Viruksen elinkaari
Virukset ovat lähes samanlaisia kuin elävät organismit, mutta niissä on eroja. Yksi tapa, jolla virusta voidaan pitää elävänä, on se, että viruksen on tuotettava lisää itseään. Virus ei voi selviytyä yksinään. Se on aktiivinen vain lisääntyessään isännän sisällä ja käyttäessään isännän resursseja ja ravintoa. Kun virus on isännän sisällä, sen päätarkoitus on tehdä mahdollisimman monta kopiota itsestään ja tartuttaa muita isäntäsoluja; kaikki, mitä se tekee, hyödyttää sen kuntoa ja lisää sen jälkeläisten määrää.
Yleiskatsaus
Viruksen elinkaari on riippuvainen isäntäsolusta. Virus ei kykene lisääntymään yksin tai käyttämään "raaka-aineita" selviytyäkseen. Virus pysyy lepotilassa, kunnes se pystyy tartuttamaan seuraavan isäntäsolun, aktivoitumaan ja monistumaan. Jotkut virukset voivat elää avoimessa paikassa lyhyen aikaa, joissakin tapauksissa vain muutaman tunnin. Virukset käyttävät tehokkainta tapaa löytää isäntä, luoda kopioita ja levitä muihin isäntiin.
Isännän altistuminen
Yleensä virusinfektiot syntyvät, kun virus tunkeutuu isäntään:
- fyysisen repeämän kautta (viilto ihoon).
- suora tartuttaminen (esim. hyttysen purema siirtää viruksen hyttysen suusta ihmiseen tai eläin-isäntään). )
- suora tartunta itse pinnalta (eläin tai ihminen hengittää (inhaloi) virusta henkitorveen).
Tavallisesti virus pääsee soluihin tunkeutumaan vasta sen jälkeen, kun se on päässyt isäntään.
Virus Entry
Jotta virus voisi tehdä kopioita ja tartuttaa, sen on päästävä isäntäeläimen soluihin ja käytettävä solujen materiaaleja. Jotta virus voisi päästä soluihin, sen pinnalla olevat proteiinit ovat vuorovaikutuksessa solun proteiinien kanssa. Kiinnittyminen eli adsorptio tapahtuu viruksen osan ja isäntäsolun kalvon välillä. Solukalvoon muodostuu reikä, jolloin virushiukkanen tai sen geneettinen sisältö vapautuu isäntäsoluun, jossa viruksen lisääntyminen voi alkaa.
Viruksen replikaatio
Seuraavaksi viruksen on otettava isäntäsolun replikaatiomekanismit hallintaansa. Tässä vaiheessa tehdään ero isäntäsolun herkkyyden ja sallittavuuden välillä. Sallittavuus määrittää, miten tartunta etenee. Kun virus on ottanut hallinnan ja ympäristö on valmis sille, että virus voi alkaa valmistaa itsestään kopioita, replikaatio tapahtuu nopeasti.
Viruksen irtoaminen
Kun virus on tehnyt useita kopioita itsestään, se on yleensä käyttänyt solun resurssit loppuun. Solu ei ole enää hyödyllinen virukselle, joten sen on löydettävä uusi isäntä. Prosessia, jossa viruskopiot vapautuvat löytääkseen uuden isännän, kutsutaan irtoamiseksi. Tämä on viruksen elinkaaren viimeinen vaihe.
Viruksen latenssi
Jotkin virukset voivat "piiloutua" toisen solun sisälle joko puolustautuakseen isäntäsolun puolustukselta tai immuunijärjestelmältä tai koska viruksen edun mukaista ei ole tehdä lisää kopioita kyseisellä hetkellä. Tätä piiloutumista kutsutaan latenssiksi. Tänä aikana virus ei tuota yhtään kopiota, vaan se pysyy passiivisena, kunnes ulkoinen ärsyke (kuten valo tai stressi) saa sen aktivoitumaan eli käynnistämään elinkaarensa uudelleen.
