Viruskuori
Viruskuori on viruksen uloin kerros. Se suojaa virusta, kun se siirtyy isäntäsolujen välillä osana elinkaartaan. Kaikilla viruksilla ei ole kuorta.
Kuoret koostuvat isäntäsolukalvojen osista (fosfolipidit ja proteiinit), mutta sisältävät myös joitakin viruksen glykoproteiineja. Ne voivat auttaa viruksia välttämään isännän immuunijärjestelmän. Kuoren pinnalla olevat glykoproteiinit auttavat tunnistamaan isännän kalvon reseptoripaikkoja ja sitoutumaan niihin. Viruskuori sulautuu sitten isännän kalvoon, jolloin viruksen genomi pääsee isäntään ja tartuttaa isännän.
Joillakin vaipallisilla viruksilla on myös kapsidi. Tämä on toinen proteiinikerros, joka on kuoren ja genomin välissä.
Solu, josta virus kehittyy, kuolee usein tai on heikentynyt. Näiden virusten lipidikaksoiskuori on herkkä kuivumiselle, kuumuudelle ja pesuaineille Tämän vuoksi nämä virukset on helpompi steriloida kuin kuorettomat virukset. Ne eivät voi selviytyä kovin pitkään isäntäympäristön ulkopuolella, ja niiden on yleensä siirryttävä suoraan isännästä toiseen. Ne ovat hyvin sopeutumiskykyisiä ja voivat muuttua lyhyessä ajassa välttääkseen immuunijärjestelmän. Kuorelliset virukset voivat aiheuttaa pysyviä infektioita.
Sytomegaloviruksen kaaviokuvaus
Esimerkkejä vaipallisista viruksista
On olemassa useita kirjekuorivirusten luokkia, jotka voivat tarttua ihmisiin ja aiheuttaa sairauksia:
- DNA-virukset
- Herpesvirukset
- Rokkovirukset
- Hepadnavirukset
- Asfarviridae
- Flavivirus
- Alphavirus
- Togavirus
- Coronavirus
- D-hepatiitti
- Orthomyxovirus
- Paramyxovirus
- Rabdovirus (raivotauti)
- Bunyavirus
- Filovirus
- Retrovirukset
- Retrovirukset
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on viruskirjekuori?
A: Viruskuori on viruksen uloin kerros, joka suojaa virusta, kun se siirtyy isäntäsolujen välillä osana elinkaartaan.
K: Onko kaikilla viruksilla kuori?
V: Ei, kaikilla viruksilla ei ole kuorta.
K: Mistä viruskuoret koostuvat?
V: Viruskuoret koostuvat isäntäsolukalvojen osista (fosfolipidit ja proteiinit), mutta niihin kuuluu myös joitakin viruksen glykoproteiineja.
K: Miten kuoren pinnalla olevat glykoproteiinit auttavat virusta tunnistamaan reseptoripaikat isäntäkalvolla ja sitoutumaan niihin?
V: Kuoren pinnalla olevat glykoproteiinit auttavat virusta tunnistamaan isännän kalvon reseptoripaikat ja sitoutumaan niihin toimimalla merkkiaineina, jotka tunnistavat tietyn isäntäsolutyypin.
K: Mitä tapahtuu, kun viruksen kuori sulautuu isännän kalvoon?
V: Kun viruksen kuori sulautuu isännän kalvoon, viruksen genomi pääsee isäntäsoluun ja tartuttaa sen.
K: Onko kaikilla kuoriviruksilla kapsidia?
V: Ei, kaikilla vaipallisilla viruksilla ei ole kapsidia, mutta joillakin on.
K: Onko vaipallisia viruksia helpompi vai vaikeampi steriloida kuin vaipattomia viruksia?
V: Kuorelliset virukset on helpompi steriloida kuin kuorettomat virukset, koska niiden lipidikaksoiskuori on herkkä kuivumiselle, kuumuudelle ja pesuaineille.
