Walter "Walt" Whitman (31. toukokuuta 1819 - 26. maaliskuuta 1892) oli yhdysvaltalainen runoilija, esseisti ja toimittaja. Hän oli merkittävä 1800-luvun yhdysvaltalainen runoilija.

Whitman syntyi Long Islandin West Hillsissä ja kasvoi työväenluokkaisessa perheessä. Nuorena hän työskenteli painotaloissa, opetti ja toimi paikallisissa lehdissä, ennen kuin omistautui täysipäiväisesti kirjallisuudelle. Hän työskenteli toimittajana ja julkaisi runoja sekä esseitä, jotka toivat esiin demokraattisia arvoja, luonnonihailua ja yksilön arvon korostamista.

Leaves of Grass ja kirjallinen tyyli

Hänen tunnetuin runokokoelmansa on Leaves of Grass, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1855 hänen omilla rahoillaan. Teos oli yritys tavallisen ihmisen tavoittamiseen. Whitman täydensi kirjaa aina siihen asti, kunnes kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1892. Se oli kiistanalainen, koska lukijat pitivät sitä säädyttömänä. Se sisälsi jonkin verran seksuaalisuutta.

Leaves of Grass -kokoelmaa luonnehtii vapaamuotoinen rytmi (prelude tai niin kutsuttu vapaarytmi), pitkä lauseenomaisuus, toistot ja luettelot sekä minä-minäkertoja, joka juhlistaa yksilöä ja hänen yhteyttään luontoon ja kansaan. Kokoelmaan sisältyy tunnettuja runoja kuten "Song of Myself" ja "I Sing the Body Electric". Whitman julkaisi ja muokkasi teosta useina eri painoksina loppuelämänsä ajan; viimeisiä laajennuksia kutsutaan usein "Deathbed Editioniksi" (1891–1892).

Sota-aika ja muu tuotanto

Amerikan sisällissodan aikaan Whitman toimi vapaaehtoisena sairaanhoitajana Washingtonin sotilassairaaloissa, missä hän hoiti haavoittuneita ja sairaita sotilaita. Kokemukset sodasta vaikuttivat hänen myöhempään tuotantoonsa ja johtivat muun muassa sotaa ja sen seurauksia käsitteleviin runoihin sekä kokoelmaan "Drum-Taps". Sodanaikaiset kokemukset syvensivät hänen myötätuntoaan ja humanistista näkökulmaansa.

Uskonto, aatteet ja vaikutteet

Deismi vaikutti Whitmaniin syvästi. Hän ei pitänyt mitään uskontoa toista tärkeämpänä ja hyväksyi kaikki uskonnot tasavertaisesti.

Lisäksi Whitman sai vaikutteita transsendentaalisesta ajattelusta ja pantheistisista näkemyksistä: hän korosti henkisyyttä, luonnon ja ihmiskehon yhteyttä sekä maailmankaikkeuden yhtä läsnäoloa. Hän suhtautui kriittisesti järjestäytyneeseen uskonnollisuuteen ja korosti yksilön hengellisiä kokemuksia ja moraalista vastuuta yhteisöä kohtaan.

Seksuaalisuus ja yksityiselämä

Whitman oli joko biseksuaali tai homoseksuaali. On kuitenkin erimielisyyttä siitä, oliko Whitmanilla todellisia seksuaalisia kokemuksia miesten kanssa.

Whitmanin seksuaalisuus on ollut tutkijoiden ja elämäkertojen aiheena: hänen teoksissaan, erityisesti "Calamus"-runoryhmässä Leaves of Grassissa, esiintyy voimakasta miesten välistä ystävyyttä ja läheisyyden teemoja, joita jotkut lukijat tulkitsevat romanttis- tai seksuaalissävytteisesti. Whitmanilla oli myös läheisiä, pitkäaikaisia ihmissuhteita miehiin, mistä kertovat muun muassa kirjeenvaihto ja arkistoaineisto; samalla osa tutkijoista korostaa intiimien suhteiden tulkinnan vaikeutta ja 1800-luvun kielellisiä normeja.

Vastaanotto, kritiikki ja perintö

Whitman oli aikansa kiistanalaisia henkilöitä: toiset ylistivät hänen vapaata tyyliään ja demokraattista sanomaansa, kun taas konservatiivisemmat kriitikot tuomitsivat hänen seksuaaliset tai säädyttöminä pitämänsä kuvauksensa. Ralph Waldo Emersonin kaltaiset vaikuttajat antoivat Whitmanille myös arvostusta ja rohkaisua.

Myöhempien sukupolvien runoilijat ja kirjallisuuden tutkijat pitävät Whitmania modernin runouden keskeisenä edeltäjänä: hänen vapaarytmisyytensä, suora kielenkäyttönsä ja yksilön juhlistaminen avasivat polun 1900-luvun runouden kokeiluille ja uudistuksille. Whitmanin vaikutus näkyy laajalti sekä Yhdysvaltain että kansainvälisessä runoudessa ja kulttuurissa.

Kuolema ja hauta

Whitman kuoli vuonna 1892 keuhkokuumeeseen Camdenissa, New Jerseyssä. Hänet on haudattu Harleighn hautausmaahan Camdeniin. Hänen kirjallinen tuotantonsa ja ideansa jatkavat vaikutustaan ja herättävät yhä keskustelua ja uusia tulkintoja.