Yhdysvaltojen perustuslain 23. tammikuuta 1933 ratifioitu kahdeskymmenes lisäys (lisäys XX) lyhensi niin sanotun "lame duck" -kauden muuttamalla presidentin ja varapresidentin virka-ajan alkamisen ja päättymisen päiväyksiä: virka-ajan alku ja loppu siirtyivät maaliskuun 4. päivästä tammikuun 20. päivään. Samalla lisäys muutti kongressin jäsenten toimikauden päättymis- ja alkamispäivät maaliskuun 4. päivästä tammikuun 3. päivään. Molemmissa tapauksissa virka-ajan alkamis- ja päättymisajankohta on keskipäivä. Lisäksi lisäys säätelee menettelyä tilanteissa, joissa valittua presidenttiä ei jostain syystä ole tai hän ei ole ehtinyt pätevöityä virkaan.

Miksi muutos tehtiin?

Ennen lisäystä 1800-luvun ja 1900-luvun alun käytännöt jättivät pitkän, noin neljän kuukauden siirtymäajan marraskuun vaaleista uuden hallinnon aloittamiseen. Parannukset liikenteessä ja viestinnässä sekä 1930-luvun talouskriisi (suuri lama) osoittivat, että pitkä "lame duck" -kausi häiritsi tehokasta hallintoa ja viivästytti uusien virkamiesten pääsyä hoitamaan kiireellisiä asioita. Lisäyksen tarkoituksena oli nopeuttaa vallanvaihtoa ja vähentää tarpeetonta vallattomuutta vaalien ja virkaanastumisen välillä.

Keskeiset säännökset

  • Presidentin ja varapresidentin toimikausi: päättyy ja alkaa kello 12.00 päivänä 20. tammikuuta.
  • Kongressin toimikausi: senaattoreiden ja edustajien toimikaudet päättyvät ja alkavat kello 12.00 päivänä 3. tammikuuta; lisäys määrää myös, että kongressin on kokoontuttava ainakin kerran vuodessa.
  • Sijaisuus ja kelpoisuus ennen virkaanastumista: jos valittu presidentti kuolee ennen virkaanastumistaan, varapresidentiksi valittu nousee presidentiksi. Jos kumpikaan — presidentti- tai varapresidenttiehdokas — ei ole ehtinyt pätevöityä, kongressille annetaan valta säätää laki, jolla määrätään, kuka toimii presidentin tehtävässä, kunnes ongelma on ratkaistu.

Vaikutukset käytäntöön

Lisäys tuli voimaan heti ratifioinnin jälkeen, mutta sen määräykset koskivat käytännössä vasta seuraavia kausia: ensimmäinen presidentti, joka vannoi virkavalansa uudessa aikataulussa, oli Franklin D. Roosevelt toisella kaudellaan 20. tammikuuta 1937. Kongressin kokoonpano ja istuntokaudet alkoivat siirtyä uuteen aikatauluun jo 1930‑luvun puolivälistä lähtien.

Yhteys muihin perustuslain muutoksiin ja lakeihin

20. lisäys ei poissulje myöhemmin säädettyjä säännöksiä vakavista kelpoisuus- tai työkyvyttömyystapauksista; esimerkiksi 25. lisäys (presidentin substituutio ja työkyvyttömyys) täydentää menettelyjä tilanteissa, joissa presidentti ei kykene hoitamaan tehtäviään virassaolon aikana. Lisäksi kongressi on säätänyt muun muassa perintöjärjestyksestä ja sijaisjärjestelyistä (esim. Presidential Succession Act) varmistaakseen jatkuvuuden tilanteissa, joita lisäys käsittelee.

Merkittävyys

20. lisäys on käytännössä lyhentänyt hallinnon siirtymävaihetta ja tehnyt vallanvaihdosta sujuvamman erityisesti kriisiaikoina. Se on myös selkeyttänyt, milloin virka-aika alkaa ja mitä tapahtuu, jos valittua johtajaa ei ole saatavilla virkaanastumishetkellä — tärkeä täsmennys demokraattiselle järjestelmälle, jossa selkeät aikataulut ja vastuujärjestelmät lisäävät poliittista vakautta.