Solukalvo | ohut taipuisa kerros kaikkien elävien olentojen solujen ympärillä

Rakenne

Kalvo koostuu ohuesta kerroksesta, jota kutsutaan "fosfolipidikaksoiskerrokseksi". Siinä on kaksi kerrosta fosfolipidimolekyylejä, joiden pinnoilla on fosfaattipäitä ja sisäpuolella lipidien (öljyn) häntiä. Ulkopuolella olevat päät sekoittuvat veden kanssa, mutta hännät hylkivät vettä.

Solukalvoon voidaan lisätä muita proteiineja ja lipidejä. Näillä muutoksilla solu voi säätää sitä, mitä se tuo sisään tai antaa ulos. Jotkin proteiinit ovat aina kiinni siinä, näitä kutsutaan integraalisiksi kalvoproteiineiksi. On myös joitakin, jotka ovat vain joskus kiinni siinä. Näitä kutsutaan perifeerisiksi kalvoproteiineiksi. Ulompi kerros suojaa solun sisintä.

 
Fosfolipidikaksoiskerros  

Toiminto

Kalvo on selektiivisesti läpäisevä. Se on aktiivinen ja säätelee (säätelee) sitä, mitä soluun tulee ja mitä sieltä lähtee. Aineiden liikkuminen kalvon läpi voi olla joko passiivista, jolloin se tapahtuu ilman soluenergian käyttöä, tai aktiivista, jolloin se vaatii energiaa.

Proteiinit kalvossa

Kalvossa olevat proteiinit ovat avainasemassa sen toiminnassa. Nämä proteiinit kuljettavat pääasiassa kemikaaleja ja tietoa kalvon läpi.

Kalvo sisältää monia proteiineja. Pintaproteiinit voivat toimia portteina. Ne päästävät joitakin kemikaaleja soluun ja päästävät muita kemikaaleja solusta ulos. On arvioitu, että jopa kolmannes ihmisen proteomista voi olla kalvoproteiineja. Osa näistä proteiineista liittyy solukalvon ulkopintaan. Esimerkkinä tästä on CD59-proteiini, joka tunnistaa solut "omiksi" ja estää siten immuunijärjestelmää tuhoamasta niitä.

 
Transmissioelektronimikroskooppikuva (TEM) lipidivesikkelistä. Kaksi tummaa kaistaa reunan ympärillä ovat kaksoiskerroksen kaksi lehtistä. Aikaisemmin vastaavat kuvat vahvistivat, että solukalvo on kaksoiskerros.