Tosiasiat Valdemarin tapauksessa{³"a}{³"a}
"The Facts in the Case of M. Valdemar" on Edgar Allan Poen novelli. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1845. Tarina kertoo kuolevasta, hypnotisoidusta miehestä, jonka ruumis hajoaa, kun transsista päästään. Poe sai inspiraation tarinan kirjoittamiseen luettuaan kuvauksen hypnotisoidulle potilaalle tehdystä leikkauksesta. Tarinassa on paljon veritekoja, minkä vuoksi on arveltu, että Poe oli opiskellut lääketieteellisiä tekstejä. "Valdemar" on sovitettu elokuvaksi ja radiodraamaksi.
Harry Clarken kuvitus, 1919
Plot
Kertoja lumoaa sairaan ystävänsä, herra Valdemarin. Valdemar ilmoittaa ensin kuolevansa ja sitten olevansa kuollut. Kertoja jättää Valdemarin lumoutuneeseen tilaan seitsemäksi kuukaudeksi. Tänä aikana Valdemar on ilman pulssia, sydämenlyöntiä tai hengitystä. Hänen ihonsa on kylmä ja kalpea. Lopulta kertoja yrittää herättää hänet. Valdemarin turvonnut musta kieli anelee, että hänet palautetaan uneen tai herätetään kokonaan. Hän huutaa toistuvasti "kuollut! kuollut!". Kertoja herättää Valdemarin transsista, ja hänen ruumiinsa hajoaa välittömästi "lähes nestemäiseksi massaksi vastenmielistä, inhottavaa mätää".
Julkaisuhistoria
Poe sai inspiraation Valdemarin kirjoittamiseen luettuaan kirjeen, jossa kerrottiin hypnotisoidun potilaan leikkauksesta. Tarina julkaistiin joulukuussa 1845 kahdessa eri newyorkilaisessa lehdessä. Toisessa käytettiin otsikkoa "The Facts in M. Valdemar's Case". Englannissa tarina julkaistiin ensin nimellä "Mesmerism in Articulo Mortis" ja myöhemmin nimellä "The Last Days of M. Valdemar".
Tyyli
Poe käyttää "Valdemarissa" yksityiskohtaisia kuvauksia ja runsaasti verenvuodatusta. Hän on saattanut opiskella lääketieteellisiä tekstejä. Esimerkiksi Valdemarin silmät vuotavat jossain vaiheessa "runsaasti kellertävää ichoria". Tarinan kuvasto tiivistyy viimeisiin riveihin: "...koko hänen kehonsa kerralla - yhden minuutin tai jopa lyhyemmänkin ajan kuluessa - kutistui-mureni-mätäni täysin käteni alla. Sängyllä, koko sen seurueen edessä, makasi lähes nestemäinen massa inhottavaa - inhottavaa mätää." Inhottava kuvasto inspiroi luultavasti myöhempää kaunokirjallisuutta, kuten H. P. Lovecraftia. Nämä viimeiset rivit muodostavat yhden Poen teoksen tehokkaimmista hetkistä, sillä ne yhdistävät järkytyksen, inhon ja levottomuuden yhteen hetkeen. Tämä loppu osoittaa, että yritykset saada valta kuoleman yli johtavat kammottaviin seurauksiin ja ovat siksi lopulta epäonnistuneita.
Mukautukset
Elokuvasovituksia ovat muun muassa Roger Cormanin Tales of Terror (1962) ja George A. Romeron Two Evil Eyes (1990). "Edgar Allan Poen Valdemar" (2000) oli draamasovitus National Public Radiolle.
