Ulster Volunteer Force (UVF) on Pohjois-Irlannissa toimiva lojalistinen puolisotilaallinen ryhmä (sotilaiksi koulutetut siviilit). Se perustettiin vuonna 1966, ja sen nimi viittaa ensimmäisen maailmansodan aikaisempaan Ulster Volunteer Forceen. Nykyisen UVF:n perustajiin kuului muun muassa Gusty Spence, joka pyrki järjestämään protestanttis-lojalistista vastarintaa kasvavaa kansallismielistä liikettä vastaan.
Historia ja tausta
UVF syntyi osana laajempaa unionistista/lojalistista liikehdintää, jonka juuret ulottuvat aiempaan Ulsterin vapaaehtoisjoukkojen (1912) toimintaan. Alkuperäiset protestanttisena/unionistisena miliisinä syntyneet järjestelyt olivat vastaliike Irlannin itsenäisyyspyrkimyksille ja Irlannin Home Rule -keskusteluille, ja monet niihin kuuluneista muodostivat myöhemmin 36. (Ulsterin) divisioonan, joka taisteli yhdessä Britannian armeijan kanssa ensimmäisessä maailmansodassa.
Toiminta 1960-luvulta eteenpäin
1960-luvun lopulta lähtien UVF oli aktiivinen erityisesti Pohjois-Irlannin konflikti- eli ”Troubles”-kaudella. Järjestö on syytetty lukuisista väkivaltaisista hyökkäyksistä, mukaan lukien pommi-iskut, ampumiset ja joukkomurhat, joilla on ollut usein uskonnollis-sektaria luonne ja jotka ovat kohdistuneet erityisesti katolisiin siviileihin ja republikaanisiin kohteisiin. Monet UVF:n jäsenet on tuomittu vakavista rikoksista ja terrori-aktiviteeteista.
Rakenne, liittolaiset ja poliittinen siipi
- UVF on perinteisesti toiminut brigadillaisten tai alueellisten ryhmien kautta, ja sillä on ollut muun muassa Belfastin kaltaisia voimaksuja.
- Red Hand Commando on läheinen liittolainen, ja niitä kuvataan usein samassa lojalistisessa verkostossa toimivina pienempiä yksikköjä.
- Progressive Unionist Party (PUP) on yhdistetty UVF:ään poliittisena siipenä; PUP on toistuvasti pyrkinyt siirtämään painopistettä aseellisesta toiminnasta poliittiseen vaikuttamiseen ja osallistunut rauhanprosessiin.
Rauhanprosessi, aseiden luovutus ja nykytilanne
1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun rauhanprosessin myötä UVF on julistanut useita tulitaukoja ja tehnyt ilmoituksia aseellisen toiminnan vähentämisestä. Järjestöstä ja sen jäsenistä on myös raportoitu aseiden luovuttamiseen liittyviä toimia ja poliittista suuntautumista. Kuitenkin osittaisia väkivaltaisuuksia ja rikollista toimintaa on raportoitu myös rauhanajan jälkeen, ja järjestön aseellinen ote on pysynyt herkkänä kysymyksenä paikallisessa politiikassa.
Vaikutus ja perintö
UVF:n toiminta vaikutti merkittävästi Pohjois-Irlannin yhteiskuntaan ja pitkitti konfliktin kärjistymistä 1960–1990-luvuilla. Järjestön toiminta herättää voimakkaita tunteita: se nähdään lojalistisena vastavoimana ja samalla vastuullisena monista ihmisoikeusloukkauksista ja väkivallanteoista. Rauhanprosessin myötä poliittinen ratkaisu on kuitenkin tullut keskeiseksi keinoksi vähentää väkivaltaa ja integroida entisiä paramilitaareja yhteiskuntaan.
UVF:n historia kytkeytyy laajempiin Pohjois-Irlannin poliittisiin ja uskonnollisiin jännitteisiin, ja sen rooli ymmärretään parhaiten osana vuosikymmeniä kestänyttä konfliktia ja sitä seurannutta rauhantyötä.