WarGames (1983) – hakkerielokuva, joka melkein laukaisi ydinsodan
WarGames (1983) – jännittävä hakkeri- ja ydinkriisielokuva: nuori Matthew Broderick paljastaa, miten tietokonepeli melkein laukaisi kolmannen maailmansodan.
WarGames on yhdysvaltalainen tieteistrilleri-teinielokuva vuodelta 1983, jonka pääosissa ovat Matthew Broderick ja Ally Sheedy ja jonka on ohjannut John Badham. Elokuvassa seurataan tietokonehakkeri David Lightmania (Broderick), joka murtautuu NORADin sotapelisimulaatiotietokoneeseen, jota hän luulee oikeasti tietokonepeliyrityksen tietokoneeksi. Lightman aloittaa tapahtumasarjan, joka saattaa aloittaa kolmannen maailmansodan. Elokuva oli ehdolla kolmelle Oscar-ehdokkuudelle ja se oli suuri hitti. Se on edelleen suosittu.
Juoni tiivistettynä
Elokuvan keskiössä on teini-ikäinen hakkeri David Lightman, joka etsii uusia ohjelmia ja pelejä murtautumalla tietokonejärjestelmiin. Hän löytää vahingossa Yhdysvaltain puolustusjärjestelmään kytketyn supertietokoneen, WOPR:n (War Operation Plan Response), joka on ohjelmoitu simuloimaan ydinaseiden käyttöä. David luulee käynnistäneensä pelin, mutta WOPR tulkitsee simulaation todelliseksi uhaksi ja alkaa harjoitella strategioita, jotka voisivat johtaa oikeaan vastatoimeen. Tilanteen vakavuuden ymmärtäminen pakottaa Davidin etsimään apua, ja hän solmii yhteyden myös tietokoneen luojaan. Elokuva rakentaa jännitystä siitä, kuinka inhimillinen erehdys, automaation rajat ja kansainväliset jännitteet voivat johtaa katastrofiin.
Keskeiset teemat
- Kylmä sota ja ydinkammo: Elokuva kuvastaa 1980-luvun ydinpelkoa ja geopoliittista jännitettä.
- Teknologian etiikka ja vastuu: Kertoo siitä, miten automatisaatio ja tekoäly voivat toimia odottamattomasti ilman ihmisen harkintaa.
- Nuorten rooli ja stereotypiat: Esittää teinihakkerin fiktiivisen kuvauksen, joka vaikutti julkiseen käsitykseen hakkeroinnista.
- Ihmisen ja koneen dialogi: Tunnettu repliikki "Shall we play a game?" korostaa koneen kykyä imitoida leikkiä ja samalla vaarantaa inhimillinen turvallisuus.
Vaikutus ja perintö
WarGames herätti laajaa julkista keskustelua tietoturvasta ja tietokoneiden vaikutuksesta kansalliseen turvallisuuteen. Elokuva toi hakkerointiteemat laajemman yleisön tietoisuuteen ja vaikutti siihen, miten elokuvissa ja mediassa hakkerit ja tietoturva kuvataan. On myös todettu, että elokuva osaltaan kiinnitti poliittista huomiota tietokone- ja kyberturvallisuuteen sekä keskusteluihin lainsäädännöstä 1980-luvulla.
Vastaanotto ja palkinnot
WarGames oli sekä kaupallinen että kulttuurinen menestys. Kriitikot korostivat elokuvan ajankohtaisuutta ja jännittävää kerrontaa, ja yleisö löysi elokuvasta sekä nuorekkaat hahmot että kylmän sodan jännitteen. Elokuva sai useita palkintoehdokkuuksia, mukaan lukien mainittu kolme Oscar-ehdokkuutta, ja on sittemmin vakiinnuttanut asemansa klassikkona erityisesti tietotekniikan ja kyberturvallisuuden näkökulmasta.
Tekijät ja jatko
Ohjaajana toimi John Badham, ja käsikirjoituksesta vastasivat mm. Lawrence Lasker ja Walter F. Parkes. Päärooleissa ovat Matthew Broderick ja Ally Sheedy. WarGames on innoittanut myöhempiä elokuvia ja median kuvauksia tietotekniikasta sekä saanut aikaan suoria jatko-osia ja viittauksia populaarikulttuurissa (esimerkiksi elokuvan modernimpi jatko-osa WarGames: The Dead Code vuodelta 2008).
