Essee – määritelmä, tyypit ja esimerkit

Essee – määritelmä, tyypit ja esimerkit: Selkeä opas esseen luonteesta, tyypeistä, kirjoittajista ja käytännöistä sekä käytännön esimerkeistä ja kirjoitusvinkeistä.

Essee on kirjallinen teksti, jossa kirjoittaja tarkastelee aihetta usein henkilökohtaisesta näkökulmasta, pohdiskelee, kuvailee tai argumentoivat. Esseelle ei ole yksiselitteistä määritelmää: se voi olla lähempänä artikkelia, henkilökuvaa tai jopa kaunokirjallista kertomusta. Artikkelit ja novellit voivat olla tyyliltään samanlaisia esseiden kanssa, ja rajanveto riippuu usein tekstin tarkoituksesta ja muodosta. Lähes kaikki nykyaikaiset esseet on kirjoitettu proosaksi, mutta myös säkeistöön kirjoitettuja teoksia on kutsuttu esseiksi — tunnettuja esimerkkejä ovat Alexander Popen runolliset esseet An Essay on Criticism ja An Essay on Man. Ihmisiä, jotka kirjoittavat esseitä, kutsutaan esseisteiksi.

Useimmat esseet ovat luonteeltaan lyhyitä ja tiiviitä, mutta esseen pituus ei ole määrittävä ominaisuus. Esimerkiksi John Locken teos An Essay Concerning Human Understanding ja Thomas Malthuksen teos An Essay on the Principle of Population ovat laajoja ja perusteellisia kirjoituksia, joita silti kutsutaan esseiksi. Kokonaisuudessaan esseen muoto voi vaihdella lyhyestä mielipidekirjoituksesta laajaan tutkielmaan.

Esseetyypit ja tarkoitus

Esseillä voi olla monenlaisia tarkoituksia ja muotoja. Yleisimmät tyypit ovat esimerkiksi:

• Kuvaileva essee — kuvaa ilmiötä, tapahtumaa tai henkilöä ja pyrkii herättämään lukijan mielikuvan.
• Kertova (narratiivinen) essee — kertoo tarinan tai henkilökohtaisen kokemuksen avulla nostaen esiin laajempia merkityksiä.
• Argumentoiva essee — esittää väitteen ja puolustaa sitä perusteluin; käsittelee usein vastaväitteitä.
• Selittävä (ekspositorinen) essee — selittää käsitteen, ilmiön tai prosessin selkeästi ja järjestelmällisesti.
• Reflektiivinen essee — pohdiskelee oppimista, kokemusta tai arvoa henkilökohtaisesta näkökulmasta.
• Kriittinen essee — arvioi ja analysoi teosta, teoriaa tai tutkimusta perustellen omat johtopäätökset.

Rakenne ja keskeiset osat

Usein esseen perusrakenne noudattaa helppoa kaavaa, vaikka luovat esseet voivat rikkoa sen tarkoituksellisesti:

• Alkuteksti/intro — herättää lukijan huomion, esittelee aiheen ja asettaa teesin tai keskeisen kysymyksen.
• Keskiosa — esittää pääargumentit, todisteet ja esimerkit; sisältää usein vastaväitteiden käsittelyn ja analyysin.
• Lopetus — kokoaa ajatukset, tekee johtopäätöksiä ja osoittaa, miksi esitetty näkemys on perusteltu.

Kieli, tyyli ja tarkoitus

Esseen tyyli vaihtelee tehtävän ja lukijakunnan mukaan. Akateemisessa esseessä korostetaan loogisuutta, lähdeviitteitä ja täsmällistä argumentointia, kun taas esseistiikkamuotoinen teksti voi olla vapaamuotoisempi ja persoonallisempi. Hyvä essee on selkeä, oleellinen ja tarjoaa lukijalle uusia näkökulmia tai ajattelun paikkoja. Argumenteissa on tärkeää käyttää luotettavaa lähdeaineistoa ja erottaa faktat mielipiteistä.

Missä esseitä käytetään?

Esseitä esiintyy laajasti eri yhteyksissä:

• Oppiaineiden tehtävät ja yliopiston esseekirjoitukset
• Lehti- ja blogikirjoitukset
• Kirjalliset kokoelmat ja esseekirjat
• Arvioinnissa ja hakemuksissa (esimerkiksi motivaatioessee)

Kirjoitusvinkkejä

• Muotoile selkeä teesi tai keskeinen kysymys ennen kirjoittamista.
• Suunnittele rakenne: jäsennelty runko helpottaa argumentointia.
• Käytä esimerkkejä ja lähteitä vahvistamaan väitteitä.
• Pidä kieli luettavana ja vältä turhaa monimutkaisuutta.
• Hio tekstiäsi: leikkaa toistoa, tarkista loogisuus ja varmista, että lopetus kytkee aloituksen teesiin.
• Muista lähdeviitteet ja tekijänoikeudet, erityisesti akateemisessa kirjoittamisessa.

Esimerkkejä ja historiaa

Esseen historia ulottuu monta vuosisataa taaksepäin. Michel de Montaignea pidetään usein esseemuodon alkuvaiheen tärkeänä kehittäjänä, ja myöhemmin teoksia on kirjoitettu sekä proosaksi että runomuodossa. Kuten edellä mainittu, jotkut klassiset teokset, kuten John Locken An Essay Concerning Human Understanding ja Thomas Malthuksen An Essay on the Principle of Population, ovat esimerkkejä laajemmasta ja perusteellisemmasta esseestä, kun taas Alexander Popen runolliset esseet osoittavat muodon joustavuutta ja mahdollisuutta yhdistää esseemäistä pohdintaa ja runoutta.

Lopuksi: essee on monipuolinen ja joustava tekstimuoto, jonka tärkein ominaisuus on ajattelun ja argumentoinnin näkyväksi tekeminen. Hyvin kirjoitettu essee tarjoaa selkeän näkökulman, perustellun argumentin ja arvoa lukijalle — olipa tavoite informoida, vakuuttaa tai herättää pohtimaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on essee?

K: Miten essee määritellään?

K: Mitä artikkelit ja novellit ovat verrattuna esseeseen?

K: Mikä on nykyaikaisen esseen tavanomainen muoto?

K: Keneksi kutsutaan ihmisiä, jotka kirjoittavat esseitä?

K: Voivatko esseet olla pitkiä?

K: Mikä voi olla esseen tarkoitus?

Hae kirjaimella