Pedofilia

Terminologia

Pedofiilistä henkilöä kutsutaan pedofiiliksi. Lapsen on oltava vähintään viisi vuotta nuorempaa kuin henkilö, jos kyseessä on murrosikäinen pedofiili, ennen kuin vetovoimaa voidaan kutsua pedofiliaksi. Aikuisia, joiden ensisijainen seksuaalinen vetovoima kohdistuu varhaisnuoriin, kutsutaan asianmukaisesti hebofiiliksi, ei pedofiiliksi. Aikuisia, joiden ensisijainen seksuaalinen vetovoima kohdistuu keski- tai loppuikäisiin, kutsutaan oikeastaan efebofiileiksi, mutta mielenterveysalan ammattilaiset eivät pidä efebofiliaa epänormaalina. Pedofilian vastakohta on teleofilia (vetovoima aikuisiin).

Ehto

Lääketieteellisesti American Psychiatric Association luokittelee tämän tilan mielenterveyshäiriöksi. Jotkut pedofiilit harrastavat seksiä lasten kanssa tai käyttävät lapsia seksuaalisesti. Tätä kutsutaan "lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi", koska lapset eivät lain mukaan voi aidosti suostua seksuaalisiin tekoihin aikuisen kanssa. Joillakin aikuisilla on pedofiilisia tunteita, mutta he eivät toimi käyttämällä lapsia seksuaalisesti hyväksi. Jotkut aikuiset, jotka eivät ole pedofiilejä, syyllistyvät lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Kaikki pedofiilit eivät tunne tai toimi samalla tavalla. Psykologit ovat 1880-luvulta lähtien tutkineet ja osoittaneet, että erilaiset pedofiilit saattavat toimia eri tavoin:

• Jotkut pedofiilit tuntevat seksuaalista vetoa vain esipuberteettisiin lapsiin. Heitä kutsutaan eksklusiivisiksi pedofiileiksi.
• Jotkut pedofiilit pitävät seksuaalisesti eniten esipuberteettisista lapsista, mutta tuntevat seksuaalista vetoa myös aikuisiin. Heitä kutsutaan preferenssipedofiileiksi.
• Jotkut aikuiset, jotka pitävät aikuisista seksikumppaneista, tuntevat seksuaalista vetoa myös esipuberteettisiin lapsiin.

Tutkimukset

Yleistä

Joidenkin tutkimusten mukaan pedofiilit, jotka syyllistyvät lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, saattavat käyttää enemmän lapsia hyväkseen kuin pedofiilit, joilla on myös aikuisia seksikumppaneita.

Lapsia hyväksikäyttävät ihmiset ovat usein tuttuja - kuten vanhemmat, muut sukulaiset ja ystävät - eivätkä vieraita. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että puolet perheen ulkopuolisten lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista aikuisista oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi myös omia lapsiaan.

Onko se yleistä?

Lääketieteen tutkijat eivät tiedä, kuinka moni väestöstä on pedofiili. Tämä johtuu siitä, että ihmisten tunteita ja haluja on vaikea tutkia, elleivät he todella osoita, että heillä on näitä tunteita. Yleensä pedofiileistä voidaan tutkia vain niitä, jotka ovat sekä rikkoneet lakia että jääneet kiinni ja tuomittu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toinen syy on se, että kun aikuinen tai teini-ikäinen käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen, hyväksikäyttäjää kutsutaan usein "pedofiiliksi", mutta on mahdollista, että hyväksikäyttö tapahtui muusta syystä, kuten aikuisen kumppanin puuttuessa. Asiantuntijat määrittelevät henkilön yleensä pedofiiliksi vain, jos hän on seksuaalisesti kiinnostunut ensisijaisesti tai yksinomaan esipuberteettisista lapsista. Jos henkilö käyttää seksuaalisesti hyväkseen esipuberteettista lasta esimerkiksi pelotellakseen tai rangaistakseen häntä, kyse ei välttämättä ole aidosta pedofiilikäyttäytymisestä.

Joidenkin lähteiden, kuten Mayo Clinicin, mukaan pedofiilit syyllistyvät suurimpaan osaan esipuberteettisten lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kun taas toisten tutkimusten mukaan useimmat lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttävät henkilöt eivät ole pedofiilejä. Joidenkin tutkimusten mukaan noin 1 prosentti kaikista aikuisista miehistä saattaa olla pedofiilejä.

Hoito

Vuonna 2008 useimmat lääkärit uskoivat, että pedofiliaa ei voi parantaa. Nykyinen lähestymistapa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittujen pedofiilien hoitoon on yrittää muuttaa heidän käyttäytymistään. Se ei muuta heidän seksuaalista vetovoimaansa. Tämän hoidon avulla uskotaan, että jotkut seksuaalirikolliset voidaan estää tekemästä rikoksia uudelleen. Pedofilian hoitoon voidaan käyttää lääkkeitä, kuten Depo-Proveraa.