Todellisuus vs. fiktiio
Vaikka elokuva kuvaa teknisiä murtoja ja supertietokoneita dramaattisesti, monet Hollywoodin yksityiskohdat on yksinkertaistettu tai liioiteltu viihdearvon vuoksi. Silti WarGames auttoi herättämään yleisön kiinnostuksen tietotekniikkaan ja sai monet tosielämän tutkijat, viranomaiset ja päättäjät pohtimaan turvallisuuskäytäntöjä uusista näkökulmista.
Nykymerkitys
WarGames toimii edelleen muistutuksena siitä, miten teknologia, politiikka ja inhimillinen virhe voivat kietoutua yhteen. Elokuva on usein mainittu esimerkkinä mediakuvauksesta, joka vaikutti kyberturvallisuuden julkiseen ymmärrykseen ja nuorten kiinnostukseen tietotekniikkaa kohtaan.
Lainaus WarGamesista
Plot
Elokuva alkaa, kun kaksi ilmavoimien upseeria on ydinohjussiilossa ja saa käskyn ampua siilossa olevat ohjukset. Upseerit uskovat käskyn olevan totta ja alkavat ampua ohjuksia. Toinen upseereista päättää olla ampumatta, ja niin Yhdysvaltain hallitus korvaa kaikki miehet ohjussiiloissa tietokoneohjauksella.
David Lightman (Broderick) on fiksu lukiolainen ja tietokonehakkeri, joka aluksi tyytyy muuttamaan oman ja paljon pitämänsä tytön, Jenniferin (Sheedy) arvosanat välttäviksi: Lightman on älykäs mutta ei motivoitunut koulussa. Vähän myöhemmin David käyttää IMSAI 8080 -tietokonettaan monien puhelinnumeroiden valintaan ja löytää takaoven NORADin sotapelisimulaatiotietokoneeseen nimeltä WOPR (lempinimeltään Whopper). Aluksi David etsii uusia tietokonepelejä ladattavaksi ja pelattavaksi ja uskoo, että WOPR on itse asiassa uusia tietokonepelejä valmistavan yrityksen tietokone. Löydettyään tietokoneelta peliluettelon hän päättää pelata peliä. WOPR (joka on tekoälytietokone) kysyy Davidilta salasanaa, ja tehtyään tutkimusta tietokoneen luojasta, professori Steven Falkenista, hän arvelee, että salasana on nimetty luojan kuolleen pojan, Joshuan, mukaan. Kirjauduttuaan sisään oikealla salasanalla W.O.P.R. uskoo Davidin olevan itse asiassa tohtori Falken, jonka tietokone oli luullut kuolleen. Tietokone (jota David nyt kutsuu "Joshuaksi") kysyy häneltä, haluaisiko hän pelata peliä. David valitsee pelin "Global Thermonuclear War". Se käynnistää tapahtumasarjan, joka vie maailman kolmanteen maailmansotaan, ellei sitä pysäytetä.
Myöhemmin televisiouutisissa kerrotaan, että Yhdysvallat meni korkeaan hälytysvalmiuteen tietokonevirheen vuoksi, mikä saa Davidin ja Jenniferin miettimään, olivatko he aiheuttaneet ongelman. David heittää pois todisteet siitä, että hän oli soittanut Joshualle, mutta tietokone soittaa Davidille takaisin. David kysyy sitten Joshualta, onko sen pelaama peli todellinen vai ei, Joshua vastaa "mitä väliä sillä on". Tässä vaiheessa David saa tietää, että Joshua ei ole tietokonepeliyhtiöiden vaan hallituksen tietokone ja että hän itse asiassa pelaa peliä oikeasti. Hän sulkee puhelimen, mutta Joshua soittaa hänelle takaisin, jolloin David irrottaa johdon puhelimensa takaosasta. Tämän jälkeen FBI pidättää Davidin ja vie hänet NORADiin vastaamaan vakoilusyytteisiin. David yrittää selittää, ettei hän yrittänyt olla vakooja, mutta häntä ei uskota. Käyttämällä lääketieteellisestä toimistosta löytämiään tavaroita David pakenee NORADista bussilastillisen laitoksen vierailijoita kyydissä. Paettuaan David soittaa Jenniferille (käyttäen Phreaking-taitojaan) ja pyytää tätä ostamaan hänelle lentolipun, jotta hän voisi mennä tapaamaan Falkenia ja pyytää tältä apua Joshuan pysäyttämisessä. Jennifer tapaa hänet, ja yhdessä he lähtevät vakuuttamaan Falkenia auttamaan heitä kolmannen maailmansodan pysäyttämisessä.
