Vesuvius (ital. Monte Vesuvio, lat. Mons Vesuvius) on kerrostulivuori Napolinlahdella Italiassa. Se sijaitsee noin 9 kilometriä Napolista itään. Se on ainoa Euroopan mantereella sijaitseva tulivuori, joka on purkautunut viimeisen sadan vuoden aikana. Viimeisin suuri purkaus oli vuonna 1944. Kaksi muuta merkittävää aktiivista tulivuorta Italiassa on saarilla. Ne ovat Etna ja Stromboli.
Geologia ja rakenne
Vesuvius kuuluu laajempaan Somma–Vesuvio‑järjestelmään: vanhempi kraatterireunasto, Monte Somma, ympäröi nuorempaa Vesuvion kartiota. Nykyinen huippukartio (konsentraattinen kraatteri) on syntynyt useiden purkausten seurauksena. Vuori on tyypiltään kerrostulivuori, mikä tarkoittaa, että se on rakentunut vuorotellen laavan, tuhkakerrosten ja pyroklastisten aineiden kasaannuttua. Purkaukset voivat olla erittäin räjähtäviä, ja Vesuviuksen tunnetuin purkaustyyppi kuuluu ns. plinisiin purkauksiin, jotka synnyttävät korkeita tuhkasuoria ja voimakkaita pyroklastisia virtoja.
Purkaus vuonna 79 jKr.
Vesuvius tunnetaan parhaiten vuonna 79 jKr. tapahtuneesta purkauksestaan, joka tuhosi roomalaiset Pompeijin ja Herculaneumin kaupungit. Niitä ei koskaan rakennettu uudelleen. Kaupungit hautautuivat tuhkan ja pursuavien pyroklastisten virtojen alle niin täydellisesti, että myöhemmin siellä asuneet ihmiset unohtivat ne, kunnes ne löytyivät vahingossa 1700‑luvun lopulla. Purkauksen kuvaus välittyy muun muassa Plinius nuoremman kirjeistä: hänen setänsä, Plinius vanhempi, menehtyi tapahtumien yhteydessä yrittäessään auttaa ihmisiä.
Purkauksessa syntyneet pyroklastiset virrat ja paksut tuhka‑ ja pomicen kerrokset säilyttivät rakennuksia, esineitä ja jopa ihmisten jäännöksiä poikkeuksellisen hyvin. Arkeologiset kaivaukset ovat antaneet ainutlaatuista tietoa roomalaisesta kaupunkielämästä, rakennustekniikasta, taiteesta ja arkisesta esineistöstöstä. Pompeji ja Herculaneum ovat nykyisin merkittäviä arkeologisia kohteita ja osa maailman kulttuuriperintöä; Pompeiji erityisesti on laajalti tunnettu ja museoituna vierailukohteena.
Purkausten vaikutukset maisemaan ja ympäristöön
Purkaus muutti myös Sarno‑joen virtaustapaa ja nosti meren rantaa. Tämän vuoksi Pompeji ei ollut enää joen varrella eikä rannikon vieressä. Myös Vesuvius muuttui suuresti. Monet siellä olevat kasvit kuolivat, ja vuoren huippu näytti erilaiselta voimakkaan purkauksen vuoksi. Pitkällä aikavälillä purkaus vaikutti alueen maaperään: tuhkakerrokset tekivät joistakin alueista hyvin hedelmällisiä maatalousmaita, mikä osaltaan selittää alueen suurta asukastiheyttä myös nykyään.
Uudemmat purkaukset ja nykytilanne
Vesuvius on purkautunut lukuisia kertoja sen jälkeen. Viime vuosisadan tunnetuimmat pienemmät purkaukset jatkuivat 1900‑luvulle, ja viimeisin merkittävä purkaus oli vuonna 1944. Nykyään se on yksi maailman vaarallisimmista tulivuorista, koska 3 000 000 ihmistä asuu tämän räjähtävän tulivuoren lähellä. Vesuviuksen läheisyydessä asuu enemmän ihmisiä kuin minkään muun tulivuoren lähellä maailmassa.
Italian viranomaiset seuraavat Vesuvion aktiivisuutta tarkasti. Seismiset mittaukset, kaasupäästöjen seuranta, pinnanmuodon muutosten (GPS, satelliitti‑InSAR) havainnointi ja geokemialliset tutkimukset auttavat arvioimaan purkausriskin muutoksia. Vesuvion valvonnasta vastaa pitkäaikaisesti toiminut tutkimuslaitos, ja alueelle on laadittu hätäevakuointisuunnitelmia ja korkean riskin "punaisia vyöhykkeitä". Lisäksi Vesuvio on osa Parco Nazionale del Vesuvio -kansallispuistoa, joka suojelee alueen luontoa ja tarjoaa patikointi‑ ja tutkimusmahdollisuuksia.
Kulttuuri, mytologia ja kirjallisuus
Vesuviuksella on pitkät perinteet historiassa ja kirjallisuudessa. Vesuvius‑nimistä käärmettä on käytetty monien Pompeijista peräisin olevien lararien (kotitaloustemppeleiden) freskoissa. Capuassa sanat "IOVI VESVVIO" (Jupiter Vesuvius) osoittavat, että häntä palvottiin Jupiterin voimana.
Historiantutkija Diodoros Siculus kertoi, että oli olemassa tarina, jonka mukaan Herkules kulki kerran Cumaen maan läpi matkalla Sisiliaan. Siellä hän löysi paikan, jota kutsuttiin nimellä "Phlegraeuksen tasanko" (phlegraion pedion, "tulinen tasanko"). Siinä sanottiin, että se oli "peräisin kukkulalta, joka muinoin (kauan sitten) oksensi tulta ... jota nyt kutsutaan Vesuviukseksi". Sen sisällä asui jättiläismäisiä "maan poikia". Jumalten avulla hän auttoi ihmisiä siellä ja jatkoi matkaa. Martialin vuonna 88 jKr. kirjoittama oodi viittaa siihen, että Venusta ja Herkulesta palvottiin paikassa, joka tuhoutui purkauksessa vuonna 79 jKr.
Matkailu ja tutkimus
Vesuvius on suosittu matkailukohde: vierailijat voivat nousta huipulle asti ja nähdä kraatterin reunalta laajan panoraaman Napolinlahdelle. Alueella toimivat opastetut kierrokset kertovat vuoren geologiasta, historiasta ja turvallisuuskäytännöistä. Samalla alue on aktiivinen tutkimuskohde, jossa tutkitaan muun muassa purkausmekanismeja, riskienhallintaa ja arkeologista säilymistä.
Vaikka Vesuvius on ikimuistoinen luonnonvoima ja osa alueen kulttuuriperintöä, sen läheisyydessä asuvien turvallisuus ja tehokkaat valvonta‑ ja evakuointijärjestelmät ovat jatkuvan huolen ja tutkimuksen kohteena.
