Jupiterin temppeli, Capitolium tai Capitoliumin kolmikon temppeli oli roomalaisessa Pompeijin kaupungissa Italiassa sijaitseva temppeli, joka toimi kaupungin päätemppelinä Rooman vallan aikana. Alun perin temppeli oli omistettu pääjumalalle Jupiterille. Se rakennettiin todennäköisesti 2. vuosisadan puolivälissä eaa. samaan aikaan, kun kaupungissa työstettiin myös Apollon temppeliä. Tällöin roomalaisen vaikutuksen kasvu näkyi entistä selvemmin Pompeijin julkisessa arkkitehtuurissa ja uskonnollisessa elämässä.
Historiallinen tausta
Pompeiji oli alun perin osittain samniittinen ja kreikkalaisten vaikutteiden alainen kaupunki, mutta 2. vuosisadalla eaa. roomalainen läsnäolo vahvistui. Roomalaiset olivat käytännössä hallinneet aluetta vuodesta 310 eaa. lähtien, vaikka kaupunki säilytti paikallista itsehallintoa useaan otteeseen. Lopullinen poliittinen muutos tapahtui asteittain 1. vuosisadalla eaa., aikana jolloin Italian poliittinen tilanne muuttui ja Rooman vaikutusvaltakin syveni.
Rakennus ja uskonnollinen merkitys
Capitolium sijoitettiin näkyvästi foorumin pohjoispuolelle, korotetulle alustalle, kuten roomalaisissa päätemppeleissä oli tapana. Sen arkkitehtonisia peruselementtejä olivat korotettu podium, kunnianhimoinen julkisivu kuistilla (pronaos) ja sisätilan pyhät kolmet yksikköhuonetilat (cella), joissa sijaitsivat jumalankuvat. Temppelin pääcella sisältänyt triadi—Jupiter, Juno ja Minerva—kuului roomalaisen valtionuskonnon keskeisiin jumaluuksiin, ja temppeli toimi sekä uskonnollisten seremonioiden että kaupungin virallisten tilaisuuksien näyttämönä. Temppelin sisätiloihin pääsivät tavallisesti vain papit ja uskonnolliset toimihenkilöt.
62–79 ja temppelin kohtalo
Vuonna 62 jaa. Pompeijin kaupunkia ravisteli voimakas maanjäristys, joka vaurioitti merkittävästi myös Capitoliumia. Tämän seurauksena pienempi ja muusta yhteydestä tunnetumpi Jupiter Meilichiosin temppeli nousi tilapäisesti tärkeäksi palvontapaikaksi kaupungissa. Suuri Capitolium jäi korjaamatta ennen vuoden 79 tulivuorenpurkausta, jolloin Vesuvius purkautui ja hautasi Pompeijin laavaan ja tuhkaan. Rakenteen pohja ja osia seinistä ja pylväistä on säilynyt, ja ontto temppelin jäännös on yhä nähtävissä nykyajan Pompeijissa.
Arkeologia ja nykyinen kunto
Capitoliumin jäänteistä on löydetty muun muassa fragmentteja patsaskoristeista, pylväiden kapiteeleista ja rakennuksen kantavista rakenteista. Kaivaustyöt Pompeijissa alkoivat jo 1700-luvulla, ja nykyiset arkeologiset tutkimukset ovat auttaneet ymmärtämään temppelin rakennustapaa sekä sen asemaa roomalaisessa kaupunkielämässä. Rakenteiden materiaalina käytettiin paikallisia vulkaanisia kiviä ja tiiltä, ja niiden pinnoitteet on usein päällystetty kipsimaalauksin tai koristeltu arkkitehtonisin yksityiskohdin, mikä kuvastaa kaupungin vaurautta ja roomalaisten arvoasteikkoa julkisessa tilassa.
Toiminnallinen merkitys ja tulkinta
Capitolium ei ollut vain uskonnollinen keskus: se symboloi myös Rooman valtaa ja kaupungin poliittista asemaa. Temppeliä käytettiin julkisiin seremonioihin, virallisiin juhlapäiviin sekä rituaaleihin, jotka yhdistivät uskonnollisen ja poliittisen vallan. Temppelin kuisti, foorumin julkisivu ja muut läheiset portiikit toimivat myös kaupunkilaisten kokoontumispaikkoina ja osoituksena Pompeijin varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta.
Capitoliumin rauniot ovat edelleen yksi Pompeijin merkittävimmistä nähtävyyksistä: ne kertovat kaupungin roomalaistumisesta, uskonnollisista käytännöistä ja siitä, miten luonnonkatastrofit luonnollisesti pysäyttivät ihmisten elämän ja rakennushankkeet.
