Boris Jeltsin – Venäjän ensimmäinen presidentti (1931–2007)

Boris Nikolajevitš Jeltsin ( kuuntele ; venäjäksi Бори́с Никола́евич Е́льцин; 1. helmikuuta 1931 - 23. huhtikuuta 2007) oli Venäjän ensimmäinen presidentti ja maan ensimmäinen vaaleilla valittu johtaja. Hän toimi presidenttinä vuosina 1991-1999.

Varhaiselämä ja ura ennen presidentiksi tuloa

Jeltsin syntyi pienessä Butkan kylässä Uralin alueella. Hän opiskeli teknillisellä alalla ja työskenteli rakennusinsinöörinä ennen siirtymistään puolue- ja hallintotehtäviin. Hän nousi Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen riveissä alueelliseksi johtajaksi ja toimi muun muassa Sverdlovskin alueen ensimmäisenä sihteerinä, minkä jälkeen hän siirtyi 1980-luvun puolivälissä Moskovaan. Myöhemmin hänestä tuli yksi näkyvimmistä Gorbatsovin uudistusten (perestroikan) aikaisista kilpailijoista ja kritisoijista, mistä seurasi vihamielinen suhde keskushallintoon ennen 1990-luvun murrosta.

Nousu vallankäyttäjäksi ja Neuvostoliiton hajoaminen

Jeltsin valittiin Venäjän (silloisen RSFSR:n) presidentiksi kesällä 1991 (vaalit pidettiin 12. kesäkuuta 1991). Hänestä tuli nopeasti keskeinen hahmo elokuun 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen aikana, kun hän johti julkista vastarintaa Moskovassa ja muistetaan voimakkaasti kuvasta, jossa hän puhui tanksa vantaa vasten kokoontuneelle kansalle. Sen jälkeen hän vaikutti merkittävästi Neuvostoliiton hajoamiseen: joulukuussa 1991 Jeltsin allekirjoitti yhdessä Ukrainan ja Valko-Venäjän johtajien kanssa niin kutsutut Belovež-sopimukset, jotka lopettivat Neuvostoliiton muodollisesti ja johtivat itsenäisten valtioiden yhteisön (CIS) muodostamiseen.

Presidenttikausi 1991–1999 — politiikka ja tapahtumat

• Talousuudistukset: Jeltsin käynnisti laajoja markkinareformeja, vapauttamista ja yksityistämistä. Nopeaan siirtymään suunnitellut toimet, usein kutsuttu "shokkiterapiaksi", johtivat 1990-luvun alussa hyperinflaatioon, ostovoiman romahdukseen ja huomattaviin yhteiskunnallisiin kärsimyksiin. Monet valtion yritykset päätyivät yksityisomistukseen epäselvien prosessien kautta, mikä loi pohjan uuden eliitin, oligarkkien, syntymiselle.
• 1993 perustuslaillinen kriisi: syksyllä 1993 syntyi verinen konflikti presidentin ja parlamentin välille. Konfliktin huipentumana armeijan joukot tulittivat parlamenttitaloa (ns. Valkoinen talo) ja uusi perustuslaki annettiin, joka vahvisti presidentin valtaoikeuksia.
• Tshetšenian sodat: Jeltsinin kaudella käytiin ensimmäinen Tshetšenian sota (1994–1996), joka päättyi kymmenien tuhansien ihmisten uhrin ja laajan tuhon jälkeen aselepoon. Vuoden 1999 lopulla alkanut toinen sota jatkui pitkään ja vaikutti merkittävästi maan turvallisuuspolitiikkaan ja sisäpoliittiseen ilmapiiriin.
• 1996 uusi vaalivoitto ja poliittinen kilpailu: Jeltsin voitti uudelleen presidentinvaalit 1996, mutta vaalikamppailu oli kiivas ja sen onnistumista on myöhemmin arvioitu myös julkisten voimavarojen ja liittolaisten tukemana.
• 1998–1999 talouskriisi: Venäjä koki suuren rahoituskriisin vuonna 1998, jolloin rupla devalvoitui ja valtio jätti velkansa maksamatta. Kriisi syvensi yleistä epäluottamusta ja heikensi talouden elpymistä.

Kansainväliset suhteet

Jeltsinin kaudella Venäjä siirtyi Neuvostoliiton aikaisesta asemasta osaksi uutta kansainvälistä järjestystä. Aluksi hän haki läheisempää yhteistyötä lännen kanssa ja Venäjä solmi monia sopimuksia Lännen maiden kanssa. Samalla kuitenkin Venäjän ja lännen suhteet joutuivat koetukselle NATO:n itälaajentumisen, entisten neuvostotasavaltojen asemasta käytyjen kiistojen ja toisaalta Venäjän sisäpoliittisen kehityksen myötä.

Kiistat, terveys ja henkilökohtainen maine

Jeltsinin kausi on ollut voimakkaasti kiistanalainen. Hänen kannattajansa korostivat hänen rooliaan kommunismin murtamisessa ja vapauksien rakentamisessa; kriitikot muistuttivat talouden romahduksesta, korruption kasvusta, valta-asetelmien epädemokraattisesta hoidosta ja ihmisoikeusongelmista erityisesti sota-alueilla. Jeltsinin julkinen kuva kärsi myös terveysongelmista ja toistuvista väitteistä alkoholiongelmista. Hänelle tehtiin useita sydänleikkauksia ja hänen terveydentilaansa seurattiin tiiviisti koko poliittisen uran ajan.

Luopuminen vallasta ja myöhemmät vuodet

Jeltsin ilmoitti yllättäen erostaan 31. joulukuuta 1999 ja nimitettyään ensin pääministeriksi Vladimir Putinin hän siirtyi sivuun ja jätti valtakunnanhoitajan vastuun hänen harteilleen. Eläkepäivinään Jeltsin pysyi julkisuudessa ajoittain näkyvänä hahmona mutta vetäytyi suurelta osin politiikasta. Hän kuoli 23. huhtikuuta 2007.

Perintö ja arviointi

Jeltsinin perintö on monisyinen ja kiistanalainen. Häntä arvostetaan muun muassa siitä, että hän vähensi kommunistisen järjestelmän ote Venäjän poliittisesta kentästä ja mahdollisti useita yksityisyyteen, vapauksiin ja markkinatalouteen liittyviä muutoksia. Toisaalta hänen kaudellaan maat kärsi taloudellisesti, yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvoi ja demokraattiset instituutiot heikentyivät monin tavoin. Arvioita Jeltsinistä vaihtelevat voimakkaasti riippuen poliittisesta näkökulmasta ja painotuksista.

Huom. Tämä teksti tarjoaa yleiskatsauksen Boris Jeltsinin elämästä ja presidenttikaudesta; yksityiskohdista ja tapahtumien tulkinnoista on olemassa laaja kirjo tutkimuksia ja eriävien näkemysten perusteella tehtyjä analyysejä.