Troodon — liitukauden pieni ja älykäs linnun kaltainen dinosaurus

Troodon — liitukauden pikkudinosaurus: älykäs, linnun kaltainen saalistaja, suuret aivot ja nopea juoksija; kiehtovat fossiilit Pohjois-Amerikasta paljastavat sen salaisuudet.

Tekijä: Leandro Alegsa

Troodon (tai Troödon) on pieni, linnun kaltainen dinosaurussuku, jonka fossiilit ajoittuvat liitukauden loppupuolelle, noin 75–65 miljoonaa vuotta sitten. Vaihtoehtoinen kirjoitusasu Troödon korostaa, että o‑kirjaimet lausutaan erikseen, kuten sanassa "zoologia". Suku lukeutuu troodontideihin, jotka ovat pieniä, ketteriä kaksijalkaisia teropodeja.

Ulkonäkö ja anatomia

Troodonilla oli suhteessa ruumiinmassaan suuri aivotila verrattuna moniin muihin ei‑linnun dinosauruksiin, mikä on herättänyt keskustelua sen älykkyydestä ja aistiensa kehittyneisyydestä. Sen kallon rakenne ja suuret silmäkuopat viittaavat hyvään näkökykyyn ja osittaiseen kaksoiskatseluun, mikä sopii aktiiviseen saalistukseen tai tarkkaan saaliinhavaintoon. Kädessä oli tarttuva, viisi‑ tai kolmisorminen tyyppi riippuen luokituksesta, ja jalassa oli tyypillinen sirppikynsi eli suurentunut toisen varpaan kynsiluu (sirppikynsi), joka yhdistetään usein saalistuskäyttäytymiseen.

Hampaat olivat pieniä ja tiheästi asettuneita, ja niiden muoto on ollut tutkijoiden kiinnostuksen kohteena: osa asiantuntijoista on tulkinnut hampaita liha‑ ja pehmeän ravinnon soveltuviksi, toisten mukaan niillä on voitu käsitellä myös kasviperäistä ainesta. Joissakin kuvauksissa on mainittu jopa noin 122 hammasta, mutta hampaitten määrä ja muoto vaihtelevat yksilöittäin ja riippuvat käytetystä materiaaliaineistosta.

Troodontidit olivat nopeita juoksijoita: pitkät alaraajat ja niiden luiden muoto viittaavat hyväkuntoiseen kaksijalkaiseen liikkumiseen. Monet tutkijat pitävät todennäköisenä, että Troodon oli pehmeästä ja nopeasta saaliista kiinnostunut peto, mutta sen ruokavalioon on saattanut kuulua myös monipuolisesti eri ravintoaineita.

Koko ja peitteet

Troodonien koko vaihteli huomattavasti: joissain leveysasteissa elänyt materiaali on suurempikokoista kuin toisissa. Korkeammilla leveysasteilla (esimerkiksi Alaskan näytteet) yksilöt on joskus tulkittu suurikokoisemmiksi kuin eteläisemmillä havainnoilla — nämä arviot ovat kuitenkin epävarmoja ja voivat heijastaa laji‑, ikä‑ tai säilymisvaihteluita. Eteläisemmillä alueilla esiintyneet yksilöt ovat olleet yleisesti pienempiä, ja kokonaispituudet arvioidaan useimmiten yhdestä kolmeen metriin riippuen näytteestä. Painoarviot vaihtelevat vastaavasti; joissain tulkinnoissa mainitaan useiden kymmenien kilogrammojen massoja suuremmille yksilöille, kun taas pienemmät yksilöt ovat olleet selvästi kevyempiä. On myös hyvin todennäköistä, että Troodonilla oli höyhenpeite, sillä monet troodontidit ovat säilyttäneet fossiilisia höyhenjäljityksiä; suoran höyhennäytön puuttuminen juuri Troodon‑materiaalista johtuu usein aineiston puutteellisuudesta (höyheniä, mutta).

Levinneisyys ja fossiililöydöt

Ensimmäiset Troodon‑fossiilit kuvattiin 1800‑luvun puolivälissä, ja lajin fossiileja on löydetty laajalti Pohjois‑Amerikasta: yhdisteitä on raportoitu mm. Montanasta, Alaskasta, Albertasta (Judith River ‑muodostelma), sekä etelämpänä Wyomingista ja mahdollisesti Texasista ja Uudesta Meksikosta. Alueellinen vaihtelu fossiiliaineistossa ja lajirajausten epävarmuus vaikeuttavat yksiselitteistä kartoitusta.

Pesintä, munat ja käyttäytyminen

Montanasta on löydetty pesiä, jotka sisälsivät munia ja joiden sisältä CAT‑skannauksissa on paljastunut troodonalkioita (alkioita). Samoista kerrostumista löytyi myös pieniä kasvinsyöjädinosauruksia, kuten Orodromeus‑lajin luurankoja, sekä aikuisen troodontidin luuranko. Aluksi osa tutkijoista arveli, että munat olisivat kuuluneet Orodromeukselle ja että troodontidit olisivat pesänryöstäjiä. Myöhemmät analyysit osoittivat kuitenkin, että munien sisällä olleet alkiorakenteet olivat troodontideja, jolloin tulkinta muuttui: nykyiset arviot viittaavat siihen, että aikuiset troodontidit saattoivat murtamalla tai pyydystämällä tuoda pieniä kasvinsyöjiä, kuten Orodromeus‑yksilöitä, poikasten ravinnoksi.

