Tsetsekärpäset (Glossina) – Afrikan veri‑imijät ja unitautien levittäjät
Tsetsekärpäset (Glossina) — Afrikan verenimijät ja unitautien levittäjät. Tutustu lajeihin, elinympäristöihin ja tautiriskeihin sekä torjuntakeinoihin.
Tsetse-kärpäset ovat suuria purevia kärpäsiä, jotka elävät Afrikan trooppisilla alueilla. Ne purevat selkärankaisia ja juovat niiden verta. Ne ovat joidenkin vakavien tautien hyönteisvektoreita.
Niitä on tutkittu paljon, koska ne voivat levittää unitautia ja muita tauteja.
Glossina-suvussa on noin 34 lajia kolmessa lajiryhmässä. Yksi lajiryhmä elää savannilla, toinen ryhmä jokien lähellä ja kolmas ryhmä trooppisissa metsissä.
Miltä tsetse-kärpäset näyttävät ja miten ne käyttäytyvät
Tsetse-kärpäset ovat yleensä 6–14 mm pituisia ja niille on tyypillinen pitkänomainen imukärsä (proboscis), jota ne käyttävät verestä imemiseen. Niiden siivissä näkyy usein erityinen "kirveenmuotoinen" solu, ja siivet lepäävät ruumiin päällä toistensa päällä. Tsetse on päiväaktiivinen: ne etsivät isäntää päivän aikana ja reagoivat liikkeeseen, tummiin tai kirkkaisiin väreihin (esimerkiksi sininen ja musta voivat houkutella niitä).
Elinkierto ja lisääntyminen
Toisin kuin monet muut kärpäset, naaraat ovat elävänsynnyttäjiä (larviparity): ne kehittävät munat sisällään ja synnyttävät valmiin, kolmannen kehitysasteen toukan, joka kaivaa maahan ja koteloituu. Koteloitumisvaihe voi kestää viikkoja tai kuukausia riippuen lämpötilasta ja kosteudesta. Tämä hidas lisääntymistahti tekee populaatioiden täydellisestä tuhoamisesta helpommaksi torjuntamenetelmillä, kuten sterilointitekniikalla (SIT).
Sairaudet ja merkitys ihmisille ja eläimille
Tsetset ovat tärkeimpiä levittäjiä ihmisten ja eläinten trypanosomiaaseille. Ihmisillä ne voivat levittää unitautia (afrikkalaista unta), jonka aiheuttajia ovat Trypanosoma-brucei -lajit (mm. T. b. gambiense ja T. b. rhodesiense). Eläimillä tsetse levittävät ns. naganaa ja muita trypanosomiasis-tyyppejä (esim. tauteja), mikä voi aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä karjataloudessa.
Levinneisyys ja lajiryhmittely
Tsetse-kärpäset esiintyvät pääosin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kosteissa savanneissa, jokien varsilla ja trooppisissa metsissä. Glossina-suvun noin 34 lajia jaetaan perinteisesti kolmeen ryhmään:
- Morsitans-ryhmä (savannilajit): elävät avoimemmilla alueilla ja tartuttavat usein karjaa ja villieläimiä.
- Palpalis-ryhmä (jokiseutu- eli riverine-lajit): viihtyvät jokivarsilla ja pensaikoissa, näillä lajeilla on suurempi merkitys ihmisten unitautitartunnoissa, koska ne hakeutuvat lähelle vesistöjä ja asutusta.
- Fusca-ryhmä (trooppiset metsät): elävät tiheissä metsiköissä ja ottavat isäntänsä siellä.
Torjunta ja ehkäisy
Tsetse-torjunnassa yhdistetään usein useita menetelmiä. Yleisiä keinoja ovat:
- ansat ja värilliset, hyönteismyrkyllä käsitellyt verkot (sininen/musta paneeli), jotka houkuttelevat ja tappavat kärpäsiä;
- insektoidien käyttö karjassa tai paikallisissa rakenteissa;
- habitaatin muutokset, kuten pusikoiden harventaminen tietyissä alueissa;
- steriilien uroskärpästen vapauttaminen (SIT), jolla on saavutettu merkittäviä tuloksia paikallisissa populaatioissa (esim. Zanzibarin ohjelma).