Professori Falken on itse asiassa eronnut NORADista, koska hän uskoo, että sota tulee tapahtumaan riippumatta siitä, mitä kukaan tekee. Jennifer ja David yrittävät saada hänet auttamaan heitä selittämään NORADille, että tämä on vain Joshuan peliä. Falken sanoo heille, että se ei ole sen arvoista, sillä se voi tuoda heille vain muutaman vuoden lisäaikaa, mutta sota syttyy silti. Hän selittää, että he ovat onnekkaita, koska hän asuu vain muutaman kilometrin päässä pääkohteesta ja että he kuolevat hetkessä. David ja Jennifer päättävät kuitenkin yrittää pysäyttää pelin ja yrittää lähteä saarelta. Koska he eivät löydä tietä pois saarelta, koska viimeinen lautta on lähtenyt, Jennifer sanoo, että heidän pitäisi "uida pois". David myöntää, ettei osaa uida. Professori Falken ilmestyy paikalle helikopterin kanssa, ja yhdessä he kaikki menevät NORADiin.
NORADin sisällä Falken kertoo heille, että kaikki on pelkkää peliä, ja he päättävät antaa Neuvostoliiton ampumien ohjusten laskeutua, jotta nähdään, onko se totta vai peliä. Tietokoneen näytöillä näkyy ohjusten laskeutuminen, mutta yksikään ohjus ei todellisuudessa laskeudu. Tämä vakuuttaa NORADin siitä, että koko juttu ei ollut totta. Joshua päättää kuitenkin murtaa laukaisukoodit ja laukaista Yhdysvaltojen ohjukset oikeasti. David ja Falken yrittävät saada Joshuaa lopettamaan laukaisun ja onnistuvat lopulta, kun Jennifer mainitsee sanan "pelit". Monien yritysten jälkeen he saavat Joshuan pelaamaan itseään vastaan tic-tac-toe-peliä yrittäessään opettaa sille turhuuden merkityksen (sana, joka tarkoittaa, että jonkin asian tekemisessä ei ole mitään järkeä tai että sen tekeminen ei auta). Joshua kokeilee kaikkia mahdollisia tic-tac-toe-pelejä ja yrittää sitten samaa Global Thermonuclear War -pelin jokaisella skenaariolla. Sitten Joshua oppii, että sotaa ei voi voittaa, ja lopettaa pelin päättäen kolmannen maailmansodan uhan.
IMSAI 8080 -tietokone, jollaista David käytti WarGamesissa.
Vastaanotto
Elokuva oli menestys. Se oli ehdolla kolmelle Oscar-ehdokkuudelle. Elokuvan tuotantobudjetti oli 12 miljoonaa dollaria, ja sen bruttotulot olivat yli 120 miljoonaa dollaria, mikä teki siitä hyvin tuottavan elokuvan.
Kultin asema
WarGamesilla on kulttimaine tietokoneiden käyttäjien ja 1980-luvun fanien keskuudessa. Elokuva johti termin war dialing (soittaminen puhelinnumeroihin etsien tietokoneita, joihin voi muodostaa yhteyden ja joihin voi hakkeroida) kehittymiseen.
Cast
- Matthew Broderick - David Lightman
- Ally Sheedy - Jennifer
- Dabney Coleman - McKitrick
- John Wood - Steven Falken
- Barry Corbin - kenraali Baringer
- Michael Madsen - luutnantti Steve Phelps
Muut linkit
- Cheyenne Mountain
- Wargaming
- Keinoäly
Etsiä