Troodontidae on pieni, mutta merkittävä ryhmä lintumaisten theropodisten dinosaurusten sukuja, jotka elivät pääasiassa myöhäiskreetakaudella mutta joillakin suvuille tunnetaan myös varhaisempia edustajia. Troodontideja on löydetty runsaasti Aasiasta (erityisesti Mongoliasta ja Kiinasta) sekä Pohjois-Amerikasta. Ensimmäinen troodontidiin liitetty fossiili — vain yksi hammas — löydettiin Montanasta vuonna 1855 Ferdinand Haydenin toimesta ja myöhemmin kuvattiin tieteellisesti, mikä aloitti ryhmän pitkäaikaisen tutkimushistorian (Montanan löydöstä on siten merkittävä historiallinen arvo).
Levinneisyys ja fossiililöydöt
Troodontidien fossiilinen aineisto oli pitkään niukkaa ja hajanaista, koska monet löydökset perustuivat pelkkiin hampaisiin tai katkenneisiin luun palasiin. Viime vuosikymmeninä uusien kaivausten ja täydellisten yksilöiden (sisältäen höyheniä, munia ja alkioita) myötä ymmärryksemme ryhmästä on parantunut voimakkaasti. On löydetty sekä nuoria että aikuisia yksilöitä, ja vuonna 1994 tehty löytö — aikuisen troodonin fossiili istumassa pesässä, jossa oli kahdeksan munaa — tarjosi suoraa näyttöä lisääntymis- ja hoivakäyttäytymisestä.
Anatomia ja älykkyys
Troodontideilla oli useita lintumaisia piirteitä: suhteellisen suuret aivot suhteessa ruumiin kokoon (korkea encefalisaatiotaso verrattuna moniin muihin dinosauruksiin), suuri kallo, jossa oli kehittyneitä ilmataskuja, sekä pitkät takajalatut ja kädet. Niillä oli myös teräviä hampaita, ja hampaiston määrä saattoi vaihdella huomattavasti eri lajien välillä — esimerkiksi Saurornithoides mongoliensiksen hampaita on kuvattu runsaaksi (mainittu 96 hampaan suuruusluokka) kun taas toisissa taksonomeissa Troodon-nimisen perinteisen aineiston pohjalta on arveltu jopa yli sadan hampaan kokonaismäärää. Silmät olivat suuret ja eteenpäin suuntautuneet, mikä paransi kolmiulotteista näköä, ja sisäkorva sekä muut aistinrakenteet viittaavat hyvään tasapaino‑ ja kuuloaistiin.
Alkeellisimpien troodontidien, kuten Sinovenatorin, anatomiset piirteet muistuttavat selvästi varhaisia lintuja kuten Archaeopteryxia sekä alkeellisia dromaeosaurideja. Nämä yhtäläisyydet tukevat nykyistä käsitystä, jonka mukaan troodontidit, dromaeosaurit ja varhaiset linnut kuuluvat samaan klaadiin Paraves, eli ne ovat läheistä sukua nykylinnuille.
Liikkuminen ja ruumiinrakenne
Troodontideilla oli pitkät jalat ja usein ketterä, kevytrakenteinen ruumis, mikä viittaa aktiiviseen ja nopeaan liikkumistapaan. Niillä oli myös eräänlainen säätökykyinen tai sisäänvedettävä toinen varpaankynsi—joskin ei aivan samanlainen kuin dromaeosaurideilla—jota on tulkittu sekä saalistukseen että mahdollisesti lajin sisäiseen viestintään tai puolustautumiseen sopivaksi.
Lisääntyminen ja käyttäytyminen
Pesälöydöt, munat ja alkiofossiilit kertovat troodontidien lisääntymistavoista. Eräiden yksilöiden asento pesässä muistuttaa nykylintujen istumista munien päällä, mikä viittaa reviiriluonteiseen haudontaan ja mahdolliseen vanhempien hoitoon. Munien rakenne, pesän järjestely ja löydetyt alkiot auttavat myös arvioimaan lisääntymisbiologiaa ja kehitystä munasta kuoriutuvaksi nuoreksi.
Ruokavalio ja ekologinen rooli
Troodontidien hampaat olivat usein hienojakoisia ja sahalaitaisia, mikä yhdessä niiden pienten, mutta tarkkojen kärkien kanssa viittaa monipuoliseen ruokavalioon — osa lajeista saattoi olla pääasiassa lihansyöjiä ja hyönteissyöjiä, toiset taas opportunistisia kaikkiruokaisia. Niiden aivojen koko ja tarkka näköaisti tekivät niistä tehokkaita saalistajia tai arkoja yleisöitä mikroekologisissa päätehtävissä.
Luokittelu ja taksonomiset huomautukset
Troodontidae–ryhmän sisäinen taksonomia on ollut historiassa monimutkainen: monet hampaisiin perustuvat löydöt ajoivat laajentamaan Troodon-nimitystä eri fossiileihin, ja 2000-luvun tutkimukset ovat jälleen jakaneet ja täsmentäneet ryhmän jäseniä. Nykyinen näkemys tunnustaa troodontidit omaksi, läheisesti lintujen ja dromaeosaurien kanssa kytkeytyväksi joukokseen mutta yksityiskohtaiset luokittelut elävät edelleen uusien löydösten ja analyysien myötä.
Yhteenvetona troodontidit ovat olleet pieniä‑keskisuuria, lintumaisia theropodeja, joiden yhdistelmä älykkyyttä osoittavista aivoista, tarkasta näöstä, höyhenpeitteestä ja monipuolisesta lisääntymiskäyttäytymisestä tekee niistä keskeisen ryhmän, kun tutkitaan lintujen evoluutiota ja päivitystä mesozoisen maailman ekologisiin lokeroihin.