Yksilötasolla ehkäisyä ovat suojavaatteet, vältä tummia värejä ja liiallista oleskelua tsetse-alueen pensas- ja vesistöryhmien läheisyydessä sekä hyönteiskarkotteiden käyttö (on hyvä huomioida, että kaikki karkotteet eivät ole yhtä tehokkaita tsetseä vastaan kuin esimerkiksi pieniä hyttysiä vastaan).
Yhteiskunnallinen ja taloudellinen vaikutus
Tsetse-kärpästen levittämät sairaudet heikentävät ihmisten terveyttä ja elinkeinoja laajasti: unitauti voi olla hengenvaarallinen hoitamattomana, ja karjan sairastuminen vähentää maidon- ja lihantuotantoa sekä työkykyä maataloudessa. Siksi tsetse-torjunta on paitsi terveysongelma myös kehityskysymys monilla Afrikan alueilla.
Yhteenvetona: tsetse-kärpäset ovat Afrikan trooppisilla alueilla eläviä veriruokaisia kärpäsiä, joiden biologia ja elintavat tekevät niistä tehokkaita taudinsiirtäjiä. Tuntemus lajeista, elinkierrosta ja tehokkaista torjuntakeinoista on keskeistä ihmisten ja eläinten terveyden suojelemisessa.
Elinkaari
Tsetseillä on epätavallinen elinkaari. Naaraspuoliset tsetse-lajit hedelmöittävät vain yhden munasolun kerrallaan ja pitävät kutakin munasolua kohdussaan, kun jälkeläinen kehittyy sisäisesti ensimmäisten toukkavaiheiden aikana. Tänä aikana naaras ruokkii kehittyvää jälkeläistä maitomaisella aineella, jota erittää kohdussa oleva muunnettu rauhanen.
Kolmannessa toukkavaiheessa tsetse-toukka lähtee lopulta kohdusta ja ryömii maahan. Siellä se muodostaa kovan ulkokuoren ja muuttuu nukaksi. Se täydentää metamorfoosinsa aikuiseksi kärpäseksi. Tämä kestää kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen päivään, ja toukka elää varastoitujen resurssien varassa.
Normaalisti hyönteisten toukat ruokkivat itsensä ennen nukahtamista, mutta tsetse kehittyy (ennen kuin se kehittyy täysikasvuiseksi aikuiseksi) ilman ruokintaa. Kehitys perustuu ainoastaan naaraspuolisen vanhemman tarjoamiin ravintoresursseihin, mikä osoittaa, että veri on rikas ravinnonlähde. Naaraan on saatava riittävästi energiaa omiin tarpeisiinsa, kehittyvien jälkeläistensä tarpeisiin ja varastoidakseen resursseja, joita jälkeläinen tarvitsee, kunnes se kehittyy aikuiseksi.
Kärpäsen hallinta
Ennen 1900-lukua ihmiset ja heidän karjansa eivät yksinkertaisesti asuneet tsetsekärpästen saastuttamilla alueilla. Toisen maailmansodan jälkeinen torjunta-aineiden käyttö aiheutti 1900-luvulla yhtä paljon ongelmia kuin ratkaisi niitä. Nyt suositaan hienovaraisempia menetelmiä. Tsetse-kärpäsiä voidaan pyydystää käyttämällä houkuttimena suuria sinisiä liinoja. Toinen hyvä menetelmä on vapauttaa säteilytettyjä uroskärpäsiä, jotka ovat steriilejä. Koska naaraat parittelevat vain kerran elämässään, tämä vähentää populaatiota huomattavasti.
Etsiä