Troodontidien pesinnästä tunnetaan myös se, että ne saattoivat munia suuria määriä kerralla: pesässä on raportoitu jopa 24 munaa. Munien asettelu ja pari kerrallaan munaaminen viittaavat siihen, että nisäkkäiden tapaan pesintään on liittynyt järjestelmällinen munaamisrytmi; joidenkin arvioiden mukaan jos munat laitettiin pesään kahden kerrallaan, koko munintajakso on voinut kestää useita päiviä tai jopa viikkoja.

Luokittelu ja taksonomia

Troodonin taksonomia on ollut kiistanalainen pitkään. Monia eri ja usein epätäydellisiä yksilöitä on aiemmin liitetty Troodon‑nimeen, mikä on aiheuttanut sekaannusta. Nykyinen tutkimus on pyrkinyt puhdistamaan taksonomiaa: sukuun on liitetty myös aiemmin eri nimillä kuvattuja troodontideja, ja toisaalta osa aiemmasta materiaalista on uudelleenluokiteltu.

Vuoden 2017 tutkimuksessa herätettiin uudelleen keskustelu: tutkimus palautti Stenonychosauruksen käyttökelpoisuutta ja perusti erillisiä sukuja joistakin aiemmin Troodon‑materiaaliksi luokitelluista luiden yhdistelmistä, kuten Lateniventrix. Tämänkaltaiset revisiot ovat johtaneet siihen, että perinteinen käsitys Troodonista on supistunut ja monet aiemmin siihen liitetyt fossiilit ovat nyt uudelleentarvittuja tai sijoitettu muihin kohtiin troodontidien sukupuuta.

Mitä tästä voi päätellä

  • Troodon edustaa oivallista esimerkkiä siitä, miten fossiilinen aineisto ja uusia analyysimenetelmiä yhdistämällä dinosaurusten kuva muuttuu: yksityiskohdat aivokoolla, näöllä ja pesintäkäyttäytymisellä ovat tehneet siitä kiinnostavan tutkimuskohteen.
  • Taksonominen epävarmuus korostaa tarvetta varovaisuuteen, kun yksittäisiä luita tai hampaita käytetään laji‑ tai sukuasetelmissa.
  • Useat todisteet tukevat kuvaa aktiivisesta, mahdollisesti osin hoivaavasta peto‑ tai yleistarjoilijasta, jolla oli kehittyneet aistit, nopea liike ja todennäköisesti höyhenpeitteisyys.

Troodon ja siihen liittyvät troodontidit tarjoavat edelleen runsaasti tutkimusmahdollisuuksia: uusia löytöjä ja analyysejä tarvitaan, jotta voidaan tarkemmin ymmärtää niiden monimuotoisuutta, käyttäytymistä ja evoluutiota.

Hampaiden kuvaZoom
Hampaiden kuva

Troodonin hampaatZoom
Troodonin hampaat

"Troodonin" luuranko Perot-museossaZoom
"Troodonin" luuranko Perot-museossa

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Troodon?


V: Troodon (tai Troödon) on suhteellisen pienikokoisten, linnun kaltaisten dinosaurusten suku, joka on peräisin liitukauden loppupuolelta, 75-65 miljoonaa vuotta sitten.

K: Mistä se on saanut nimensä?


V: Vaihtoehtoinen kirjoitusasu Troödon osoittaa, että o-kirjaimet lausutaan erikseen, kuten sanassa "zoologia".

K: Mikä oli sen ruokavalio?


V: Ne olivat todennäköisesti lihansyöjiä, mutta joidenkin asiantuntijoiden mukaan niiden ruokavalioon saattoi kuulua myös kasviainesta.

K: Mistä fossiileja on löydetty?


V: Fossiilisia jäännöksiä on löydetty niinkin pohjoisesta kuin Alaskasta ja Albertasta ja niinkin etelästä kuin Wyomingista ja mahdollisesti Teksasista ja New Mexicosta.

K: Mitä ominaisuuksia sillä oli?


V: Sillä oli suuret aivot suhteessa ruumiinpainoonsa, sirppikynsi jalassaan, 122 hammasta ja jalkojen luut, jotka osoittavat, että se oli nopea juoksija. Sillä oli todennäköisesti myös höyheniä, vaikka fossiilisia todisteita ei ole vielä löydetty.
K: Kuinka suuria eri yksilöt olivat? V: Yleisesti ottaen pohjoisempana eläneet yksilöt olivat suurempia kuin eteläisemmillä alueilla eläneet yksilöt. Alaskan yksilöt olivat jopa 12 jalkaa pitkiä, 5 jalkaa korkeita ja painoivat jopa 175 kiloa, kun taas eteläiset yksilöt olivat noin 7 jalkaa pitkiä, 3 jalkaa korkeita ja 50 kiloa painavia, suunnilleen Velociraptorin kokoisia.

K: Mitkä todisteet viittaavat siihen, että ne olivat petoeläimiä? V: Sen jalassa oleva sirppikynsi ja ilmeisen hyvä kiikarinäkö viittaavat siihen, että se oli petoeläin. Lisäksi Troodon-alkioiden poikasia löytyi niille kuuluvien munien sisältä, mikä viittaa siihen, että aikuiset tappoivat muita eläimiä, kuten Orodromeuksia, poikasilleen.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3