Thames Barrier

Maantiede

Maantieteellinen sääjärjestelmä

Lontoo on altis tulville. Atlantin valtameren matalapaineen synnyttämä myrskytulva kulkee joskus itään Skotlannin pohjoispuolella, ja se voi ajautua Pohjanmeren mataliin vesiin. Myrskytulva virtaa Pohjanmerta pitkin, joka kapenee kohti Englannin kanaalia ja Thamesin suistoa. Jos myrskytulva osuu samaan aikaan kevättulvan kanssa, Thamesin suistossa voi esiintyä vaarallisen korkeita vedenkorkeuksia. Tämä tilanne yhdistettynä alajuoksun virtauksiin Thamesissa kertoo insinööreille, milloin padot on otettava käyttöön.

Vedenpinnan nousu

Uhka on kasvanut ajan myötä, koska vedenpinta on noussut hitaasti mutta jatkuvasti vuosisatojen aikana (20 cm / 100 vuotta) ja koska Iso-Britannia kallistuu hitaasti (pohjoisessa ja lännessä ylöspäin ja etelässä ja idässä alaspäin), mikä johtuu jääkauden jälkeisestä palautumisesta.

Historialliset tulvat

Vuoden 1928 Thamesin tulvassa kuoli 14 ihmistä, ja sen jälkeen, kun 307 ihmistä kuoli Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 1953 Pohjanmeren tulvassa, asia sai uutta näkyvyyttä.

Varhaiset ehdotukset tulvantorjuntajärjestelmäksi juuttuivat siihen, että padossa piti olla suuri aukko, jotta Lontoon telakoiden alukset voisivat kulkea sen läpi. Kun konttikuljetukset korvasivat vanhat laivakuljetusmuodot ja Tilburyyn avattiin uusi satama, pienemmän padon rakentaminen tuli mahdolliseksi, sillä jokainen neljästä päälaivavälistä oli yhtä leveä kuin Towerin sillan aukko.

Operaatio

Thames Barrier -tulvasulku käynnistyy, kun Pohjanmerelle ennustetaan korkeaa vuorovettä ja joen virtaamat ovat korkeat Teddingtonin padon vuorovesirajalla. Jos vedenkorkeus saattaa ylittää 4,87 metriä (16,0 jalkaa) Lontoon keskustassa, se on laukaiseva tekijä.

Sulkeminen alkaa noin 9 tuntia ennen kuin vaarallinen nousuvesi saavuttaa padon. Viestit antavat käskyn pysäyttää jokiliikenne, sulkea sivuportit ja varoittaa muita joen käyttäjiä. Thamesin padon lisäksi myös Thames Tidewayn varrella olevat pienemmät portit on suljettava. Kun jokiliikenne on pysäytetty ja kaikki portit suljettu, itse Thamesin sulku voidaan sulkea. Pienemmät portit suljetaan ensin, ja sen jälkeen suljetaan peräkkäin tärkeimmät laivaväylät. Portit pysyvät suljettuina, kunnes padon alapuolella oleva vuorovesi laskee samalle tasolle kuin ylävirran vedenkorkeus.

Runsaiden sateiden jälkeen Lontoon länsipuolella tulvavesi virtaa Thamesia pitkin ylävirtaan (ennen Lontoota). Koska joki on vuorovesialtis Teddingtonin padolta aina Lontooseen asti, tämä on ongelma vain nousuveden aikaan, jolloin tulvavesi ei pääse purkautumaan mereen. Teddingtonin padosta joki avautuu suistoonsa, ja laskuveden aikaan joki voi ottaa vastaan paljon suurempia virtaamia, mitä pidemmälle alavirtaan mennään.

Kun joki tulvii ylävirtaan, ja jos portit suljetaan pian laskuveden jälkeen, padon takana on valtava tyhjä tila, joka voi toimia Teddingtonin padon yli tulevan tulvaveden säiliönä. Useimmat joen tulvat eivät täytä tätä tilavuutta niiden muutamien nousuveden tuntien aikana, jolloin pato on suljettava. Jos patoa ei olisi, nousuvesi täyttäisi tämän tilavuuden, ja tulvavesi voisi valua Lontoon jokipenkereiden yli. Noin kolmannes sulkemisista vuoteen 2009 asti tehtiin Lontoon länsipuolella sattuneiden rankkasateiden aiheuttamien tulvien estämiseksi.

Maanalainen tunneli Thames Barrierin laiturien välissä.

Sulkemiset ja vaaratilanteet

1980-luvulla suljettiin neljä, 1990-luvulla 35 ja tämän vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä 75 yritystä. Sulkemisten määrä on ennustettua suurempi ja kasvaa nopeasti.

Lontoossa sattui 27. lokakuuta 1997 mahdollisesti katastrofaalinen tapaus. Sakeassa sumussa purjehtinut ruoppaaja MV Sand Kite törmäsi yhteen Thames Barrierin laiturista. Kun alus alkoi upota, se pudotti 3 300 tonnin lastin kiviaineksia ja upposi lopulta keulastaan yhden padon portin päälle, jossa se makasi useita päiviä. Aluksi porttia ei voitu sulkea, koska se oli paksun sorakerroksen peitossa. Pidempiaikainen ongelma oli maalin ennenaikainen katoaminen portin tasaiselta puolelta hankautumisen vuoksi. Eräs arvio tulvavahinkojen kustannuksista oli noin 13 miljardia puntaa, jos ne olisivat tapahtuneet. Alus nostettiin uudelleen pinnalle marraskuun puolivälissä 1997.

Pato suljettiin kahdesti 9. marraskuuta 2007 Pohjanmeren myrskytulvan jälkeen, jota verrattiin vuoden 1953 myrskytulvaan. Suurin tulvavaara oli Thamesin padon yläpuolisella rannikolla, jossa tehtiin evakuointeja, mutta tuulet laantuivat hieman, ja Thamesin padon kohdalla 9. marraskuuta 2007 myrskytulva ei osunut täysin samaan aikaan kuin nousuvesi.

Tulevaisuus

Alun perin pato suunniteltiin suojaamaan Lontoota suurelta tulvakorkeudelta. Puolustustasossa otettiin huomioon meren ja maanpinnan tason pitkän aikavälin muutokset, jotka tuolloin (~1970) ymmärrettiin. Huolimatta ilmaston lämpenemisestä ja ennustetusta nopeammasta merenpinnan noususta viimeaikaiset analyysit osoittivat, että pato voisi kestää noin vuosiin 2060-2070 asti.

Vuonna 2005 julkaistiin neljän arvostetun tutkijan tutkimus, jossa ehdotettiin Thamesin padon korvaamista kunnianhimoisemmalla 16 kilometrin pituisella padolla, joka ylittäisi Thamesin suiston Sheernessistä Kentin osavaltiossa Southendiin Essexissä.