Typografia
Typografia on käytännön taito järjestää painettu sana niin, että se näkyy sivulla. Typografia syntyi, kun painaminen syntyi. Varhaiset tyypit perustuivat kirjurien kirjainmuotoihin ja Trajanuksen pylvääseen leikattuihin kirjaimiin ("monumentaaliset kirjoitukset"). Myöhemmin kirjasintyypit perustuivat vähitellen kirjojen, lehtisten, sanomalehtien ja mainosten erityistarpeisiin.
Typografiaan ei kuulu vain kirjaimet, vaan kaikki fontin sisältämät symbolit, ja siihen kuuluu myös sivun tai asiakirjan kokonaissuunnittelu. Sitä sovelletaan kaikkiin välineisiin, joita voidaan lukea, joten siihen kuuluu myös tietokoneen näytöllä oleva teksti. Typografi voi suunnitella kirjasimia, valita fontteja ja suunnitella sivujen ja kirjojen ulkoasun. Termi ei kata itse painamista, vaikka monet varhaisista painajista olivatkin itse typografeja.
Typografiaan vaikutti 1900-luvulla suuresti kolme asiaa:
- Modernismi ja moderni taidesuuntaus.
- Tietoa typografian ja muotoilun tehokkuudesta. Osa näistä tiedoista on peräisin virallisista "tieteellisistä" kokeista, mutta suurin osa kaupallisista lähteistä. Luonnollisesti myyntituloksia verrataan ennen ja jälkeen kirjan tai lehden uudelleensuunnittelun. Kirjan (Roget's Thesaurus) kannen typografian uudelleensuunnittelu "lähes kaksinkertaisti myynnin". Typografit tekevät itse minikokeita testatakseen vaihtoehtoja. Tämä on tieteellisen metodin laajentamista siihen, mikä on pohjimmiltaan taiteellinen prosessi.
- Nykyaikaisen tietotekniikan kehittyminen, joka vaikutti kirjasinsuunnitteluun ja muutti painomenetelmiä.
Perinteinen typografin tavoite olisi tuottaa sivu, joka on ennen kaikkea luettava ja houkutteleva lukea, mutta ei kuitenkaan häiritsevä. Näyttötypografiassa, kuten mainonnassa, näyttö on huomioitava ennen kuin sitä luetaan. Tämän vuoksi on kehitetty monia näyttökirjasintyyppejä, jotka ovat hyvin näkyviä ja joita on saatavana suurina kokoina.
Yksi monista 1900-luvun malleista, joihin modernismi ja toiminnallisuus ovat vaikuttaneet: Eric Gillin Gill Sans -kirjaintyyppi, 1928. Sen tärkein etu: luettavuus
Vuonna 1921 ilmestynyt näyttävä kansi, joka kuvastaa art decoa.
Gutenbergin Raamattu: hieno sivusuunnittelun tasolla, mutta kirjainten luettavuus on huono. Käsikirjoitusten vaikutus on selvä.
Perinteinen saksalainen kirjasintyyppi vuoden 1902 kirjassa. Plussaa ovat sen selkeä kansallinen luonne ja historiallinen alkuperä; miinusta on sen huono luettavuus.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on typografia?
V: Typografia on käytännön taidetta järjestää, miten painettu sana näkyy sivulla. Siihen kuuluvat kirjainten lisäksi kaikki fontin sisältämät symbolit ja myös sivun tai asiakirjan yleinen muotoilu. Sitä sovelletaan kaikkiin luettaviin välineisiin, myös tietokoneen näytöllä olevaan tekstiin.
K: Mikä vaikutti typografiaan 1900-luvulla?
V: Typografiaan 1900-luvulla vaikuttivat suuresti modernismi ja moderni taidesuuntaus, typografian ja muotoilun tehokkuutta koskeva tieto sekä modernin tietotekniikan kehitys.
K: Mitkä ovat typografien perinteiset tavoitteet?
V: Typografien perinteisiä tavoitteita olisi tuottaa sivu, joka on luettava ja houkutteleva lukea olematta kuitenkaan häiritsevä. Näyttötypografiassa, kuten mainonnassa, se on huomioitava ennen kuin sitä luetaan.
K: Miten kaupallisista lähteistä saadaan tietoa typografian tehokkuudesta?
V: Kaupallisista lähteistä saadaan tietoa typografian tehokkuudesta vertailemalla myyntituloksia ennen ja jälkeen kirjan tai lehden uudelleensuunnittelun. Typografit tekevät itse minikokeita testatakseen vaihtoehtoja tieteellisen menetelmän jatkeena, joka on pohjimmiltaan taiteellinen prosessi.
Kysymys: Keitä varhaisia painajia pidettiin myös typografeina?
V: Monia varhaisia kirjapainajia pidettiin itsekin typografeina, koska he suunnittelivat kirjasimia, valitsivat fontteja ja suunnittelivat sivujen ja kirjojen ulkoasuja.
K: Mikä esimerkki annettiin siitä, miten tehokas uudelleensuunnittelu voi lisätä myyntiä?
V: Esimerkkinä mainittiin, että kun Roget's Thesauruksen takakannen typografia suunniteltiin uudelleen, sen myynti "lähes kaksinkertaistui".
