The Color Purple on Steven Spielbergin ohjaama ja Menno Meyjesin käsikirjoittama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1985, joka perustuu Alice Walkerin vuonna 1982 ilmestyneeseen Pulitzer-palkittuun samannimiseen romaaniin. Se oli Spielbergin kahdeksas elokuva ohjaajana, ja se merkitsi muutosta kesäisiin blockbustereihin, joista hän oli tullut tunnetuksi. Se oli myös ensimmäinen Spielbergin ohjaama elokuva, jonka musiikkia ei säveltänyt John Williams. Sen pääosissa nähdään Whoopi Goldberg, Danny Glover, Desreta Jackson, Margaret Avery, Oprah Winfrey, Rae Dawn Chong, Willard Pugh ja Adolph Caesar viimeisissä rooleissaan.
Pohjois-Carolinan Ansonin ja Unionin kreivikunnissa kuvattu elokuva kertoo nuoren afroamerikkalaisen Celie Harrisin tarinan ja osoittaa afroamerikkalaisten naisten 1900-luvun alkupuolella kohtaamat ongelmat, kuten perheväkivalta, insesti, pedofilia, köyhyys, rasismi ja seksismi. Celie muuttuu, kun hän löytää omanarvontuntonsa kahden vahvan naisystävänsä avulla.
Elokuva oli kassamenestys ja tuotti 142 miljoonaa dollaria 15 miljoonan dollarin budjetilla. Elokuva sai kriitikoilta myönteisiä arvioita ja kiitosta näyttelemisestä, ohjauksesta, käsikirjoituksesta, musiikista ja tuotantoarvoista, mutta jotkut kriitikot arvostelivat sitä myös "liian sentimentaaliseksi" ja "stereotyyppiseksi". Elokuva oli ehdolla yhdentoista Oscar-ehdokkuuden saajaksi, mukaan lukien parhaan elokuvan palkinto, mutta ei voittanut yhtään; se sai myös neljä Golden Globe -ehdokkuutta, ja Whoopi Goldberg voitti parhaan draamanäyttelijän palkinnon. Steven Spielberg ei saanut Oscar-ehdokkuutta ohjauksestaan, mutta hän sai Directors Guild of America Awardin erinomaisesta ohjaustyöstä ja Golden Globe -ehdokkuuden. Elokuva sisällytettiin myöhemmin Roger Ebertin The Great Movies -kirjasarjaan.
Tuotanto ja tekijät
Elokuvan visuaalisesta ilmeestä vastasi pitkäaikainen yhteistyökumppani Allen Daviau kuvaajana, ja leikkauksesta huolehti Steven Spielbergin vakituinen leikkaaja Michael Kahn. Musiikin sävelsi Quincy Jones, mikä antoi elokuvan äänimaailmalle vahvoja gospel-, blues- ja jazzelementtejä – tästä syystä elokuva oli ensimmäinen Spielbergin pitkä elokuva, jonka musiikista ei vastannut John Williams. Kuvaus tapahtui pääosin Pohjois-Carolinassa, missä miljöö loi autenttisen taustan romaanin tapahtumille.
Näyttelijäsuoritukset ja roolit
Elokuvan keskeinen ansio on laajasti tunnustettu näyttelijätyö. Whoopi Goldberg teki läpimurtonsa Celien roolissa, ja hänen herkkä mutta kestävä tulkintansa toi hänelle kansainvälistä huomiota. Myös Margaret Avery (Shug Avery) ja Oprah Winfrey (Sofia) saivat paljon kiitosta, ja Winfreyn rooli oli merkittävä hänen elokuvauransa käynnistäjä. Danny Glover esittää valitettavan moniuloitteisesti Celien mieheksi määrättyä miestä, ja sivurooleissa nähtävät näyttelijät tukevat päähenkilöiden kehitystä uskottavasti.
Teemat ja tulkinnat
Elokuva käsittelee useita raskaita ja monimutkaisia teemoja: väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, sukupuolten ja rodun asettamia rakenteita, köyhyyttä sekä hengellisyyden ja itsetunnon kasvua. Keskeinen sanoma on naisten välinen solidaarisuus ja toipuminen; Celien muutos on kertomus selviytymisestä ja omanarvontunnon löytymisestä. Samalla elokuva tuo esiin aikakauden sosiaaliset rajoitteet ja niiden vaikutukset yksilöihin ja yhteisöihin.
Vastaanotto ja kiista
Vaikka kriitikoiden enemmistö arvosti elokuvaa ja erityisesti näyttelijöitä, osa mielipiteistä oli kriittisempiä. Kritiikki kohdistui lähinnä siihen, että elokuva olisi tehnyt romaanin moniulotteisesta ja joskus kärkevästä materiaalista pehmeämmän ja hellempivuutensa vuoksi sentimentalistisemman tulkinnan. Myös keskustelua herätti tapa, jolla afroamerikkalaisten hahmojen esityksiä ja stereotyyppejä käsiteltiin; osa katsojista ja yhteisön edustajista koki sopeutuksen puhuttelevan yleisöä mutta unohtavan romaanin radikaalimman äänen. Toisaalta monet katsojat ja kriitikot pitivät elokuvaa tärkeänä porteinavaariona laajemmalle yleisölle ja arvostivat sen inhimillistä kerrontaa.
Palkinnot, merkitys ja perintö
Taloudellinen menestys ja laaja näkyvyys vahvistivat elokuvan asemaa 1980-luvun merkittävimpänä draamana, ja se on sittemmin usein mainittu esimerkkinä suurten Hollywood-tuotantojen ja vakavien yhteiskunnallisten aiheiden yhdistämisestä. Vaikka elokuva sai runsaasti merkittäviä ehdokkuuksia ilman Oscar-voittoja, sen vaikutus näkyy elokuvakulttuurissa:
- Elokuva toi laajempaa huomiota Alice Walkerin romaanille ja herätti kiinnostuksen teeman jatkokäsittelyyn eri muodoissa.
- Se käynnisti monien pääosanesittäjien elokuvaurat ja toi esiin nuoria lahjakkuuksia.
- Teoksesta on myöhemmin syntynyt myös menestyksekäs lavasteinen musiikkisovitustulkinta (Broadwayssa ja muualla), joka on laajentanut kertomuksen elämänpiiriä edelleen.
Lopuksi
The Color Purple on edelleen keskustelua herättävä teos, joka yhdistää suuren yleisön elokuvakerronnan ja raskaat yhteiskunnalliset teemat. Sen näyttelijäsuoritukset, musiikki ja visuaalinen ilmaisu tekevät siitä merkittävän osan sekä Steven Spielbergin että afroamerikkalaisen elokuvakerronnan historiasta.