Litterointi
Transkriptio on tekstin muuntaminen toisesta välineestä.
Se voi olla ihmisen puheen muuntaminen kirjoitettuun, koneella kirjoitettuun tai painettuun muotoon. Mutta se voi tarkoittaa myös kirjojen skannausta ja digitaalisten versioiden tekemistä. Kirjoittaja on henkilö, joka tekee transkriptioita.
Transkriptio on erotettava translitteroinnista, joka tarkoittaa siirtymistä äänestä käsikirjoitukseen, ja translitteroinnista, jossa luodaan yhdestä käsikirjoituksesta toiseen mahdollisimman suoraan alkuperäiseen käsikirjoitukseen sopiva muunnos.
Kielitieteellisissä tarkoituksissa käytettäviä vakiomuotoisia transkriptiojärjestelmiä ovat muun muassa kansainväliset foneettiset aakkoset (IPA) ja niiden ASCII-ekvivalentti SAMPA. Katso myös foneettinen transkriptio
Tässä taulukossa IPA on esimerkki Venäjän entisen presidentin nimen foneettisesta transkriptiosta, joka tunnetaan englanniksi nimellä Boris Jeltsin, ja sen jälkeen eri kielissä hyväksytyt hybridimuodot. Huomaa, että "Boris" on translitteraatio eikä transkriptio varsinaisessa merkityksessä.
Samat sanat kirjoitetaan todennäköisesti eri järjestelmissä eri tavoin. Esimerkiksi Kiinan pääkaupungin mandariinikiinankielinen nimi on Peking yleisesti käytetyssä nykyjärjestelmässä Hanyu Pinyin, ja historiallisesti merkittävässä Wade Giles -järjestelmässä se kirjoitetaan Pei-Ching.
Käytännön transkriptio voidaan tehdä myös muulle kuin aakkoselliselle kielelle. Esimerkiksi hongkongilaisessa sanomalehdessä George Bushin nimi translitteroidaan kahdella kiinalaisella merkillä, jotka kuulostavat "Bou-sū"-merkiltä. (布殊) käyttämällä merkkejä, jotka tarkoittavat "kangasta" ja "erityistä". Vastaavasti monet englannin ja muiden länsieurooppalaisten kielten sanat lainataan japaniksi ja kirjoitetaan käyttäen katakanaa, yhtä japanin tavuista.
Transkription jälkeen
Kun sana on siirretty yhdestä kielestä toisen kielen käsikirjoitukseen:
- toinen tai molemmat kielet voivat kehittyä edelleen. Kahden kielen äänteiden alkuperäinen vastaavuus voi muuttua, jolloin transkriptoidun sanan ääntäminen kehittyy eri suuntaan kuin alkuperäinen ääntäminen.
- transkriboitu sana voidaan ottaa lainasanaksi toiseen kieleen, jolla on sama kirjoitusasu. Tämä johtaa usein erilaiseen ääntämiseen ja oikeinkirjoitukseen kuin suora transkriptio.
Tämä on erityisen ilmeistä kreikan kielen lainasanojen ja nimien kohdalla. Kreikkalaiset sanat tavallisesti ensin transkriboidaan latinaksi (niiden vanhojen ääntämysmuotojen mukaisesti), sitten lainataan muihin kieliin, ja lopulta lainasana on kehittynyt tavoitekielen sääntöjen mukaisesti. Esimerkiksi Aristoteles on nykyisin käytetty englanninkielinen muoto filosofin nimestä, jonka kreikankielinen nimi kirjoitetaan Aριστoτέλης (Aristotélēs), joka transkriboitiin latinaksi Aristóteles, josta se lainattiin muihin kieliin ja seurasi niiden kielellistä kehitystä.(Aristoteleen ajan "klassisessa" kreikassa ei käytetty pieniä kirjaimia, ja nimi kirjoitettiin ΑΡΙΣΤΟΤΕΛΗΣ).
Kun tämä prosessi jatkuu useilla kielillä, alkuperäisen ääntämisen välittäminen voi epäonnistua surkeasti. Eräs muinainen esimerkki on sanskritin sana dhyāna, joka siirtyi buddhalaisten kirjoitusten kautta kiinan sanaksi Ch'an. Ch'an (禪 zen-buddhalaisuus) transkriboitiin japanin kielestä (ゼン zen) englanniksi Zen. dhyāna zeniksi on melkoinen muutos.
Toinen monitahoinen ongelma on "ensisijaisen" transkription myöhempi muuttuminen. Esimerkiksi sana, joka kuvaa filosofiaa tai uskontoa Kiinassa, popularisoitiin englanniksi nimellä Tao, ja sille annettiin pääte -ism, jolloin saatiin englanninkielinen sana Taoism. Tämä transkriptio vastaa Wade-Giles-järjestelmää. Uudemmat Pinyin-translitteroinnit tuottavat Dao ja Daoism.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Romanisointi
- Translitterointi
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä transkriptio on?
V: Transkriptio on tekstin muuntaminen toisesta välineestä, kuten ihmisen puheesta, kirjoitettuun, koneella kirjoitettuun tai painettuun muotoon. Se voi tarkoittaa myös kirjojen skannausta ja digitaalisten versioiden tekemistä.
K: Kuka tekee transkriptioita?
A: Kirjoittaja on henkilö, joka tekee transkriptioita.
K: Mitä eroa on transkription ja translitteroinnin välillä?
V: Transkriptiossa siirrytään äänteestä kirjoitukseen, kun taas translitteroinnissa luodaan yhdestä kirjoituksesta toiseen kartoitus, joka on suunniteltu vastaamaan mahdollisimman hyvin alkuperäistä kirjoitusta.
K: Mitkä ovat esimerkkejä kielitieteellisissä tarkoituksissa käytettävistä tavanomaisista transkriptiomenetelmistä?
V: Esimerkkejä kielellisiin tarkoituksiin käytettävistä vakiomuotoisista transkriptiojärjestelmistä ovat kansainväliset foneettiset aakkoset (International Phonetic Alphabet, IPA) ja sen ASCII-ekvivalentti SAMPA.
K: Miten käytännön transkriptio voidaan tehdä muulle kuin aakkoselliselle kielelle?
V: Käytännön transkriptio voidaan tehdä muuhun kuin alfabeettiseen kieleen käyttämällä merkkejä, jotka edustavat alkuperäisen kielen äänteitä muistuttavia äänteitä. Esimerkiksi George Bushin nimi voidaan transkriboida kahdella kiinalaisella merkillä, jotka kuulostavat "Bou-sū" (布殊). Samoin monet englannin ja muiden länsieurooppalaisten kielten sanat lainataan japaniksi ja kirjoitetaan katakanaa käyttäen.
K: Miten eri järjestelmät vaikuttavat siihen, miten sanoja kirjoitetaan?
V: Samat sanat voidaan kirjoittaa eri järjestelmissä eri tavoin; esimerkiksi Peking kirjoitetaan Wade Gilesin järjestelmässä Pei-Ching, mutta Hanyu Pinyin käyttää sen sijaan Pekingiä.
