna 1660, jolloin monarkia palautettiin, mutta Worcesterin tappio oli käännekohta, joka ajoi Kaarlen pitkään maanpakoon.
Jälkivaikutukset
- Poliittinen: Parlamentaarinen valta vahvistui ja kuningasvallan suora uhka asetettiin syrjään useiksi vuosikymmeniksi.
- Sotilaallinen: Skotlannin ja Englannin rojalistiset voimat murtuivat, ja monet vangit sekä yksityisjoukot hajotettiin tai siirrettiin siirtokuntiin.
- Symbolinen: Worcesterin voitto tuli symboliksi Cromwellin vallan huipulle ja sille vaiheelle, jolloin Englannin historia siirtyi kuningassuvun väliaikaiseen menetykseen.
Worcesterin taistelu on historian kannalta merkittävä päätepiste 1600-luvun sisäpoliittisissa kamppailuissa ja sen seuraukset muovasivat Britannian poliittista kehitystä vuosikymmeniksi eteenpäin.